Kulta | ”Kaivajia on yritetty estää, mutta he etenevät" – Luvaton kullantuotanto jättää rujot jäljet ja tuottaa jo kuin huumekauppa

Koronapandemian ja Ukrainan sodan aiheuttama epävarmuus on lisännyt kullan kysyntää. Laiton kullankaivuu leviää, ja samalla epäselvissä oloissa tuotetun kullan vienti on kasvanut räjähdysmäisesti. Jäljet Perussa ovat rujot.

Madre de Dios

Kaakkois-Perussa Bolivian ja Brasilian rajalla sijaitsevassa Madre de Dioksen maakunnassa eletään kultakuumeen aallonharjalla.

Se on tuonut alueelle vaurautta – ja tuhansia laittomia kaivajia.

Taustalla on koronapandemian ja Ukrainan sodan aiheuttama epävarmuus, joka on lisännyt kullan kysyntää. Tämä johtuu osin keskuspankkien kullan kerryttämisestä. Kultavarantoja pidetään edelleen suojana inflaatiota ja markkinoiden heilahduksia vastaan.

Vuonna 2020 kullan maailmanmarkkinahinta syöksyi historiallisiin lukemiin, 2 000 dollariin unssilta. Hinnan uskotaan jatkavan kipuamista lähivuosina.

Maailman kultaneuvoston mukaan kysyntä muodostuu tällä hetkellä koruista, kultaharkoista sekä teknologiasta. Kullan kemiallisten ominaisuuksien vuoksi se on tärkeä elektroniikkateollisuuden raaka-aine. Yksi matkapuhelin voi sisältää 50 milligrammaa kultaa.

Kaikki tämä on ruokkinut myös kultarikollisuutta Latinalaisessa Amerikassa, kertoo kansain­välisen rikospoliisin Interpolin raportti.

Jo lähes kolmannes Perussa tuotetusta kullasta on laitonta. Laittomalla tarkoitetaan toimintaa, johon ei ole maankäyttö- tai kaivoslupaa. Siihen kuuluu ympäristölakien rikkominen, kuten myrkyllisen elohopean tai syanidin käyttö kullan erottelussa.

Madre de Diosin alueella laiton kullankaivuu on yhdistetty myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan. Usein nuorille köyhistä oloista tuleville naisille luvataan töitä kaivoskeskusten ravintoloissa. Todellisuudessa heidät pakotetaan työskentelemään prostituoituna.

”

Luvaton kullan­tuotanto on ylittänyt kannatta­vuudessaan huume­kaupan, arvioidaan.

Tuottajamaissa laittoman kullankaivuun torjumista jarruttaa sen korkea tuottavuus. Näin on myös Perussa. Luvaton kullantuotanto on ylittänyt kannattavuudessaan huumekaupan, arvioidaan Global Initiativen selvityksessä.

Kanadalaisen Scotiabankin huhtikuussa 2022 julkaiseman raportin mukaan luvattoman kullan vienti nousi vuoden 2021 aikana 98 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna.

Amazonin sademetsään kuuluvalla alueella edes armeija ei ole onnistunut pysäyttämään laittoman kullankaivuun leviämistä, vaikka sotilaita on viety alueelle vartioimaan.

Madre de Dios -joen alkuperäiskansayhdistyksen johtaja Julio Cusurichi kertoo, että näkyvimpiä laittoman kullankaivuun tuhoisat vaikutukset ovat alkuperäiskansojen elinympäristössä.

Madre de Diosin kaivosalueella hakattiin 16­000 hehtaaria metsää vuosien 2021 ja 2022 välillä. 70 prosenttia metsäkadosta aiheutui laittomasta kullankaivuusta. Luvut ovat Amazonin ympäristöhaittoja mittaavalta MAAP-järjestöltä.

”Täällä on laittomia kullankaivajia, jotka haluavat tehdä lopun maistamme”, sanoo Cusurichi. ”Kullankaivajia on yritetty estää, mutta he etenevät yhä pidemmälle alkuperäiskansojen alueelle. Tämä näkyy etenkin jokien pilaantumisena.”

Jo vuonna 2016 Madre de Dioksen maakuntaan julistettiin hätätila jokien korkean elohopeapitoisuuden vuoksi.

Perulaisen tiedekeskuksen tutkimuksen mukaan kaivosalueiden alajuoksun jokivesistä löytyi elohopeaa kymmenkertainen määrä yläjuoksuun verrattuna.

