Nato-keskustelu on leimahtanut nyt sellaisiin liekkeihin, että päätös Natoon liittymisestä kannattaa tehdä nopsasti nykyisessä eduskunnassa, eikä odottaa lisää mutkia matkaan, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Kuva: Lehtikuva, AFP / Lehtikuva, HS
Timo Haapala
Tällä viikolla on nähty, ettei Nato-päätökseen liittyvää aikataulukeskustelua pysty enää rajaamaan, kun se on jo karannut pullosta.
Keskustelu rönsyilee joka suuntaan.
Kyse on siis kahdesta asiasta:
1. Siitä, hyväksyykö jo nykyinen eduskunta liittymispäätöksen – vai jätetäänkö päätös seuraavalle, vaalien jälkeiselle eduskunnalle.
2. Siitä, jäädäänkö odottamaan Ruotsia – vai meneekö Suomi Natoon ilman länsinaapuria, jos Turkki ratifioi Suomen hakemuksen ennen Ruotsia.
”
– Kun pitkittyy, niin mutkistuu, kuuluu yhä useamman kansanedustajankin suusta.
Lue lisää: Kommentti: Anteeksi vain Niinistö ja Haavisto, mutta Suomi on jo Erdoganin ”peliväline” – tästä vaietusta sopimuksesta on kyse
Muutamassa päivässä Nato-keskustelu on leimahtanut sellaiseen vauhtiin, että ainakaan aikataulun suhteen ei kannata enää vitkastella – siis omassa päässä.
Viisainta olisi jos nykyinen eduskunta kuittaa päätöksen, eikä Suomessa jäädä odottamaan vaaleja. Nato-laki on käytännössä viimeistä ulkoasianvaliokunnan silausta vaille valmis.
– Kun pitkittyy, niin mutkistuu, kuuluu yhä useamman kansanedustajankin suusta.
Suomen tai eduskunnan kannasta ei ole mitään epäselvyyttä. Toukokuussa eduskunta kuittasi jäsenanomuksen lähettämisen äänin 188-8.
Vaalien ympärillä ja varsinkin niiden jälkeen voi sattua mitä vain.
Venäjän hybridivaikuttamistakaan ei voi sulkea pois.
Naton parlamentaarista seurantaryhmää johtava Matti Vanhanenkin (kesk) on herännyt tilanteeseen ja kutsunut ryhmän perjantaiaamupäiväksi pohtimaan päätöksen aikataulua.
Ainakin kokoomuksessa ollaan kääntymässä sille kannalle, että päätös pitää tehdä ennen vaaleja.
Ääneen asian sanoi puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Antti Häkkänen (kok) tiistai-illan A-Studiossa. Hänen mukaansa pitäisi olla ”painavia perusteita”, että asia lykättäisiin seuraavalle eduskunnalle.
Jos nykyeduskunta hyväksyy jäsenyyden, lopullinen ratkaisu jää vielä presidentti Sauli Niinistön varaan, sillä hän päättää eduskunnan päätöksen jälkeen Nato-hakemuksen lähettämisestä.
Niinistö voi kyttäillä sitten Ruotsin tilannetta ja mitä Turkki ja Unkari tekevät – varsinkin Unkari.
Viime päivinä on kannettu huolta presidenttiä ja pääministeriä myöten siitä, miten vaalien jälkeinen toimitusministeristö voisi Nato-jäsenyyttä tai muita ongelmia hoitaa.
Lisäksi ongelmia aiheuttaa, että uudet valiokunnat aloittavat toimintansa vaalien jälkeen tilapäisillä miehityksillä, jotka vaihtuvat, kun uudet ministerit on valittu.
Jos laki hyväksytään ennen vaaleja, moni ongelma olisi alta pois.
