Wide ContentPlaceholder
Oululainen Paula Ranta tähtää fitness-maailman huipulle. Hän on valmis tekemään sen eteen kaikkensa. Kuva: Ville Honkonen
Paula Ranta, 23, on nuorin suomalainen, joka on päässyt mukaan kansainvälisiin Olympia-kilpailuihin. Hän ei pidä lepopäiviä tai syö pullaa edes synttäreillä, eikä häntä kiinnosta, jos se on sinulle ongelma.
– Joko sitä ollaan herätty?
Viesti kilahtaa puhelimeen keskiviikkona aamulla kello 5.39. Sen perässä on sydänsilmäinen emoji.
Paula Rannan päivä on jo pitkällä.
Hän on herännyt yöllä kello kaksi, tehnyt crosstrainerilla tiukan aerobisen harjoituksen ja koonnut isoon kulhoon aamupuuron. Banaania, kaurahiutaleita ja erilaisia jauheita.
Hän on syönyt sen viltin alla, tuijotellut kynttilöiden liekkejä ja päättänyt: tästä tulee hyvä päivä. Samanlainen kuin lähes kaikista päivistä viimeisen kahden vuoden aikana.
Niiden kaava on tämä: herätys kello kahdelta yöllä, aerobinen treeni, aamupala, salitreeni, toinen ruokailu, valmennuksia, kauppareissu, kolmas ruokailu, salitreeni, neljäs ruokailu, seuraavan päivän ruokien kokkailua, iltapala ja nukkumaanmeno kello kuudelta illalla.
”
Valmentamisessa on tärkeintä sama asia kuin vanhassa rakkaudessa.
Kun Paulan auto kaartaa kuntosalin pihaan kello kuusi aamulla, hänen valmentajansa Arto Rantakokko on jo pihassa odottamassa. He kävelevät perätysten metallisista porteista sisään.
Kuntosalin seinällä on kuva, jossa Paula poseeraa pienissä bikineissä, lihakset äärimmilleen jännitettyinä. Sen ympärillä on kymmeniä muita samanlaisia kuvia.
Täällä on rakennettu vahvoja kehoja jo vuosikymmenten ajan.
Paula ja Arto eivät vaihda kuulumisia, koska he tietävät ne jo. He näkevät toisensa joka päivä monta kertaa. Vaikka he ovat tunteneet vasta kaksi vuotta, heistä on tullut erottamattomat.
– Kerromme toisillemme kaiken, Paula sanoo.
– Niin tai ehkä sinä et kaikkia salaisuuksiani tiedä, Arto vitsailee, ja jatkaa sitten:
– Sitä voi moni miettiä, mikä tämä meidän suhteemme on, mutta valmentamisessa on tärkeintä sama asia kuin vanhassa rakkaudessa. Se on luottamus. Kun luotat toiseen kuin betoniin, ei jää yhtään kysymyksiä.
Kaksikon väleistä on juoruiltu esimerkiksi Jodelissa, anonyymissä keskustelusovelluksessa. Paula ja Arto eivät jaksa välittää tuntemattomien puheista. Riittää, että he itse tietävät, miten asiat ovat.
Paula Ranta kertoo heräävänsä tavallista aikaisemmin, koska sellainen rytmi sopii hänelle parhaiten. Hän kokee saavansa itsestään eniten irti noudattamalla tarkkoja rutiineja. Kuva: Ville Honkonen
Arto on seurannut fitnessurheilua ja kehonrakennusta lähes 40 vuotta. Hän treenaa yhä itse Paulan kanssa jokaisen treenin. Tänään Arton pitää kuitenkin lähteä työreissulle Helsinkiin, joten iltapäivän treenin Paula tekee yksin.
– Jou jou, sitten mennään jo, kapioita ylähäältä ja alahaalta, oikein hyvältä näyttää, Arto lausuu videolle, kun Paula vetää taljaa alas.
