Maria Kuusiluoma on huomannut, kuinka odotukset kumppanin suhteen ovat keski-iässä toisenlaisia kuin nuorempana. – Tämän ikäisenä en enää hae lapsille isää.
Maria Kuusiluoma sanoo, että erosta alkoi hänelle uusi elämä. ”Tämän pienen prosessoinnin jälkeen olen herännyt henkiin. Aion nauttia itsestäni ja elämästäni. Ihanaa jos siihen kuuluu joku ihminen.” Kuva: Piia Arnould
Marjo Vuorinen
Kun Tinder ei innosta ja haluaa vertaisensa kumppanin, mistä hitosta viisikymppinen ja risat sellaisen enää löytää? Tähän ajatukseen heräsi näyttelijä Maria Kuusiluoma, 53, viime keväänä, reilu vuosi eronsa jälkeen.
Samalla häntä myös hävetti.
Hän muisti lomareissun sinkkuystävänsä kanssa muutaman vuoden takaa. Ystävä oli käynyt läpi surua ja yksinelämisen kipeyttä, jota Maria oli rempseästi alkanut ratkoa. Tuolloin hän oli vielä itse parisuhteessa.
– Sanoin hänelle, että mitä sinä siinä itket, tuollahan on miehiä – ja täällä saa ehtoopuolen orvokkikin silmää. Ei tarvitse kuin valita, Maria sanoo nyt ja puistaa vakavana päätään.
Hän ei ollut tajunnut, miltä tuntuu, kun kumppania ei löydy. Nyt hän tietää.
– Soitin ystävälleni ja pyysin anteeksi. Ymmärsin, että minulla ei ollut ollut mitään sensitiivisyyttä. Huutelin vieraasta pöydästä.
”
Erossa menettää jotain, mitä ei koskaan enää saa takaisin.
Pari vuotta sitten Maria erosi yli 15 vuoden avoliitosta. Hän on aina ollut pitkien parisuhteiden ihminen, ja takana on sellaisia nyt kaksi.
– En ole ollut irtolainen tai kukasta kukaan hyppijä. Olen hyvin sitoutuva ihminen.
Vaikka ero ei ollut yllätys, silti ensimmäinen eron jälkeinen vuosi meni uutta arkea rakennellessa.
– Siihen ei mahtunut mitään. Ei edes ajatusta uudesta kumppanista, hän toteaa.
– Erossa menettää jotain, mitä ei koskaan enää saa takaisin, eli ydinperheen.
Nyt 11-vuotias tytär ja 13-vuotias poika asuvat vuoroviikoin Marian ja isänsä luona.
Marialle oli myös itsesyytöksiä.
– Siitä huolimatta, että yritin ja tein kaikkeni, en saanut rokkaamaan sitä hommaa.
Iho kaipaa ihoa
Samoihin aikoihin Maria huomasi kadottaneensa naiseutensa. Hän tunsi olevansa vain äiti tai näyttelijä. Päivät olivat täydet työstä ja arjen pyörittämisestä. Vaikka Marialla on paljon läheisiä ihmissuhteita, jotakin puuttui.
”
En haluaisi elää loppuelämääni ilman miehen kosketusta.
– Se osasto, jota ystävät eivät täytä. Se on toisen iho. Iho kaipaa ihoa, Maria sanoo.
– Olen ajatellut, etten haluaisi elää loppuelämääni ilman miehen kosketusta.
Silti ajatus alastomuudesta ja fyysisestä läheisyydestä vieraan ihmisen edessä tuntui mahdottomalta.
– Silloin myös tajusin, että minulla on ongelma kehokuvastani. Hirveä kehohäpeä.
Hän päätti tehdä asialle jotain.
– Ajattelin, että olen 52-vuotias. En voi käyttäytyä kuin 16-vuotias. Minä olen tällainen karvoineni päivineni. Jos minä en hyväksy sitä, miten kukaan muukaan voisi hyväksyä?
