Kommentti: Olin kahvilassa nukkuvan vauvan kanssa, kun tuntematon mies sai hepulin – näin mykistin hänet

Vauvat ja kahvilat. Ikuinen keskustelunaihe. Miksi tästä pitää puhua taas? Helsingin Sanomien julkaisema juttu osoittaa, että Helsinki on edelleen lapsivihamielinen kaupunki, kirjoittaa Ilta-Sanomien featuretoimituksen toimittaja-tuottaja Mira Hurmas.

Sunnuntaina Helsingin Sanomat julkaisi jutun, josta nousi sosiaalisessa mediassa älämölö. Jutussa kummasteltiin, kuinka lapsiperheet ovat ”vallanneet” kaikille kansalaisille tarkoitetun keskustakirjasto Oodin. Juttuun oli haastateltu muutamaa kirjastossa vauvansa kanssa ollutta äitiä, kahvilan asiakasta, jota vauvat eivät häirinneet ja Oodin ravintolapäällikköä Päivi Salosta. Häntä harmitti muun muassa vauvojen soseruokien lämmittäminen, johon menee kuulemma liikaa aikaa.

Oma ehdotukseni on: siirtäkää yksi mikro ravintolatilaan esille. Halvimmillaan mikron saa muutamalla kymmenellä eurolla. Se ei ole iso sijoitus, jos kerran kysyntää olisi. Ongelma ratkaistu.

Kenellekään ei pitäisi olla yllätys, että kirjastossa, jonka sisällä toimii myös vauvaperheille tarkoitettu leikkipuisto, on lapsia.

Vielä pari poimintaa Hesarin jutusta ja Salosen haastattelusta:

”On fakta, että toimistoasiakkaat ovat nopeita ja siistejä syöjiä, lapset eivät niinkään.”

Ja:

”Yleisen viihtyvyyden vuoksi toivoisimme, että vanhemmat kiinnittäisivät huomiota jälkien siistimiseen. Samalla lapset saisivat tapakasvatusta ja oppisivat, että omat sotkut siivotaan.”

Kyllä. Olen tästä samaa mieltä. Totta kai kaikkien asiakkaiden on suotavaa siivota omat sotkunsa mahdollisimman hyvin ikään katsomatta.

Huomattavasti helpommin se käy silloin, kun lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Eli heidän kanssaan on käyty kahviloissa ja ravintoloissa esimerkiksi ennen kuin he täyttävät kuusi vuotta.

Kantaa artikkeliin otti Facebookissa muun muassa Pienten Helsinki -sivusto, joka toteaa, että lapsilla ja lapsiperheillä on täysi oikeus liikkua, kuulua ja näkyä kodin seinien ulkopuolella. Sivusto nosti myös esiin pointin, jota itsekin mietin juttua lukiessani. Nimittäin tämän:

”Helsinki on kaikessa viisaudessaan sulkenut suurimman osan leikkipuistoistaan eikä vastaavia, ei kaupallisia matalan kynnyksen paikkoja lasten kanssa hengailuun juuri löydy tästä kaupungista.”

Hesarin jutun näkökulma ei sinällään ollut minulle yllätys. Taas tätä samaa. Vauvat ärsyttävät kahvilassa. Jatkojutun saa luontevasti vaikkapa siitä, kuinka vauvat ärsyttävät julkisissa kulkuneuvoissa. Ja hei, miten olisi juttu julkisesta imettämisestä, se vasta monia ärsyttääkin!

Pohjimmiltaan kyse on kai siitä, saavatko vauva- ja lapsiperheet ylipäänsä olla, näkyä ja kuulua julkisissa tiloissa?

Helsinkiä kuulee sanottavan lapsivihamieliseksi kaupungiksi, eikä varmasti syyttä. Itselläni on kolme pientä lasta: 3-vuotias ja 1-vuotiaat kaksoset. Myönnän, että ennen omia lapsiani lasten itku ja huuto rasitti korviani ja tunsin tuskan hien nousevan. Mutta arvatkaapa mitä? Itku ja huuto rasittaa edelleen korviani, vaikka ne ovat viimeisten vuosien aikana alkaneetkin siedättyä. Siksi teen parhaani sen eteen, että otamme muut huomioon julkisilla paikoilla.

Tuntuu, että monesti ihmiset saattavat tuskastua jo pelkästään siitä, että kahvilaan tai ravintolaan saapuu lapsiperhe. Olemme käyneet lastemme kanssa pienestä pitäen ulkona syömässä. Yleensä kaikki sujuu hyvin. Etenkin esikoinen osaa jo hienosti odottaa ja käyttäytyä hyvin. En usko, että hän osaisi, jos emme olisi vauvasta asti käyneet.