Kaikki treenit kuvataan videolle. Videot julkaistaan Paulan Instagram-tilillä reilulle 80 000 seuraajalle.
– Voitko kuvitella, niitä seuraajia on saman verran kuin hiihtäjä Kerttu Niskasella, mutta Porsche ei silti sponsoroi Paulaa, Arto sanoo.
Paula ajaa sinisellä Renaultilla. Sponsoreita on harvassa, koska fitnessurheilu on Suomessa melko tuore ilmiö. Se on myös lajina ristiriitaisempi kuin hiihto.
Fitnessurheilua on kritisoitu esimerkiksi ulkonäkökeskeisyytensä ja terveysvaikutustensa vuoksi. Lajin piirissä on myös todettu huomattavan paljon dopingrikkomuksia – toki niin on maastohiihdossakin.
Fitness-kattokäsitteen alla on useita lajeja. Paula kilpailee Figuressa. Siinä lihaksikkuus ja erottuvuus ovat isommassa roolissa kuin esimerkiksi Body Fitnessissä.
Figure ei kuulu Suomen Fitnessurheilu ry:n lajeihin, eikä siten dopingtestauksen piiriin.
Paula ei ensin halua puhua dopingista lainkaan. Sitten hän kuitenkin sanoo, että dopingiin liittyvät asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia.
– Fitness ei ole ainoa laji. Tätä on jokaisessa lajissa, oli kyseessä juoksu tai jääkiekko.
”
En ole luovuttajatyyppi.
Fitnessurheilun suosio kasvaa koko ajan. Lajiliiton mukaan harrastajia olisi vuosittain yli 90 000. Heistä yli 2 000 kilpailee aktiivisesti.
Näyttävä laji kysyy omistautumista. Paula sanoo, että juuri se erottaa ammattilaisen ja harrastelijan.
Hän tiesi ensimmäisestä päivästä lähtien, että hän haluaa olla ammattilainen. Hän ei ole koskaan tehnyt elämässään mitään puolitehoilla.
– En ole luovuttajatyyppi.
12 vuoden jalkapalloharrastuksen jälkeen fitness löytyi sattumalta. Isosisko innosti häntä lähtemään salille. Ensin Paula ajatteli, ettei hän osaa tehdä siellä mitään. Sitten hän näki kuvia todella vahvoista naisista.
He olivat lihaksikkaita ja hänen silmissään uskomattoman kauniita.
Hän halusi tulla samanlaiseksi kuin he.
Päättäväisyys on vienyt Paula Rannan pitkälle. Kun tähtää huipulle, elämään ei mahdu yhtään ylimääräistä stressitekijää. Siksi hän ei voi käydä esimerkiksi päivätöissä. Kuva: Ville Honkonen
Kun Paula jotain päättää, sen hän myös tekee.
Arton mukaan Paula on ehkä liiankin määrätietoinen.
Tähän asti päättäväisyys on kuitenkin ruokkinut menestystä. Paula elää hyvin kurinalaista elämää, johon ei mahdu ylimääräisiä stressitekijöitä. Sellainen oli esimerkiksi parisuhde.
– Se kulutti hirveästi, kun oli koko ajan huono omatunto siitä, että menen salille. Mietin, että tukahdutanko oman intohimoni tämän suhteen takia, Paula sanoo.
Niinpä hän erosi miesystävästään.
Artolle hänen ei tarvitse selittää mitään. Ei sitä, miksi hän haluaa treenata tai miksi hän ei ota huoltoasemalla pullaa. He tietävät, miksi tätä tehdään.
Viime vuonna Paulasta tuli nuorin suomalainen, joka on päässyt mukaan kansainvälisiin Olympia-kilpailuihin. Hän on voittanut Euroopassa järjestetyissä kilpailuissa kultaa, hopeaa ja pronssia.
”
Jos joku suuttuu siitä, etten syö koskaan pullaa, se on hänen ongelmansa.