Maria päätti ”terapoida itsensä ulos kaikista traumoistaan”. Hän hankki itselleen valmentajan ja alkoi käydä salilla. Keväällä alkoi jo helpottaa.
– Tiedän jälkeenpäin, että kehossani ei ollut mitään vikaa. Tämän ikäisen naisen kehoksi se on hyvässä kunnossa.
”Minulla oli hirvittävä kehohäpeä, ihan jäätävä. Tiedän, että tätä on vaikea uskoa, kun olen aina treenannut ja ollut hyvässä kunnossa”, Maria sanoo. Kuva: Piia Arnould
Tinderissä 1 300 tykkäystä päivässä
Viime keväänä Maria meni myös Tinderiin. Se oli hänelle henkisesti iso kynnys. Hänelle on tärkeää kohdata ihminen kasvokkain.
Ensimmäisen Tinder-päivän aikana Maria sai 1 300 tykkäystä.
– Eihän sellaista määrää kuvia pysty edes katsomaan.
Hänellä ei myöskään ollut aikaa kirjoitella viestejä öisin iltaesityksistä palattuaan. Eikä hän kaivannut ”kirjekavereita”.
– Ystäviä minulla on valtavasti jo omasta takaa, eikä heillekään ole tarpeeksi aikaa.
Deittisovellus jäi nopeasti. Nyt Maria ajattelee, ettei Tinder tai muutkaan deittisovellukset ole häntä varten. On hankalaa, kun ensikontakti häneen tulee niissä ammatin kautta, ei Mariana.
– On aika työlästä riisua ensin näyttelijän rooli. Siihen menee aikaa. On näyttelijä-minä, joka käyttäytyy näin. Sen sisällä on toinen ihminen, joka ei ole eri mutta on kuitenkin erilainen.
Eivätkä tilannetta helpota ihmisten luomat mielikuvat Mariasta näyttelijänä ja julkkiksena.
Varovaiseksi Marian ovat tehneet myös ”varatut taparikolliset”. Heiltä tulee viestejä näyttelijä-Marialle. Lisäksi hän saa viikoittain intiimialueen kuvia Instagramiinsa.
– Nämä asiat ovat minulle uusia. Dickpicien lähettäminen on loukkaavaa, naista alistavaa ja hirveän huonoa käytöstä. Minulle ei tulisi ikikuuna päivänä mieleen lähettää vastaavia.
Lue lisää: Pankkiiri olikin BDSM-mies, ja ne olivat parhaat treffit ikinä – Terhi Korpi kertoo, mitä on nähnyt deittisovelluksissa 10 vuoden aikana
Missä ne kaikki hyvät ovat?
Maria on huomannut, kuinka odotukset kumppanin suhteen ovat keski-iässä toisenlaisia kuin nuorempana.
– Tämän ikäisenä en enää hae lapsille isää. Haku perustuu ihan eri asioihin. Jos joku olisi kertonut tämän minulle, kun sain nelikymppisenä lapset, en olisi käsittänyt, mistä puhutaan, Maria toteaa.
– Nyt haen parisuhdetta, jossa jaetaan maailmat.
Hän toivoo tulevan kumppanin olevan suht itsensä ikäinen.
– Haluan, että ymmärrys maailmasta on samankaltainen. Mutta toisaalta: ei se ole iästä kiinni, kuinka paljon alat olla loppuverkalla. Sehän on päätösasia – mihin suostuu.
Pohtiessaan kumppanin löytämisen vaikeutta Maria on kehitellyt kolmioteorian: kolmio symboloi ihmisen elämää. Elämän alkuvuosina, kolmion leveässä alaosassa, on paljon aikaa ja ihmisiä. Kärkeä kohti mennessä molemmat vähenevät, kunnes loppuvat.
