Turkissa todetaan ilolla, että Ruotsin kiristäminen toimii paremmin kuin kukaan olisi voinut kuvitella, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Ulf Kristersson joutuu miettimään kuinka kauan Sanna Marinin kauniisiin sanoihin voi luottaa. Kuva: Ninni Andersson / Zuma / MVPhotos
Seppo Varjus
Entinen emämaa on saanut hermoromahduksen. Entinen alusmaa yrittää rauhoitella parhaansa mukaan.
Torstaina Suomen pääministerillä Sanna Marinilla (sd) oli Ruotsissa vain yksi asia kerrottavana. Hän vakuutti Ruotsin pääministerille Ulf Kristerssonille, että tarkoitus on yhä liittyä Natoon yhdessä.
Kristersson oli ylitsevuotavan kiitollinen tästä ja myös presidentti Sauli Niinistöltä saamistaan viesteistä.
Marin teki kaikkensa, jotta hänen isäntänsä Kristersson tuntisi olonsa edes hetken mukavasti.
– En pidä tästä tunnelmasta tai näkemyksestä, jossa Ruotsi esitetään hankalana lapsena, Marin sanoi toimittajille.
Kuinka Ruotsille äkisti näin kävi?
Otetaan perusasia.
Siitä menevätkö Suomi ja Ruotsi Natoon yhdessä tai erikseenkään ei päätetä Helsingissä ja Tukholmassa. Siitä päätetään Turkin Ankarassa. Washingtonkin voi asiaan jotain mutista.
Ruotsissa ollaan selvillä siitä, että virallisista vakuutteluista huolimatta Suomessa täytyy pohtia mahdollisuutta Natoon menosta ilman Ruotsia. Poliitikoista tästä puhuu avoimimmin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps).
IS:n kyselyssä 53 prosenttia vastaajista katsoi, että Suomen Nato-jäsenyyden toteutuminen ei saa riippua Ruotsin aikataulusta.
Kristersson miettii tosissaan kuinka kauan Marinin ja Niinistön sana pitää.
Se on sitten toinen juttu, että ei Suomi yksinkään helposti Natoon Ankaran ohi kulje. Turkin viestit ovat tarkoituksellisen ristiriitaisia. Presidentti Recep Tayyip Erdoganin mukaan Turkki on myötämielisempi Suomen kuin Ruotsin jäsenyydelle, mutta hän on varoittanut Suomea toistamasta ”Ruotsin virheitä”.
Tämä tarkoittanee sitä, että suomalaisministerien pitäisi käydä Ankarassa nöyristelemässä ja kuunnella oikeusvaltiolle mahdottomia vaatimuksia monesti ennen kuin Nato-ovi aukeaa.
Mutta pieniä ovat Suomen huolet Ruotsin rinnalla.
Kaikki haluavat ottaa ilon irti maan sekasorrosta. Provokaattori Rasmus Paludanin Koraanin polttaminen johti mielenosoituksiin muslimimaissa. Ruotsissa pelätään, että niissä oleskelevat maan kansalaiset voivat joutua vaaraan.
Ruotsissa on kokemusta islamistisista terroriteoista. Sellaisiinkin Paludanin ja hänen hengenheimolaistensa toiminta voi johtaa. Iskuillakin kun haetaan huomiota. Tässä maailmantilanteesta niille voisi löytyä sponsoreita myös islamistipiirien ulkopuolelta.
Kristerssonin kommentit ovat olleet paniikinomaisia. Hän on puhunut siitä kuinka Ruotsin turvallisuuspoliittinen tilanne on huonoin sitten toisen maailmansodan. Hän on kutsunut maan puolueita hätäkokouksiin. Hän on soittanut YK:n pääsihteerille António Guterresille Ruotsin huolista kertoakseen.
Ankaraan on lähtenyt viesti, että Ruotsin kiristäminen toimii kaikkia ennakko-odotuksiakin paremmin.
Kristersson on Ruotsin pääministeri, vaikka hänen maltillinen kokoomuksensa on vasta valtiopäivien kolmanneksi suurin puolue. Sen johtama vähemmistöhallitus pysyy pystyssä toiseksi suurimman puolueen ruotsidemokraattien valtiopäivillä antamalla tuella.
Nato-kriisin kestäessä ruotsidemokraattien johtaja Jimmie Åkesson on kutsunut Erdogania islamistiseksi diktaattoriksi, mikä ei suoranaisesti auta Ankaran tyynnyttelemisessä.
Ruotsidemokraattien mielestä Ruotsin nykyinen porvarihallitus on liian löysä Turkin vaatimuksille ja edellinen vasemmistohallitus oli liian suopea Turkkia vastaan kamppaileville kurdeille. Koskaan ei ole hyvä.
Kristersson joutuu huoliensa keskellä miettimään myös Åkessonin todellisia päämääriä.
Ruotsin punavihreän hallituksen tappioon syksyn vaaleissa pidetään kasvanutta huolta ”jengiväkivallasta”, johon kytkeytyy järjestäytynyt rikollisuus. Kristersson kumppaneineen lupasi tiukkoja toimia. Niitä on helpompi luvata kuin tehdä.
Viime aikoina gangsterisotiin liittyvät pommiräjähdykset ovat olleet päivittäisiä. Tuntuu, että Kristerssonin hallitusta ja poliiseja pidetään pilkkanaan.
Järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja sen juoksupoikina toimiviin jengiläisiin voidaan varmasti vaikuttaa laeilla ja viranomaistoimilla. Niihin kuluu kuitenkin aikaa. Ajan kuluminen lisää Kristerssonin vaikeuksia.
Tälläkin asialla on Turkki-yhteytensä. Ruotsin etsityin rikollispomo oleskelee Turkissa, joka ei suostu luovuttamaan häntä. Kerran näinkin päin.