Paulan mukaan jotkut tavoittelevat Olympia-paikkaa kymmeniä vuosia. Hän nappasi sen jo toisena kilpailuvuonnaan.
– Joskus tuntuu jopa vähän hurjalta, että tämä kaikki on tapahtunut niin nopeasti.
Reilussa kahdessa vuodessa paino on noussut 49 kilosta 74 kiloon. Arto sanoo, että Paula on tehnyt jotain sellaista, mitä harva pystyy ymmärtämään.
– Pitää olla geneettisesti lahjakas, että tällainen lihaksen tulo on mahdollista. Paulalla on hyvin pieni rasvaprosentti, silti paino on noussut noin paljon. Meille on sanottu, ettei se ole mahdollista, mutta tässä on todiste, että kyllä se on, Arto sanoo.
Muutos on ollut niin iso, että välillä Paula Rannan itsekin on vaikea ymmärtää, mitä on tapahtunut. Reilussa kahdessa vuodessa hänen kehonsa on muuttunut melkoisesti. Kuva: Paula Rannan albumi
Paulan ja Arton treenimetodit ovat herättäneet kummastusta. Moni älähtää somessa, ettei noin voi treenata. Ei voi käydä joka päivä salilla ja tehdä kolmea treeniä päivässä.
Paula on saanut myös kommentteja kiellettyjen aineiden käytöstä. Hän sanoo, ettei piittaa spekulaatioista. Hän keskittyy omaan juttuunsa.
– Kun menestystä ja kehitystä on tullut, kaikkien kommentit on osoitettu vääriksi. Siitä tulee voittajafiilis, Paula sanoo.
Paula Ranta treenaa kuntosalilla kaksi kertaa päivässä vuoden jokaisena päivänä. Kuva: Ville Honkonen
Puoli yhdeksältä aamulla Paula valmistaa Arton keittiössä päivän toista ateriaa. Hän menee usein treenien jälkeen Arton asunnolle, koska sinne on salilta lyhyempi matka.
Lautasella on kanaa, tomaattia, salaattia, mausteita, riisiä, hiutaleita, riisijauhetta ja banaania. Hän sekoittaa kaiken helposti sulavaksi mössöksi.
Päivän aikana kaloreita tulee noin 4 000. Paula sanoo, että hän punnitsee kaiken, koska haluaa varmistua siitä, että syö tarpeeksi.
Somessa häntä on kutsuttu useita kertoja anorektikoksi. Tuntemattomat ihmiset ovat kirjoittaneet, että hän taatusti oksentaa kaiken pois.
Paula sanoo, että hän on nuoresta asti ollut tarkka siitä, mitä syö. Hän ei kuitenkaan ole sairastanut tai sairasta syömishäiriötä. Hän ei edes näe riskiä siihen.
– Mulla ei ole mitään ongelmaa syömisen suhteen, ja juuri siksi haluan näyttää somessa sen, mitä syön. Haluan näyttää arvostelijoille, että olen kaikkea muuta, mitä luulette.
Koska elämäntavat ovat samanlaiset ympäri vuoden, hänen hormonitoimintansa ei heittele. Kuukautiset eivät ole kadonneet, vaikka hän treenaa kovaa.
Paula sanoo, että hän haluaa näyttää urheilulliselta ympäri vuoden.
– Jos joku suuttuu siitä, etten syö koskaan pullaa, se on hänen ongelmansa.
Viime vuonna Paula ja Arto kävivät seitsemissä kisoissa. He matkustivat Espanjassa, Portugalissa, Iso-Britanniassa, Unkarissa, Suomessa ja Yhdysvalloissa.
Viime vuonna Paula osallistui seitsemiin kisoihin. Hän matkusti Euroopassa ja Amerikassa. Kuva: Bruce Oreck
Fitnessurheilussa ulkonäkö on keskiössä. Kehoa muokataan ja sillä kilpaillaan. Paula ei silti usko, että fitnessurheilu itsessään lisäisi ulkonäköpaineita. Ongelma on hänen mukaansa sosiaalisessa mediassa.