– Olen nyt 53-vuotiaana kolmion puolenvälin yläpuolella. Aika on enää vähän jäljellä, ja segmentti, josta elämänkumppania haetaan, on pienentynyt oleellisesti.
Maria uskoo, että asioilla on aikansa – myös sielunkumppanin löytämisellä. ”Kuten kirjailija Pentti Saarikoski sanoo, ’jokaisella on tämänsä’. Siihen sisältyy toive täydellisestä luottamuksesta, jossa ei enää tarvitse miettiä, petetäänkö sinua tai miten sinusta puhutaan.” Kuva: Piia Arnould
Maria piirtää ilmaan toisen kolmion. Se seisoo kärjellään ensimmäisen kolmion päällä.
– Siinä on meidän vaatimuksemme. Meidän omat odotuksemme ja vaatimuksemme kasvavat järjettömästi, ja koko ajan se väkimäärä pienenee. Sen takia kumppanin löytäminen on kuin hakisi neulaa heinäsuovasta.
– Se sama kärjellä seisova kolmio kohdistuu myös meihin naisiin, hän muistuttaa.
Kompromisseja Maria ei halua enää viisikymppisenä tehdä.
– Tämä on rumasti sanottu, mutta haluan tässä iässä kuoria kermat kakusta.
Kerman hän haluaa myös itse antaa toiselle.
– Se vähä, mitä minulla on annettavaa, haluan tarjota itsestäni parasta. En halua tarjota stressaantunutta perheenäitiä, joka huutaa, että vie roskat.
Käsittelemättömiä haavoja
Vaikeuskertoimia kumppanin löytämiseen lisää se, että eletty elämä on jättänyt jokaiseen jälkensä. Maria on huomannut, että monilla on isoja, käsittelemättömiä haavoja.
– Olen tajunnut, että monet ovat vaurioituneet elämässä syystä tai toisesta. Se on tosi surullista – ja samalla täysin luonnollista.
Parhaimmillaan rankat kokemukset voivat olla myös älyttömän iso resurssi, hän toteaa. Oman ”hoitotyönsä” hän sanoo kuitenkin jo tehneensä.
– Tällä kokemuksella ymmärrän, että se on kauhea mylly, jota en jaksa enää tässä iässä.
”
En halua enää yhtään kasvutarinaa.
Mariasta jokaisen pitää itse hoitaa itsensä – jos ei ehjäksi niin ehjemmäksi – jotta hän kykenee tasavertaiseen aikuisten väliseen parisuhteeseen, jossa ei ladata omia traumoja heti ensimmäisenä tiskiin.
Maria on tavannut myös ihania tyyppejä, joiden kanssa maailmat eivät ole kuitenkaan kohdanneet. Elämänpiirit ovat olleet liian etäällä toisistaan. Nuorena Mariasta saattoi olla kiinnostavaakin, että toinen oli eri planeetalta. Enää hän ei sellaista halua.
– Nyt haluan valmiiseen pöytään. En halua enää yhtään kasvutarinaa. Oma maku on niin sanotusti kehittynyt, ja odotukset ovat korkealla. Minä myös tunnen itseni.
Kumisaappaita ja huippuillallisia
Maria kaipaa kumppaniltaan suvereenia elämänotetta. Hän itse on porilaisen maalaistalon tytär ja omistaja, Kansallisteatterin näyttelijä ja yrittäjä, joka hyppää sujuvasti veljen verkkareihin ja kumisaappaisiin ja painuu kaivamaan ojaa.
– Ei kylmi yhtään, vaikka minulla on myös irtokynnet ja tekoripset. Maatilan hoito on yksi osa arkeani.
”
Haluan, että minuun panostetaan.
Hän haluaa rinnalleen ihmisen, joka pystyy liikkumaan sujuvasti ojankaivuusta oopperaan.
– Pystyn syömään purkista hernekeittoa ja maksalaatikkoa kylmänä, mutta jos lähden miehen kanssa dinnerille, siinä pitää olla joku laatutaso. Siinä saa olla mielellään Michelin-tähtiä, hän sanoo.