Pääsääntöisesti olen viihtynyt kahviloissa ja ravintoloissa, mutta omallekin kohdalleni on sattunut ikäviä kohtaamisia. Erään kerran kieltäydyttiin lämmittämästä tuttipullossa ollutta korviketta vauvoille, koska se oli ”omassa astiassaan”. Asiakasmikroa vauvan ravinnolle ei tietenkään ollut. Lopulta tarjoilija suostui lämmittämään korvikkeet, kun olin kaatanut ne kahvilan kulhoon, josta sitten lämmityksen jälkeen siirsin ne takaisin tuttipulloon. Tällä aikaa ystäväni teki parhaansa viihdyttääkseen nälkäisiä kaksosia kahvilan pöydässä. Olin pakannut korvikkeet juuri siksi, että ajattelin sen aiheuttavan kanssaihmisissä vähemmän pahennusta kuin sen, että olisin läväyttänyt molemmat rintani esille ja alkanut imettää kahta vauvaa.

Ehkä meidän olisi pitänyt mennä wc-tiloihin maidolle tai itse asiassa parasta olisi ollut pysyä vain kotona.

Yhdellä kertaa olin kahden ystäväni kanssa lounaalla suht suuressa kahvilassa, jossa ei ollut lisäksemme muita asiakkaita. Meillä oli kolmet lastenvaunut, joissa kahdessa nukkui vauva. Yksi vauvoista oli hereillä. Sisään asteli mies, joka alkoi isoon ääneen raivota tilaa vievistä lastenrattaista ja kuinka ne tulisi jättää ulkopuolelle, kuten hän oli tehnyt ollessaan tuore isä 1980-luvulla. Hän ei osoittanut sanojaan suoraan meille, mutta meuhkasi siihen malliin, että kaikki varmasti kuulivat. Avasin suuni ja sanoin, että jos henkilökunta ei tahtoisi rattaita sisälle, ehkä he meille sanoisivat. Mies seisoi mykkänä, työntekijät sanoivat, ettemme häirinneet ketään. Se siitä.

Toki Helsingissä on myös ainakin muutama kahvila, jonka ovessa on kieltomerkki lastenvaunuille. Kuulemma tilanpuutteen vuoksi. Ehkä sinne ei myöskään tilanpuutteen vuoksi voi mennä pyörätuolillakaan, kuka tietää.

Tuntuu siltä, että lapsista ja lapsiperheistä saa puhua rumasti ilman, että se häiritsee ketään. Tai ehkä meitä vanhempia se häiritsee, mutta mehän olemme vain ”äityleitä”, joita ei tarvitse ottaa vakavasti.

On täysin normaalia sanoa, että ”vihaa lapsia” tai ”ei voi sietää lapsia.” Jos tämä on ok, olisi varmaan täysin ok sanoa myös, että ”en voi sietää vanhuksia”. He kun tukkivat kulkuväylät ja ovat niin hitaita liikkeissään. Kahvilan jonossa joudutaan odottamaan, kun vanhus maksaa kolikoilla ostoksia. Ja muiden verorahoilla heidät pitäisi myös hoitaa. Parempi pistää tähän oveen merkki, että ei rollaattoreja kahvilaan...

Ei kun hetkinen? Niputinko koko ihmisryhmän samaan joukkoon iän perusteella. Ja hetkinen, jos olen onnekas, olenko minäkin vielä jonain päivänä vanha?

Ihan kuten jokainen on joskus ollut lapsi.

Olen kohdannut aivan ihania ihmisiä niin kahviloissa kuin ravintoloissakin. Oli nainen, joka tarjosi minulle paikkaansa, kun ajatteli, että se olisi vauvan kanssa parempi. On ollut ihmisiä, jotka ovat alkaneet hupsutella vauvoille saadakseen nämä hymyilemään. On ollut ihania kommentteja siitä, kuinka suloisia lapset ovat sekä normaalia arkipäiväistä jutustelua.

En odota mitään ylellistä huomiota tai erityiskohtelua sen vuoksi, että minulla on lapsia. Toivon vain, että saamme elää rauhassa, kuten varmaan jokainen toivoo. Pärjään arjessani hienosti ilman silmien pyörittelyä tai ohi käveleviä ihmisiä, jotka eivät osoita sanojaan minulle, mutta sanovat ne tarpeeksi kovaan ääneen, jotta varmasti kuulen. Terveiset muun muassa sinulle, ”olisi ihan kauheaa, jos syntyisi kaksoset” -mies.

Ja samalla teen itse myös parhaani sen eteen, että lapsistani kasvaa toiset huomioon ottavia yksilöitä. Se on huomattavasti helpompaa, jos heihin ei lähtökohtaisesti suhtauduta vihamielisesti.

Vai millaisia nuoria ja aikuisia kuvittelette lapsista kasvavan, jos jo pelkästään heidän olemassaolonsa herättää niin syvää vihaa? Sitten yhtenä päivänä he ovat isompia ja kaikki suhtautuvatkin heihin normaalisti. Mutta suhtautuvatko he enää muihin samalla tavalla?

Ja vielä lopuksi: tahtoisin seuraavan kirjoitukseni aiheesta olevan positiivisempi. Siispä Ilta-Sanomat etsii nyt Suomen lapsiystävällisimpiä kahviloita tai ravintoloita. Missä sinulla ja lapsillasi on ollut tervetullut olo? Missä on parhain palvelu? Leikkipaikka tai muuten vaan lapsiystävällinen miljöö? Kehu suosikkipaikkojasi alla olevalla lomakkeella.