Lue lisää: Kommentti: Lopetteleva eduskunta voisi hyväksyä Nato-päätöksen ennen vaaleja – ja presidentti Niinistö hoitaa homman loppuun
Sdp:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin meni kaikkein pisimmälle, kun hän viime viikonloppuna esitti vaalienjälkeistä poliittista vähemmistöhallitusta varmistamaan asian kuntoon.
Demareidenko? Vai minkä puolueen?
Lue lisää: Halla-aho: Ulkoasiainvaliokunnassa kolmenlaista näkemystä siitä, pitäisikö Nato-jäsenyys kytkeä Ruotsiin
Yleinen henki tuntuu olevan, että Ruotsin kanssa mennään yhtä matkaa ainakin Vilnan heinäkuiseen Naton huippukokoukseen saakka.
Sitten alkaa metelin nostaminen Naton suuntaan siitä, että millainen puolustusliitto se on, jos Turkkia ei saada ruotuun.
Suomessa tiistaina vieraillut Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström sanoi, että Turkin päätökset ovat Turkin päätöksiä, mutta pääministeri Ulf Kristersson on sanonut myös ymmärtävänsä suomalaisten turhautumista Ruotsin Nato-prosessin hankaluuksiin. Viime kädessä päätös on kansallinen.
Tilanteeseen olisi otettava kantaa viimeistään silloin, jos Turkki todellakin ratifioisi vain Suomen hakemuksen.
Turkista hakivat terveisiä tuoreelta matkaltaan myös Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola ja tutkija Henri Vanhanen.
Lue lisää: Mika Aaltola palaa Turkista mukanaan vahva Nato-viesti päättäjille – ”Mietinnän paikka”
Herrat tuntuvat saaneet sellaisen vaikutelman, että Turkissa halutaan Suomen valitsevan oman tiensä.
– Turkissa on se näkemys, että Suomi ja Ruotsi ovat itse liittäneet hakemukset toisiinsa. Keskusteluista saa sen kuvan, että turkkilaiset haluavat pitää asiat simppeleinä, eikä eri juttuja kannata koplata, Aaltola kertoi.
”
Lipposen tosin kannattaisi kirjoittaa ehkä enemmän siitä, miksi Suomi ei hakenut Naton jäseneksi hänen pääministerikaudellaan ja Martti Ahtisaaren presidenttikaudella 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa.
Jopa ex-pääministeri ja Sdp:n entinen puheenjohtaja Paavo Lipponen on herännyt kommentoimaan tilannetta.
Hufvudstadsbladetin yleisönosastokirjoituksessaan Lipponen toteaa, että Turkin kanssa alentavaa peliä ei kannata jatkaa.
Lipponen ryöpyttää venymisestä Yhdysvaltoja ja Natoa ylipäätään.
– On turhaa jatkaa ratifiointitanssia Turkin kanssa, Lipponen kirjoittaa.
Lipposen tosin kannattaisi kirjoittaa ehkä enemmän siitä, miksi Suomi ei hakenut Naton jäseneksi hänen pääministerikaudellaan ja Martti Ahtisaaren presidenttikaudella 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa.
Paavo Lipponen (sd) heräsi Nato-keskusteluun, vaikka olisi voinut olla viemässä Suomea Natoon pääministerikaudellaan 1995-2003. Kuva: Seppo Kärki / IS
Kummatkin olivat Nato-myönteisiä. Nato-myönteinen Lipponen hyppäsi vastustamaan Natoa tosin silloin, kun Natoon epäillen suhtautunut Sauli Niinistö oli Nato-myönteisen kokoomuksen presidenttiehdokkaana 2006.
Keskustelua käytiin, suurempia esteitäkään ei olisi tuolloin Naton itälaajentumisen alkaessa Venäjän suunnalta ollut. Suomessa itäinen viiteryhmä ei kelvannut.
Kotimaassa kapuloita rattaisiin olisi tosin heitellyt Tarja Halonen (sd), ensin Lipposen hallitusten ulkoministerinä ja vuodesta 2000 alkaen presidenttinä.