– Haluan, että minuun panostetaan – kuten varmaan jokainen meistä. Miehen pitää se myös osoittaa.
”Pystyn antamaan parhaan version itsestäni tässä iässä”, Maria sanoo. Kuva: Piia Arnould
Marialle sellaisia osoituksia ovat arkipäivän huomioimiset ja yllätykset: tekstiviesti aamulla, kukat tai puhelinsoitto. Tai illallinen hyvässä ravintolassa. Mutta hienoinkaan illallinen ei Marialle maistu, jos mies järjestää sen brassaillakseen.
Parisuhteissaan Maria on tottunut elämään hyvin itsenäisesti. Hän on huomannut, että itsenäinen nainen on miesten mielestä cool, mutta käytännössä voikin olla vaikea kestää itsenäistä ja ammattinsa kautta keskiössä olevaa naista.
– Itse ajattelisin, että katsokaa vain – hän on minun!
Uuden ihmisen tavatessaan Maria kiinnittää huomiota aina siihen, avataanko hänelle ovi tai auttaako mies takin päälle.
– Haluan miehen, johon on sisäänrakennettu naista kunnioittava kohtelu.
Hän kaipaa myös mieheltä hyvää itsetuntoa ja näyttelijän ammatin eri puolien sietokykyä.
– Että hän ymmärtää työni, eikä minun tarvitse käydä keskusteluja siitä, voinko olla näyttämöllä tai kameran edessä intiimikohtauksissa. Kyllä minä tiedän, miten ne hommat hoidetaan. Teen ammattilaisten kanssa töitä.
”En enää halua arkea”
Mahdolliselle seurustelukumppanille Maria arvelee aiheuttavan haasteita myös hänen perhetilanteensa.
– Minun ikäisilläni miehillä ei enää yleensä ole näin pieniä lapsia. Heillä on illat ja viikonloput käytettävissä. Aikuisten yhdessä olohan on sitä, että käydään yhdessä syömässä, matkoilla ja konserteissa, mutta minä olen usein illat töissä, ja lapset ovat minulla joka toinen viikko, hän luettelee.
– Ongelma tulee myös siitä, mitä annettavaa minulla on. Aikaikkunani on tosi pieni. Toki tiedän, että if there is a will there is a way.
Tällä hetkellä Marian on mahdotonta edes kuvitella asuvansa jonkun kanssa.
– Minä olen ne pyykit pessyt ja ruuat laittanut. En enää halua kumppanin kanssa sellaista arkea. Minulla on arki työssä ja lasteni kanssa.
Hänestä tuntuu muutenkin mahdottomalta, että deittikumppani tulisi hänen ja hänen lastensa kotiin – vaikka lapset ovatkin jo olleet vähän huolissaan siitä, kun äidillä ei ole poikaystävää.
– Syy on varmaan se, että olen hyvin perhekeskeinen ihminen. Minulle koti on hyvin intiimi paikka ja ennen kaikkea lasten koti. Jotta lapseni ylipäätänsä tutustuisivat johonkin uuteen ihmiseen, minunhan pitää olla menossa naimisiin hänen kanssaan. Suhteen pitää silloin olla tooo-del-la pitkällä, Maria nauraa.
Mutta ehkä sekin on asia, joka tapahtuu itsellään, hän aprikoi.
– Kun löytää oikean ihmisen ja tuntee, että kaikki on kohdallaan, silloin ei tarvitse yrittää, vaan asiat tapahtuvat.
Maria sanoo, ettei ole kokenut yksinäisyyttä. ”Vielä. Mutta olen tietoinen, että se voi tapahtua. Esimerkiksi silloin, kun lapsilla alkaa olla enemmän omia juttuja.” Kuva: Piia Arnould
Mihin on lupa?
