Joku valmentaja olisi kaikella kunnialla voinut ilmoittaa urheilijoille, että jos hiihtäminen ei kiinnosta ainoassa maailmancupin viestissä ennen MM-kisoja, ei se varmaan sitten kiinnosta MM-kisoissakaan, kirjoittaa Pekka Holopainen.
Paikka Planican MM-viestiin aukeaa yhdelle urheilijalle kolmikosta Jasmi Joensuu (vas.), Eveliina Piippo tai Anne Kyllönen. Sunnuntaina Italiassa viestihiihto kiinnosti vain Kyllöstä. Hän hiihti kuitenkin vapaalla ankkuriosuuden, joka ei missään nimessä olisi hänen heiniään Planicassa. Kuva: Lehtikuva
Pekka Holopainen
Ilta-Sanomien hiihtoasiantuntija Harri Kirvesniemi hämmästeli. Niin teki myös Yle Urheilun uudenraikas lajiekspertti Ville Nousiainen. Maajoukkuevalmentaja Jussi Piirainen kommentoi tapahtunutta valtionmediayhtiölle suorastaan nolona. Veteraani Anne Kyllönen arvosteli tv-haastattelussa kollegoitaan niin suoraan kuin se nyt näin lähellä arvokisoja on mahdollista ilman, että posliinikaupassa kaikki menee aivan pirstaleiksi.
Kerttu Niskaselta ei sunnuntaina Toblachissa viestinäyttöjä kaivattu. Nainen saa MM-kisoissa käytännössä itse päättää kilpailuohjelmansa. Kuva: Marco Bertorello / Lehtikuva
Naisten viesti on ollut hiihdon arvokisoissa Suomelle mitalisampo vailla vertaa. Vuodesta 1956 on saavutettu yhteensä 22 mitalia olympia- tai MM-kisoista, ja mehevä menestysnäkymä on tehnyt viestistä myös erityisen halutun edustustehtävän. Spekulaatiot hiihtäjistä ja hiihtojärjestyksestä käyvät tyypillisesti kuumina jo arvokisoja edeltävän kalenterivuoden puolella.
Lue lisää: Suomen MM-viestisoppa kiehuu – Harri Kirvesniemi vaatii tätä miestä kisakoneeseen
Planican myöhemmin tässä kuussa alkavissa MM-kisoissa puolustettavana on hieno, Krista Pärmäkosken ankkuroima taistelupronssi kahden vuoden takaa Oberstdorfista.
Voi vain kuvitella, mitä liikkui jo uransa 9. arvokisaviestiin valmistautuvan Pärmäkosken mielessä, kun naisten maajoukkuevalmentaja Piirainen sunnuntaina Toblachissa totesi tilanteen. Kauden ainoa arvokisoja edeltävä maailmancupin viesti – osuudet toki 2,5 kilometriä normaalia pidempiä – ei houkutellut pariinsa Eveliina Piippoa, Kerttu Niskasta tai kahden vuoden takaista MM-mitalistia Jasmi Joensuuta.
Poikkeuksellisen pitkän, 7-5-kilometrisen, viestiosuuden viimeiset puolitoista kilometriä olivat sunnuntaina Toblachissa aloittaja Johanna Matintalolle kylmää kyytiä. Kuva: Kimmo Brandt/compic
Anne Kyllönen totesi Yle Urheilulle lakonisesti, että siskojen kilpailuhalut todettiin vähäisiksi, kun viestiin haettiin väkeä. Toiselle perinteisen osuudelle haluava Kyllönen hiihti epämukavuusalueellaan eli ankkurina luistelusukset jalassa ja työrukkaset käsissä – mistä hänelle täydet pisteet. Kritiikki ei koske myöskään Kerttu Niskasta, jolta ei näyttöjä millekään matkalle tietenkään perätä. Nainen hiihtää Planicassa, mitä haluaa.
Tällaista statusta joukkueessa nauttivat kuitenkin vain Niskanen ja Pärmäkoski.
Siksi oli hyvin hämmästyttävää, että toisesta vapaan hiihtotavan MM-viestiosuudesta kilpailevat Joensuu ja Piippo pakittivat kumpikin Toblachissa.
Lue lisää: Hiihdon MM-valinnoista tulossa melkoinen soppa – Harri Kirvesniemi väläyttää rajua ratkaisua
Piiraisen olemus kertoi haastattelussa, että hänelle olisi kelvannut maailmasta mieluummin mikä tahansa muu puheenaihe. Naisten hiihtomaajoukkueen henkilökemiallisiin historioihin peilaten lienee myös turvallinen veikkaus, että hammasta purivat sekä aloitusosuuden lopussa romahtanut Johanna Matintalo että Pärmäkoski.
Kun Toblachin maailmancupista on arvokisojen avausmatkaan yli 2,5 viikkoa, kisahaluttomuutta ei juuri voi selittää kuormitusasioilla. Joensuu hiihti ennen sunnuntaita kaksi erää sprinttiä ja lauantaina vapaan 10 kilometriä, joka taas oli Piipon ainoa matka ennen sunnuntaita.
Lue lisää: Maastohiihdon suorassa tv-lähetyksessä farssi – Viaplayn selostaja parahti: ”Eikö tota nyt oikeasti kukaan huomaa”
Jos päätösten takana ei ole terveydellisiä syitä, olisiko kyse ihan perinteisestä taktikoinnista – mahdollisen heikon näytön tietoisesta välttelystä tiukassa valintatilanteessa? Ei olisi lajissa ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Huippu-urheilun eetoksesta moinen laskelmointi on kaukana.
Tällaisessa tapauksessa voi sitten toki kysellä myös maajoukkuevalmennuksen auktoriteetin perään. Suomenkin maajoukkueessa on vaikuttanut valmentajia, joille ei olisi tehnyt tiukkaa ilmoittaa, että jos viestihiihto ei kiinnosta tänään, se ei kiinnosta myöskään Planicassa 2. maaliskuuta.