Hän itsekin tuottaa sinne sisältöä, joka mahdollisesti voi lisätä esimerkiksi nuorten ulkonäköpaineita: kuvia isoista lihaksista ja menestyksestä. Paula korostaa, että hän pyrkii olemaan somessa aito, sama ihminen kuin hän on kasvotusten.
– Haluaisin sanoa nuorille, ettet voi olla kukaan muu kuin sinä itse. Tee sitä juttua, mikä tuntuu sinusta hyvältä. Kenenkään ei tarvitse mahtua samaan muottiin.
Kun Paula aloitti fitness-harrastuksen, kaverit hylkäsivät hänet. Häntä ei enää kutsuttu juhliin, koska hän lopetti alkoholinkäytön ja herkkujen syömisen.
– Minulle tehtiin selväksi, ettei tarvitse enää tulla illanistujaisiin.
Paula sanoo, ettei se murentanut hänen itsetuntoaan, mutta se murensi luottamusta ihmisiin. Nykyään uusia ystäviä on vaikea saada, koska moni katsoo vain ulkokuorta.
Menestyksellä on ollut omat varjopuolensa. Hän ei enää tiedä, haluavatko ihmiset olla hänen kanssaan vain menestyksen vuoksi vai siksi, kuka hän on. Tuntemattomiin ihmisiin on vaikea luottaa.
– Kun laitoit minulle viestiä ja kysyit haastattelua, ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä on joku feikkiprofiili. Mietin pitkään, voiko tähän ihmiseen luottaa?
”
Minulle tehtiin selväksi, ettei tarvitse enää tulla illanistujaisiin.
Menestys on tuonut mukanaan myös ikäviä asioita. Paula Ranta sanoo, että hän miettii nykyään tarkkaan, keneen voi luottaa. Kuva: Ville Honkonen
Paulan kurinalainen arki on hyvin kaukana siitä, mitä yleisesti pidetään normaalina. Siksi hän saa viikoittain somessa neuvoja, miten hänen tulisi elää. Hänen valintojaan kommentoidaan jatkuvasti, ja usein kommentit ovat sävyltään ikäviä.
Paulan mielestä hämmästyttävintä on, että suurin osa neuvoista tulee lajia harrastavilta miehiltä.
Hän arvelee vähättelyn johtuvan osin siitä, että hänestä nähdään vain ulkokuori. Ehkä ollaan kateellisia tai pidetään uhkana. Nähdään isot lihakset, ripsienpidennykset ja silikonirinnat, mutta ei ihmistä niiden takana.
– Kuvitellaan, että olen pöljä fitness-bimbo, joka tarvitsee neuvoja.
Paula ei sellaista niele. Siksi hän vastaa ikäviinkin kommentteihin.
– En ole kenenkään pompoteltava. Enemmän olen pystynyt kääntämään niitä ikäviä puheita voimaksi. Näytän teoillani, miten vahva olen.
Eniten häntä harmittaa, että fitnessurheilun sisällä on niin paljon kateutta ja kyräilyä. Pahimmat kommentit ovat tulleet kilpasiskoilta.
– Ei auteta toinen toista ja anneta vinkkejä, vaan toivotaan, että toinen epäonnistuu. Miksi ei voida kannustaa ja haluta toiselle hyvää?
”
Kuvitellaan, että olen pöljä fitness-bimbo, joka tarvitsee neuvoja.
Paula Ranta sanoo, että kun on tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, se vaikuttaa myös mieleen. Hän sanoo, että hänellä on ollut vahva itsetunto lapsesta lähtien. Kuva: Ville Honkonen
Kisalavalla yksikin horjahdus voi pilata kaiken. Paula sanoo, että tulos tai ulos -mentaliteetti ei häntä järkytä. Hän ymmärtää lajin luonteen, eikä se aiheuta hänelle paineita.