Perun valtio ei ole juurikaan puuttunut ongelmaan. Kaivosteollisuus kannattelee maan talouden pilareita. Peru on maailman kuudenneksi suurin kullantuottaja. Latinalaisessa Amerikassa se on sekä laillisen että laittoman tuotannon kärjessä.

70 prosenttia Perusta viedystä kullasta myydään sveitsiläisille kultarikastamoille ja maahantuojayrityksille, selviää Perun tullin tilastoista vuosilta 2014–2022.

Sveitsi on maailman kultakaupan keskus. Alppimaassa sijaitsee neljä maailman suurinta kultarikastamoa. Kaksi kolmasosaa kaikesta maailman kullasta prosessoidaan näissä rikastamoissa.

”

Sveitsiläinen kulta tunnetaan laadustaan, mutta sillä on myös hämärä puoli.

1970-luvulla Italian jalokiviteollisuus antoi sysäyksen Sveitsin kullantuotannolle. Nykyään Sveitsissä rikastetaan kultaa myös luksuskellojen valmistusta varten. Sveitsissä sijaitsee lisäksi tärkeitä finanssikeskuksia, jotka ostavat kultaa.

Sveitsiläinen kulta tunnetaan korkeasta laadustaan. Sillä on kuitenkin myös hämärä puoli.

”1980-luvulla eteläafrikkalaista kultaa boikotoitiin yleisesti apartheid-hallinnon vuoksi. Sveitsi ei noudattanut sanktioita vaan jatkoi kullan ostamista Etelä-Afrikasta”, kertoo Christoph Wiedmer, sveitsiläisen Society for Threatened People -kansalais­järjestön johtaja.

Myöhemmin Sveitsin kultasektori on yrittänyt puhdistaa mainettaan. Viime vuosina useampi sveitsiläinen kultarikastamo on kuitenkin joutunut valokeilaan laittoman kullan ostoon liittyvissä skandaaleissa.

Yhden niistä paljasti Wiedmer yhdessä perulaisten kollegojen kanssa. He julkaisivat vuonna 2018 raportin, joka osoitti että Sveitsin suurimpiin rikastamoihin kuuluva Metalor osti laitonta kultaa Madre de Diosin alueelta. Ensin Metalor väitti, että heidän kultansa alkuperässä ei ole mitään hämärää. He uhkasivat raportin tekijöitä oikeuskanteella.

”Muutama päivä raporttimme julkaisun jälkeen Perun tulli löysi 92 kiloa laitonta kultaa, joka oli matkalla Metalorille Sveitsiin”, Wiedmer kertoo.

Vuonna 2020 sveitsiläinen kansalaisjärjestö Swissaid jäljitti sveitsiläisten kultarikastamojen yhteydet Sudaniin, jossa kullantuotannolla rahoitetaan aseellisia konflikteja. Maailman suurin kultarikastamo Valcambi kierrätti kultakaupat Arabiemiraatteihin rekisteröidyn Kaloti-yhtiön kautta.

”

”Kukaan ei kontrolloi, mistä Sveitsiin päätyvä kulta tulee.”

Wiedmerin mukaan nämä paljastukset ovat tehneet sveitsiläisistä kultayhtiöistä varovaisempia. Kultakaupan sääntelyyn ne eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet.

”Tällä hetkellä Sveitsissä ei ole minkäänlaista kultakaupan läpinäkyvyyteen velvoittavaa lainsäädäntöä. Kukaan ei siis kontrolloi eikä tiedä mistä Sveitsiin päätyvä kulta tulee”, Wiedmer sanoo.

Sveitsin tulli ei julkaise tilastoja maahan tuodun kullan tuottajien alkuperästä. Mikään laki ei myöskään velvoita heitä luovuttamaan tietoja ulkopuolisille.

Vuosien 2014 ja 2022 välillä Perusta kultaa ostivat eniten viisi sveitsiläistä yhtiötä: Metalor, Valcambi, MKS PAMP, Rhenus Freight Logistics ja Brink’s Switzerland. Kolme ensimmäistä ovat kultarikastamoita ja jälkimmäiset logistiikkayhtiötä, joiden kautta rikastamot tuovat kultaa Sveitsiin.

