Tapaus Rydman herätti muistoni - kiharatukkainen opiskelija ei ollutkaan kiinnostunut 15-vuotiaan kirjamausta, kirjoittaa uutispäällikkö Riika Kuuskoski.
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Riika Kuuskoski
Keskustelu sukupuolisesta häirinnästä politiikassa jatkuu, ja se on hyvä.
Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla jutun kyselystä, jossa eduskunta-avustajat kertovat kokemuksistaan. Liian monen kokemus oli sama: on ollut ”käpälöintiä”, seksuaalisävyistä ulkonäön kehumista, kiusallista tuijottelua.
Asia ei ole uusi. Esimerkiksi eduskunnan tasa-arvoselvitys vuonna 2018 kertoi, että eduskunnassa 12 naista ja 17 miestä oli kokenut seksuaalista häirintää.
Keskustelu alkoi tällä haavaa kansanedustaja Wille Rydmanista, joka joutui kesäkuussa eroamaan kokoomuksen eduskuntaryhmästä ahdistelukohun takia. Kokoomus käänsi hänelle selkänsä Helsingin Sanomien jutun ilmestyttyä.
HS kirjoitti kesäkuussa jatkojutun kokoomuksen nuorisopolitiikasta. Touhu tuntui olleen ainakin takavuosina varsin kosteaa ja kiihkeää.
Ystävä nyökytteli jutun luettuaan: hänen isänsä oli kieltänyt veljeltä kokoomusnuorissa käynnin, kun 14-vuotias toistuvasti tuli juhlista kotiin vahvassa humalassa.
Tämä tosin tapahtui viime vuosituhannella.
Wille Rydmania koskien on meneillään kaksi poliisitutkintaa. Keskusrikospoliisi epäilee häntä jostakin seksuaalirikoksesta, joka on kohdistunut täysi-ikäiseen henkilöön.
Lisäksi Rydman on jättänyt tutkintapyynnön HS:n jutusta, jossa useat nuoret naiset kertoivat Rydmanin käytöksestä. Tutkintapyynnön rikosnimikkeitä ovat Rydmanin mukaan kunnianloukkaus, törkeä kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.
Poliisi oli aiemmin kuullut ahdisteluepäilyyn liittyen nuoria naisia mutta ei katsonut aiheelliseksi aloittaa esitutkintaa. Myös IS luki esiselvityksen asiakirjat. Moni mediassa siteerattu tyttö ja nainen sanoi poliisille, että Rydman ei käyttäytynyt sopimattomasti. Osa sanoo olleensa hieman ihastunut.
Esitutkinta käynnistettiin uudelleen, koska poliisi sai tietoja joita sillä ei ollut aiemmassa, vuonna 2020 tehdyssä esiselvityksessä.
En ole juristi, mutta minusta kyse on kahdesta varsin erilaisesta asiasta. Hesarin jutusta saattoi saada kuvan Rydmanista alaikäisten lähes patologisena ahdistelijana.
Poliisin uudessa esitutkinnassa jonkin epäillyn teon kohteena olisi julkisuuteen annettujen tietojen mukaan yksi, täysi-ikäinen henkilö.
Rydman on kiistänyt syyllistyneensä epäiltyyn rikokseen.
Kun luin ensimmäisen jutun tapaus Rydmanista, kehon läpi kulki 40 vuoden takaa muisto, jonka olin kokonaan unohtanut.
Olin 15 ja kopiomassa partiopapereita yliopistolla kopiokoneella. Kiharatukkainen opiskelijamies alkaa jutella, on kiinnostunut minusta ja lukemistani kirjoista.
Olen imarreltu huomiosta. Mies pyysi seuraavana päivänä luokseen teelle keskustelemaan. Matkustin junalla Vantaalle, vaikka äiti kielsi.
Hyvin pian mies kosketti jotenkin liikaa, ehkä halasi tai yritti suudella (en muista), kertoi kuinka ihana olen ja että on valmis odottamaan että minä olen valmis ja vanhempi.
Hän päästi heti irti eikä estellyt lähtöäni. ”Mitään” ei siis tapahtunut enkä silloin enkä nyt ajattele voivani syyttää miestä mistään, mutta tunsin itseni likaiseksi ja nolatuksi – viisaat ajatukseni eivät kiinnostaneetkaan. Oikeastaan pahemmin nolatuksi kuin 12-vuotiaana, kun joku alkoi kähmiä rintojani ja haarojani koulumatkalla bussipysäkillä eikä kukaan puuttunut.
Mutta pahinta oli, että äiti oli oikeassa.
Ihastumisistakin on kokemusta, tietenkin. Herättelin 14-vuotiaana seksuaalisuuttani palvomalla Paul Ankaa, (jonka nuoruuskuvissa on muuten jotain samaa kuin Rydmanissa), pussailemalla poikia partioretkillä makuupussissa ja puskissa ja lukemalla Timo K. Mukkaa.
Ja olen lähetellyt flirttailevia viestejä jo silloin, kokeillen viehätysvoimaani ja testaten, voisiko jonkun kivan tyypin kanssa ehkä jopa syntyäkin jotain juttua. Olen iltakaudet vatvonut ystävättärien kanssa, mitä se nyt tarkoitti kun se sanoi näin ja voisiko tuosta tulkita että se on kiinnostunut minusta.
Ja ihan varmasti harjoittelin flirttiä myös lähes kymmenen vuotta vanhempien partiopoikien kanssa. Läppä oli melkoista puolin jos toisin.
Olen nyt kolmen nuoren naisen äiti, ja ajatus siitä että nuoria tyttöjä kähmittäisiin tai painostettaisiin fyysiseen kontaktiin vastoin tahtoa on kamala, tietenkin.
Mutta Suomi on ja sen pitää olla oikeusvaltio. Poliisi ei katsonut aiheelliseksi aloittaa esitutkintaa tapaus Rydmanissa alaikäisten osalta.
En missään tapauksessa halua puolustella alaikäisten ahdistelijaa, mutta jutuista minulle ei ole syntynyt varmaa käsitystä siitä, että Rydman olisi alaikäisten ahdistelija.
Ihmistä ei saa leimata syylliseksi, jos ei ole varmuutta. Oikeusvaltion periaate on voimassa.