– Tiedän, että olen itse lähtenyt kilpailemaan, ja tämä on arvostelulaji.
Vahva itsetunto auttaa luottamaan omaan tekemiseen. Paula sanoo, että fyysisyys nostaa myös henkisyyttä. Kun hän on tyytyväinen siihen, miltä näyttää, hän on sinut itsensä kanssa myös henkisesti.
Vaikka ulkopuolisten kommentit eivät Paulaa hetkauta, muutamien ihmisten ajatuksilla on hänelle paljon merkitystä.
Hän sanoo, että vahva itsetunto on rakentunut jo lapsuudessa. Hän on saanut tehdä ja kokeilla ja häntä on aina tuettu kaikessa. Perheen tuki on Paulalle edelleen äärimmäisen tärkeää. Siksi hän keskusteli heidän kanssaan esimerkiksi silikonirintojen hankkimisesta.
– Kysyn rakkailta ihmisiltä aina mielipiteet asioihin, joita haluan ja olen suunnittelemassa. Pyydän heitä kertomaan rehellisesti mielipiteensä.
Paulan perhe ja Arto tukevat häntä kaikessa, mihin hän ryhtyy.
– Ei kaikilla ole tällaista perhettä tai tukiverkkoa. Tiedän sen, ja siksi olen siitä niin kiitollinen ja nöyrä.
Tältä näyttävät Paula Rannan ateriat. Hän syö päivässä 4 000 kaloria. Kuva: Veera Reko
Päivän toisen aterian jälkeen Paula istuu olohuoneen matolle ja alkaa selata puhelimestaan viestejä.
Valmennettavat kyselevät häneltä kaikenlaista. Osa kertoo koko elämäntarinansa. Se tuntuu isolta luottamuksenosoitukselta.
Hän on aina halunnut auttaa ihmisiä. Siksi hän opiskeli yläasteen jälkeen lähihoitajaksi.
Ammattimainen treenaaminen ja matkustaminen ei kuitenkaan olisi mahdollista, jos hän tekisi päivä- saati vuorotyötä. Hän työskenteli aiemmin päiväkodissa, mutta irtisanoutui kaksi vuotta sitten ja perusti oman toiminimen.
Tällä hetkellä hän valmentaa etänä noin 40 ihmistä.
– Nyt olen todella kiitollinen, että tein parikymppisenä tällaisen valinnan tietämättä, tulenko koskaan onnistumaan.
Mitä jos hän loukkaantuisi, eikä voisi enää kilpailla?
Paula mainitsee, että nuorempana hän pelkäsi kovasti kuolemaa. Enää hän ei pelkää sitä. Oma ja läheisten terveys kyllä välillä huolettaa. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu.
Loukkaantumista ja fitness-uran loppumista hän ei pelkää, vaikka ne muodostavat nyt hänen elämänsä perustan. Hän on rakentanut kaiken niiden varaan.
– En voisi elää niin, että vain pelkäisin. Sitten en voisi elää lainkaan.
Paula uskoo, että fitness tulee olemaan osa hänen elämäänsä aina. Kun kilpaura joskus loppuu, hän haluaisi jatkaa valmentajana.
Artokin valmentaa yhä ja treenaa hänen kanssaan, vaikka on tehnyt sitä jo vuosikymmeniä.
”
En voisi elää niin, että vain pelkäisin. Sitten en voisi elää lainkaan.
Arto Rantakokko on valmentanut Paula Rantaa vasta noin kaksi vuotta. Heistä on siinä ajassa tullut tiivis kaksikko. He näkevät toisensa joka päivä ja jakavat kaikki ajatukset. Kuva: Veera Reko
Ruokakaupassa Paula kävelee tottuneesti hyllyjen välissä. Hän valitsee salaattia ja sokerittoman mehukeiton, jota pitää ainesosaluettelon perusteella parhaana.