Kaikki viisi yhtiötä kertovat verkkosivuillaan noudattavansa kestävää kullantuotantoa, joka kunnioittaa ympäristöä ja ihmisoikeuksia. He myös vakuuttavat olevansa sitoutuneita liiketoiminnan läpinäkyvyyteen.

Kysyimme yhtiöiltä heidän ostamansa kullan alkuperästä. Metalor kielsi siteensä Perun Madre de Diokseen ja muuhun Amazonin alueeseen. Yhtiö ei kuitenkaan suostunut paljastamaan kullantuottajiensa nimiä, vedoten luottamuksellisuuteen. Loput neljä yhtiötä eivät vastanneet kyselyyn.

”

”Vuoden lopussa nähdään, muuttuuko yritysten asenne.”

Kullan globaalin tuotantoketjun vastuullisuutta on pyritty parantamaan erilaisilla kansainvälisillä ohjeistuksilla. Niistä tärkein on maailman talousjärjestö OECD:n vastuullisuusohje konflikti- tai riskialueilta tulevien mineraalien tuotantoketjun läpinäkyvyyteen.

Kulta-alan yrityksille myönnetään myös LBMA-sertitikaatteja vastuullisuudesta (kirjainyhdistelmä tulee sanoista London Bullion Metal Association). Ne ovat pakollisia kaikille yhtiöille, jotka haluavat osallistua Lontoon metallipörssiin.

Christoph Wiedmerin mukaan LBMA-sertifikaatti ei ole kuitenkaan taannut vastuullista kullanostoa. ”Alkuperän julkistaminen LBMA-ohjelmassa tulee pakolliseksi vasta tämän vuoden lopussa. Sitten vasta nähdään muuttuuko yritysten asenne.”

Myös Euroopan unionissa astui vuonna 2021 voimaan uusi laki, joka kieltää konfliktimineraalien tuonnin EU-alueelle. Laki ei kuitenkaan ota kantaa kaivostoiminnan ympäristövaikutuksiin.

Global Initiative-kansalaisjärjestön tutkijan Livia Wagnerin mukaan kullan tuotantoketjun ongelmista ei tulisi syyttää ainoastaan eurooppalaisia kultarikastamoita. ”En usko, että yksikään rikastamo hankkii tarkoituksella kultaa konfliktialueilta”, hän sanoo.

Wagner näkee, että ongelma kytee kullan globaalin tuotantoketjun rakenteissa.

”Jos todella halutaan parantaa tarkastusprosessia, se vaatii tuotantoketjun yksinkertaistamista. Mutta sillä on hintansa ja tällä hetkellä kukaan ei halua maksaa sitä”, Wagner sanoo.

Wagnerin mielestä tämän hetken kansainväliset kultakaupan sääntelyt ovat riittäviä. Ongelmana on, että tuotantoketjussa on porsaanreikiä, jotka mahdollistavat sääntöjen kiertämisen

”Ja Sveitsi on tietysti oma tapauksensa. Se ei ole EU:n jäsen”, Wagner sanoo.

Perua viime kuukausien aikana koetellut poliittinen kriisi on vienyt huomion laittoman kaivannais­teollisuuden ongelmilta. Kriisi sai alkunsa viime joulukuussa, kun ex-presidentti Pedro Castillo syrjäytettiin tehtävästään. Tilalle nousi varapresidentti Dina Boluarte, joka ei ole ottanut kantaa laittomaan kullantuotantoon.

Myös Madre de Dioksen aluehallinnolla on keskeinen rooli laittoman kaivannais­teollisuuden kitkemisessä Amazonin alueella. Useampaa aluehallinnon johtavaa virkamiestä on kuitenkin syytetty viime vuosina erilaisista ympäristö­rikoksista.

Kullan kysynnän kasvaessa on todennäköistä, että laiton kaivuu tulee lisääntymään Perun Amazonin sademetsissä.

Livia Wagnerin mukaan Perusta löytyy valtaapitäviä, jotka suojelevat laitonta kullantuotantoa.

Alkuperäiskansajohtaja Julio Cusurichi on myös sitä mieltä, että Perun valtion toiminta on ongelmallista: ”He myöntävät kaivoslisenssejä olemattomin perustein. Tämä on johtanut alkuperäiskansojen alueiden valloitukseen”, Cusurichi sanoo.

Mikään ei takaa, ettei hämärissä olosuhteissa tuotettua kultaa päädy Eurooppaan.