Maria on ollut tarkka treffien ja tapaamisten suhteen. Häntä ei saa helposti edes kahville.
– Tunnistan itsessäni riskin sitoutua. Ajattelen herkästi, että tässä kuuluu mennä eteenpäin.
Hän käy myös kädenvääntöä itsensä kanssa siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.
– Iholle menonkin pitäisi tapahtua kohtuu äkkiä. On hyvä tietää, jos se puoli ei suhteessa toimikaan. Se on kuitenkin yksi tärkeä osa kahden aikuisen elämää.
Maria on kysellyt parikymmentä vuotta nuoremmilta ystäviltään mielipidettä siitä, voiko intiimiin suhteeseen ryhtyä muutaman tapailun jälkeen.
”
Olen 53-vuotias ja voin tehdä mitä haluan!
– He sanoivat, että tietysti voi. Mutta itse tämän ikäisenä, täysin vapaana ja riippumattomana ihmisenä mietin, että se ei ole oikein sopivaa. Ja samaan aikaan ajattelen, että mitä ihmettä! Olen 53-vuotias ja voin tehdä mitä haluan!
Moralisoida Maria ei tahdo. Hänen mielestään naisilla on samanlainen oikeus hakea intiimejä kohtaamisia kuin miehilläkin. Se ei vain ole hänelle luontainen toimintatapa. Hänestä toista ihmistä pitää vähän tuntea. Maria jää miettimään asiaa ja jatkaa:
– Onkohan minulla kuitenkin niin syvä kaipaus tai tarve siihen enemmän rakentamiseen? En halua olla kertakäyttötavaraa. Intiimi kanssakäyminen on ihan eri levelillä, jos sinulla on oikea tunne: oli se ihastus tai jo kehittynyttä suurta rakkautta. Mutta jotakin siellä on oltava.
”
En halua olla kertakäyttötavaraa.
Intiimi kanssakäyminen myös lähentää.
– Siinä on riski ajautua syvempään suhteeseen. Se on iso vedenjakaja-asia, efortti, joka vaatii itsensä avaamista ja antautumista.
Täydellinen luottamus
Maria sanoo iän tuoneen hänelle rakastamisen käsitteeseen syvyyttä. Hänelle rakastaminen tarkoittaa sitä, että haluaa toisella olevan asiat nyt ja tulevaisuudessa hyvin.
– Rakkaudessa onni ja ilo tulevat siitä, että toinen voi hyvin. Tässä iässä sen ymmärtää syvemmin.
Hän uskoo, että asioilla on aikansa – myös sielunkumppanin löytämisellä.
Marialle rakas lause on peräisin Mika Myllyahon näytelmästä Kampaamo: ”Jos mä nyt kaadun, niin otatko sä mut kiinni?”
– Sellainen kopin ottamiskokemus puuttuu elämästäni. Olen ollut aina itsenäinen. Kenenkään ei ole tarvinnut ottaa kiinni.
Maria jää miettimään, onko toisaalta niin, että kun kiinniottajaa ei ole ollut, hän ei ole koskaan voinut olla heikko.
Maria sanoo nyt olevansa kiitollinen erosta ja rankoista kokemuksista elämässä, vaikka monta elämänkokoista unelmaa erossa romahtikin.
– Juuri niiden takia olen tullut tällaiseksi, mikä olen nyt. Pystyn antamaan parhaan version itsestäni tässä iässä. Jos tapaisin joskus jonkun ihmisen, väitän, että osaisin vältellä virheitä ja vahinkoja. Osaan jo hypellä ojien yli, enkä kapsahda aina ekaan mokaan.
Asuu Helsingissä tyttärensä ja poikansa kanssa.
William Shakespearen Lear -näytelmä Vallilan Kansallisteatterissa, ensi-ilta 1.3.
Parisuhdekomedia Vaimoni on toista maata Kirjurinluodon Kesäteatterissa, ensi-ilta 10.6.
