Kommentti: Harry Potter -tähti vihaisena ja väkivaltaisena – synkkä rooli karistaa söpöyden entisen lapsitähden yltä

Rupert Grint kasvoi aikuiseksi, ja viimeistään nyt Harry Pottereiden nolostelevan teini-Ronin voi unohtaa, kirjoittaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.

Harry Potter -seikkailujen tähti Rupert Grint on kasvanut nyt virallisesti aikuiseksi myös näyttelemiensä roolien puolesta.

Potter-seikkailuissa hän esitti Harryn parasta ystävää, nolostelevaa ja kompuroivaa Ronia. Ensimmäistä elokuvaa tehdessään hän oli 11, viimeisen kahdeksannen kohdalla 22-vuotias.

Nyt Grint on 34. Perjantaina elokuvateattereihin tulevassa trillerissä Knock at the Cabin hän näyttelee teräasein varustettua vihaista miestä, joka kolmen muun muukalaisen kanssa saapuu uhkailemaan syrjäisessä mökissä lomailevaa homoparia.

Jännärin takana on Bruce Willisistä ja ”näen kuolleita ihmisiä”-repliikistä tunnetulla Kuudes aisti -elokuvalla (1999) läpimurtonsa tehnyt M. Night Shyamalan. Tälläkin kertaa hän tarjoilee erikoisen mysteerin: sisään murtautuvat tunkeilijat ilmoittavat maailmanlopun olevan tulossa, ellei perhe tapa yhtä perheenjäsenistään – joko toista vanhemmista tai pikkutyttönsä.

Viimeistään nyt Pottereiden teini-Ronin voi unohtaa. Vaikka Knock at the Cabin lässähtää psykologisena jännärinä, se näyttää raskasta nuijaa kantavaa Redmondia näyttelevän Grintin pystyvän kanavoimaan myös vihaa ja väkivaltaa.

Grint repii itseään nyt ryminällä irti Potter-imagostaan. Saman Shyamalanin juuri päättyneessä psykologisessa jännityssarjassa Servant (suoratoistopalvelu AppleTV+) hän on esittänyt neljän kauden ajan vauvanukkea paapovan päähenkilön punaviiniin menevää veljeä Juliania, joka alkaa pitää siskonsa perheeseen ujuttautunutta omituista lapsenvahtia epäilyttävänä.

Rooleja yhdistää turhautumisen näytteleminen, ja siinä Grint on vakuuttava. Knock at the Cabin -jännärin Redmond ja Servantin Julian ovat loppujen lopuksi melko samanlaisia hahmoja: äkkipikaisia ja möläyttelyyn taipuvaisia – niin, että heidän jäljiltään asiat pikemminkin pahentuvat kuin parantuvat.

Suomalaisille elokuvassa on aivan oma yllätyksensä: elokuvan taustamusiikkina soi uhkaavan jyskyttävä, synkkää tunnelmaa maalaileva ääniraita, jossa rumpuja soittaa Samuli Kosminen. Aiemmin Kosmisen lyöntejä on kuultu muun muassa Hollywood-draamassa Lion (2016) ja uudessa Muumilaakso-animaatiosarjassa.

Lue lisää: Suomalainen Samuli oli mukana Oscar-ehdokkuuksia kahmineen Lion-elokuvan äänityössä – ”Tein jyrähdyksiä ja kohahduksia”

Muutakin mainiota Knock at the Cabinissa on: showpainijana aloittanut ja sittemmin sekä Bond-elokuvan 007 – Spectre (2015) konnana että Marvelin Guardians of the Galaxy -seikkailujen hölmönä Draxina tunnettu Dave Bautista tekee tunkeilijoiden johtajana uhkaavan roolin, vaikka ei juuri korota ääntään.

Silti Knock at the Cabin ei pysty kantamaan luomaansa jännitettä loppuun asti.

Paul Tremblayn romaaniin The Cabin at the End of the World perustuva elokuva kysyy, miten mökissä asuva homopari voi tietää, onko tunkeilijoiden maalailema maailmanloppu oikeasti tulossa vai ovatko tunkeilijat vain homofobisia psykopaatteja, jotka yrittävät omituisella tarinallaan saada heidät tappamaan toisensa.

Idea on vahva, mutta elokuva ei mene tarpeeksi pitkälle – ei uhkaavuudessa eikä synkissä valinnoissa, joita se yrittää pakottaa sekä päähenkilöitä että elokuvan katsojia tekemään.

Vaikka mukaan on napattu ajatuksia Raamatun Ilmestyskirjasta ja netin keskustelupalstojen ruokkimasta joukkopsykoosista, niillä luotu vainoharha ei kasva sellaisiin mittoihin, jota korona-ajan ahdistusta peilaava ja lähes kokonaan yhdessä mökissä tapahtuva tarina vaatisi.

Knock at the Cabin, ensi-ilta elokuvateattereissa perjantaina 3.2.