Korkojen nousu kasvattaa valtion velanhoitokuluja, mutta se voi käydä vielä kalliimmaksi korkoja nostavalle keskuspankille. Suomen Pankki voi painua tappiolle, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Euroalueen korot ovat jo nousseet jyrkimmin ja enemmän kuin kertaakaan aiemmin euroaikana, mutta eivät silti vielä tarpeeksi inflaation – ja talouskasvun – tukahduttamiseksi.
Näin ainakin tuumaa alueen keskuspankki EKP, joka ilmoittanee ensi viikolla taas uudesta isosta ohjauskorkojensa korotuksesta. Markkinaveikkausten ja keskuspankkiirivihjeiden perusteella korkoihin on odotettavissa 0,5 prosenttiyksikön korotus, jolla EKP nostaisi perusrahoitusoperaatioiden korkonsa tasan kolmeen prosenttiin, talletuskoron 2,5 prosenttiin ja maksuvalmiusluottojen koron 3,25 prosenttiin.
Markkinaveikkausten mukaiset korkojen korotukset lienevät jo suurimmalta osin euroalueen markkinakoroissa, joten jos EKP haluaa markkinakorkojenkin vielä jatkavan kohoamistaan, se jatkanee taas uusien korotusten ennakointejaan ja vihjailujaan.
”
Yksi korkojen kohoamisesta kärsivä velkainen on Suomen valtio.
Se on kuitenkin käynyt kaikille velkaisille selväksi ilman uusia vihjeitäkin, että korot ovat kohonneet – ja että velkojen hoitaminen on nyt rutkasti kalliimpaa kuin vielä vuosi sitten oli syytä olettaa.
Yksi korkojen kohoamisesta kärsivä velkainen on Suomen valtio, jonka korkomenojen rivakka kasvu on ollut näkyvästi esillä julkisuudessa.
Valtiovarainministeriö on arvioinut valtion korkomenojen paisuvan viime vuoden alle miljardista eurosta tänä vuonna ainakin tuplaten mutta luultavammin kolmin verroin suuremmiksi yli kahteen miljardiin euroon.
Toinen korkojen noususta taloudellisesti kärsivä julkinen toimija on jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on korkojen nostamiseen itsekin osallistuva Suomen Pankki.
Rahaelvytyksen kustannukset kasvavat
Osa euromaiden kansallisista keskuspankeista on jo varoittanut tuloksensa painumisesta tappiolle, ja joukko muiden maiden keskuspankkeja on jo raportoinut kirjanpidollisia tappioita.
Siksi ei olisi suuren suuri yllätys, jos myös Suomen Pankki kirjaisi viime vuodelta miinusmerkkisen tuloksen. Etumerkki ja tuloslukemat käyvät ilmi viimeistään maaliskuun tietämillä, johon mennessä SP saanee tavan mukaan tilinpäätöksensä ja vuosikertomuksensa valmiiksi ja julki.
Keskuspankin tappiotulokseen on meilläkin perusteltua varautua, sillä korkojen nousut lienevät vaikuttaneet Suomen Pankkiin ja sen tuloihin ja menoihin – ja kannattavuuteen – suurin piirtein samaan tapaan kuin korkojen nousut ovat vaikuttaneet tappioista jo kertoneiden keskuspankkien kannattavuuteen.
Vaikka eri maiden keskuspankeilla on vaihtelevia tapoja kirjata tai jättää kirjaamatta tappioitaan, niitä näyttää syntyneen ja kertyneen pääasiassa kahdella eri tavalla. Ne kumpikin koskevat Suomen Pankkia siinä kuin lähes kaikkia muitakin läntisiä keskuspankkeja.
Kumpikin tappioiden pääasiallinen lähde on pohjimmiltaan perua runsaan kymmenen viime vuoden mittavista rahaelvytyksen ohjelmista, joten nyt syliin kertyvät tappiot ovat oikeastaan keskuspankkien omien toimien aiheuttamia.
Korkojen nousu sulattaa SP:n korkokatetta
Ensimmäinen ja luultavasti vaikeammin kirjanpidon keinoin väistettävä tulonmenetysten tai tappioiden syy on keskuspankin rahoituskulujen kasvaminen ja rahoituskatteen supistuminen.
Keskuspankin rahoitustoiminnan korkokate muodostuu taseen korollisten saatavien ja korollisten velkojen korkovirtojen erotuksesta, joka on korkojen kohotessa kovaa vauhtia kutistunut ja kenties painunut jo miinusmerkkiseksi.
Näin on todennäköisesti käynyt siksi, että SP:llä on taseessaan useiden viime vuosien epätavanomaisten rahoitusoperaatioiden jäljiltä rutkasti runsaammin liikepankkien talletuksia kuin sillä on samoilta tai toisilta pankeilta lainasaatavia.
Vielä vuosi sitten EKP:n (ja samalla SP:n) talletuskorko oli negatiivinen eli myös SP tienasi korkotuloa liikepankkien varantotalletuksista, joita EKP:n (ja SP:n) omat toimet olivat kasvattaneet.
”
Keskuspankeille tappiolliset korkomenot kerryttävät euroalueen suurpankeille käytännössä riskitöntä tuottoa.
Mutta liikepankkien talletuksista SP:llekin kertynyt korkotulo ehtyi viime vuoden mittaan ja on viime syksystä lähtien ollut korkomenoa sen jälkeen, kun ohjauskorkojen korotukset ovat nostaneet talletuskoronkin positiiviseksi.
