Keskustan irtaantuminen hallituksen linjasta luonnonsuojelulain käsittelyssä osoittaa, miten mahdottomaksi hallituksen sisäinen yhteistyö on ajautunut vähänkään kiistanalaisten kysymysten kohdalla. Keskusta hyppäsi opposition kanssa samaan kelkkaan ja äänesti ympäristövaliokunnassa vastoi muun hallituksen kantaa.
Tapaus on poikkeuksellinen, mutta ei enää kovin yllättävä. Keskusta on ollut hallituksessa napit vastakkain etenkin vihreiden, demareiden ja vasemmistoliiton kanssa. Hallitus ehti tuskin toipua edellisestä kiistasta, joka syntyi pääministeri Sanna Marinin (sd) tuodessa saamelaiskäräjälain valtioneuvostoon ja sitä myöden eduskuntaan, vaikka keskusta vastusti menettelyä.
Keskustan riveistä katsotaan, että Marinin päätös viedä riitainen laki eteenpäin rikkoi hallituksen sisäisiä pelisääntöjä. Marinin version mukaan keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko oli antanut asialle jo kuittauksen.
Lopullisen totuuden kuittausten antamisista tietävät vain Saarikko ja Marin itse. Joka tapauksessa jokin hallituksen yhteispelissä on nyt lopullisesti murtunut.
Hankalan yhteiselon taustalla vaikuttaa myös hallituspuolueiden heikot tulokset kannatusmittauksissa. Keskusta tarpoo ennätyksellisen syvässä gallupsuossa. Demarit ovat puolestaan jääneet kauas kokoomuksen taakse ja tätä menoa menettämässä pääministerin salkun. Myös vihreillä on hankalaa, sillä näillä luvuilla moni kansanedustaja menettäisi paikkansa.
Kun hallituksessa aletaan lipsua sen omista pelisäännöistä, on luvassa erittäin hankala loppukausi. Tässä kriisissä luonnonsuojelulaki on vain jäävuorenhuippu, joka tuo ahdingon esiin.
Muista hallituspuolueista keskustan toimia on roimittu kovin sanoin. Vihreiden tiistaisen kriisikokouksen päätteeksi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne kuvaili keskustan toimintaa ”tyrmistyttäväksi”. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson arvioi, että ”keskustan sooloilu murentaakin koko maan vakautta”.
Keskustan virallinen näkemys on, että valiokunnan käsittelyssä tuli ilmi uusia asioita, joiden vuoksi lain edistäminen hallituksen esittämässä muodossa ei ollut mahdollista. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eeva Kalli (kesk) oli huolissaan nimenomaan omaisuuden suojasta ja kustannuksista.
Muut hallituspuolueet katsovat, että esitykseen ei valiokuntakuulemisissa kohdistunut sellaista kritiikkiä, joka ei olisi ollut jo aikaisemmin esillä eli silloin, kun maan hallitus käsitteli lakia valtioneuvostossa. Tuolloin kaikki hallituspuolueet hyväksyivät lain.
Oleellinen kysymys on: mitä sitten?
Eipä mitään. Hallitus ei tule tähän kaatumaan. Ei, vaikka keskustan ministerit äänestäisivät täysistunnossa hallituksen kantaa vastaan.
Sen varmistaa ulkoinen uhka eli Euroopassa käytävä sota.
Tästä saatiin osoitus kaksi viikkoa sitten, kun hallitus koitti löytää sovun viimeisistä eduskuntaan tuotavista lakiesityksistä. Samaan aikaan otsikoihin nousi Puolan maaperälle osuneet ohjukset, jotka tappoivat kaksi ihmistä. Hetken ajan riski Ukrainan sodan eskaloitumisesta oli lähempänä kuin koskaan.
Tilanne vaikutti myös hallituksen nihkeästi edenneisiin neuvotteluihin. Iltalehden tietojen mukaan monille hallituspuolueiden edustajille kirkastui, että hallituskriisi näin herkässä ja vaarallisessa turvallisuuspoliittisessa ilmapiirissä ei ole kerta kaikkiaan mahdollinen hallituksen hajoamisesta puhumattakaan.
Hallituksen keskeisin liima ei ole enää luottamus vaan sota. Yksikään puolue ei halua olla se, joka Euroopan käydessä sotaa kaataisi hallituksen. Tätä tilannetta keskusta näyttää varsin rohkeasti hyödyntäneen. Puolueessa tiedetään, että heille ei voida näyttää ovea.
Silti keskusta joutuu maksamaan toiminnastaan hintaa. Torstaina maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk) joutuu vastaamaan eduskunnalle maatalouden tukemista koskevaan välikysymykseen.
Kurvinen olisi varmasti toivonut, että hän olisi voinut kertoa vastauksessaan tukipaketista, joka maataloudelle saatiin sovittu. Tiistaisen valiokuntatempun myötä neuvottelut tukipaketista peruutettiin. Keskusta joutunee puolustamaan maaseutua torstaina omin voimin.