SP:n taseessa oli viime vuoden lopussa liikepankkien varanto- ja yötalletuksia yhteensä vähän vaille 140 miljardia euroa. Jos se maksaisi tuollaiselle summalle vuoden ajan tasaista kahden prosentin korkoa, siitä kertyisi vajaan kolmen miljardin euron menoerä.
Ohjauskorkojen nostoista SP:lle ja muille keskuspankeille koituvia korkomenoja voi pitää rahapolitiikan oheishaittana, joka on kestettävä tuottoa tärkeämmän tavoitteen eli inflaation hillitsemisen takia.
Mutta joka haluaa tuohtua tappioista, voi tehdä sen esimerkiksi sillä perusteella, että keskuspankille tappiolliset korkomenot kerryttävät euroalueen suurpankeille käytännössä riskitöntä tuottoa.
Velkakirjoissa ehkä miljardien piilokupru
Toinen keskuspankkitappioiden syy on tulkinnallisempi ja ehkä kirjanpidon keinoin jotenkin vaiettavissa oleva mutta silti yhtä todellinen kuin korkokatteen sulaminen.
Se on SP:nkin taseen saataviin viime vuosina haalitun mittavan velkakirjavarallisuuden suhteellisen rujo käyvän arvon lasku.
Kyse on rahapolitiikan niin sanotun määrällisen keventämisen osto-ohjelmilla hankituista velkakirjoista, joita SP:n taseessa oli viime vuoden lopussa liki 96 miljardin euron arvosta.
Valtaosa noista velkakirjoista lienee kiinteäkorkoisia bullet- eli kertakuoletuslainoja, jollaisten käypä arvo laskee sitä enemmän mitä enemmän markkinakorot nousevat.
Suuri osa, arviolta kolmasosa tai mahdollisesti jopa puolet, SP:n kyseisestä velkakirjapotista on Suomen valtion liikkeeseen laskemia velkakirjoja.
”
Vajaan sadan miljardin euron velkakirjapotti on menettänyt käyvästä arvostaan mahdollisesti jopa viitisen miljardia euroa.
Koko valtionvelan käypä markkina-arvo oli suurimmillaan toissa vuoden lokakuussa noin 138 miljardia euroa, mistä se supistui pitkälti korkojen nousun vaikutuksesta viime vuoden loppuun mennessä noin 130 miljardiin euroon.
Jos SP:n velkakirjasalkun käypä arvo on kutistunut edes suurin piirtein samassa suhteessa kuin on käynyt valtion velalle, se merkitsee noin viiden prosentin arvonlaskua.
Suomeksi sanottuna vajaan sadan miljardin euron velkakirjapotti on menettänyt käyvästä arvostaan mahdollisesti jopa viitisen miljardia euroa.
Noin mojova tappio ylittää heittämällä valtiolle korkojen noususta koituvien uusien korkomenojen määrän.
SP on valtion oma keskuspankki
Valtion korkomenojen kasvussa ja SP:n velkakirjatappioissa on yksi periaatteellisesti ja muodollisesti isohko ero, sillä yksi on kärsittävä oikeasti ja toisen voi jättää kärsimättäkin.
Valtio joutuu oikeasti maksamaan kohonneet korkomenonsa, mutta SP:llä on lain suoma mahdollisuus jättää velkakirjatappionsa näkymättömiin pitämällä velkakirjat hallussaan erääntymiseen asti ja jättämällä käyvän arvon muutokset sillä välin kylmästi kirjaamatta.
Ainoastaan siinä tapauksessa SP joutuu tunnustamaan tappionsa, jos se purkaa velkakirjaomistuksiaan myymällä velkakirjoja markkinoille ennen niiden erääntymistä.
Kyseisenlaiset velkakirjat erääntyvät yleensä niiden täyteen nimellisarvoon, mutta ennen erääntymistä myyvä joutuu tyytymään myyntihetken käypään markkina-arvoon. Ja jos myyntihetken markkinakorko on korkeampi kuin saman paperin ostohetkellä vallitsi, myynti tietää tappiota.
”
Isohko osa valtion entistä korkeammista korkomenoista alkaa muuttua SP:n entistä korkeammiksi korkotuotoiksi.
Mutta koska Suomen Pankki on Suomen valtion kokonaan omistama keskuspankki ja valtion velkakirjojen tällä haavaa suurin haltija, korkojen noususta koituu vielä yksi lisävaikutus.
Jos SP:n hallussa olevat valtion velkakirjat uusiutuvat samaa tahtia kuin valtio laskee liikkeeseen entistä korkeampaa korkoa tuottavia velkakirjoja, isohko osa valtion entistä korkeammista korkomenoista alkaa muuttua SP:n entistä korkeammiksi korkotuotoiksi.
SP:n kannattavuudelle on toki kiusallista, että rahoituskatteen heikkeneminen ja velkakirjaomistusten käyvän arvon menetykset ovat jo sylissä, mutta velkakirjojen korkotuottojen koheneminen on vasta vähitellen kenties tarjolle tuleva mahdollisuus.
Ja koska korkojen kohoaminen aiheuttaa SP:lle enemmän tulojen menetyksiä ja/tai tappioita kuin uusia tuottoja, siitä koituu valtiollekin harmia.
Ainakin SP:n voittojen tuloutukset valtiolle supistuvat, mutta jos SP:n tulos painuu raskaasti tappiolle, se voi kaivata valtiolta pääoman vahvistamista.