Vertailu sokerittomien mehukeittojen välillä on tehty jo aikaa sitten. Nykyään valintoja ei enää tarvitse erikseen miettiä. Niistä on tullut rutiineja.
Kauppareissun jälkeen valmistuu päivän kolmas ateria. Kello on kaksitoista, kun suuntaamme uudestaan kuntosalille. Paulan aamukahdelta alkanut päivä alkaa jo taittua iltaan.
Metallisten painojen kilahdukset säestävät rock-musiikkia. Kaiuttimista pauhaa AC/DC:tä ja Iron Maidenia.
Paula sanoo, että hänen fyysisyytensä voi helposti tulkita kovuudeksi. Vaikka hän nostaa rautaa naama irvessä, se ei kerro hänestä kaikkea.
Hän on järjestelmällinen, määrätietoinen ja haluaa voittaa. Samaan aikaan hän on ”herkkä himpsu”, niin kuin hänen äitinsä aina sanoo.
Hän voisi tehdä elämästään minkälaista tahansa, mutta hän on halunnut tehdä siitä juuri tällaista. Tällä hetkellä ei ole mitään, mitä hän haluaisi tehdä arjessaan toisin.
– Jos tämä tuntuisi pakkopullalta, en tätä tekisi.
Salitreenin jälkeen Paula pakkaa laukkunsa, hyvästelee ja ajaa kotiin valmistautumaan iltapuuhiin. Hän tekee ruoat seuraavalle päivälle valmiiksi, siivoaa, valmistaa iltapalaa, käpertyy viltin alle ja katselee kynttilöiden liekkejä.
Rauhalliset aamupala- ja iltapalahetket ovat hänen mukaansa parasta palautumista.
Viideltä illalla puhelimeen kilahtaa ääniviesti. Paula lähettää niitä paljon. Kommunikointi on nopeampaa, kun ei tarvitse kirjoittaa, hän perustelee.
– Minä vielä kiitän ihanasta ja toisaalta semmoisesta niin kuin ikimuistoisesta päivästä. En ole koskaan kenenkään kanssa tehnyt tällaista juttua, hän kertoo.
Hän sanoo, että oli mukavaa, että juttu luisti niin hyvin. Hän toivottaa ihanaa kotimatkaa.
Kuudelta hän on jo unessa.
Kahdeksan tunnin päästä, kun hän herää, kaava on sama kuin tänäänkin. Kaikki alkaa alusta.
Ja se on Paulan mielestä parasta, mitä elämässä voi olla.
Äärirajoille meneminen ei sovi kaikille
Fyysisten ja psyykkisten rajojen hakeminen on huippu-urheilussa tyypillistä, urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen Mehiläisestä sanoo. Ammattiurheilijoilla on yleensä pitkä lajitausta.
– Huippu-urheilijaksi kasvamiseen tarvitaan vahvaa valmennusosaamista ja moniammatillista asiantuntijatiimiä tuomaan näkökulmia.
Äärirajoille menemistä, erityisyyttä ja erinomaisuutta ihannoidaan tässä ajassa, Ronkainen sanoo. Siksi on tärkeää erottaa, mikä on huippu-urheiluun liittyvää äärirajoille menemistä ja mikä voi olla itselle haitallista erityisyyden tavoittelua.
– Päästään omien arvojen tunnistamiseen ja merkityksellisyyteen. Minkälaiset asiat tuntuvat itselle omilta ja tärkeiltä? Vertaileminen muihin voi kääntyä todella haitalliseksi.
Tietyissä esteettisissä- ja painoluokkalajeissa on tutkimusten mukaan korostunut riski syömishäiriöille. Ronkainen sanoo, että keskeistä on, millaisia lajin valmennus- ja toimintakulttuurit ovat.
– Kommentoidaanko kehoa vai suoritusta, ja millä tavalla puhutaan ruoasta.
Monet urheilijat ovat nuoria ja heidän kehonsa muuttuu hurjaa vauhtia. Ronkainen sanoo, että kaikenlaiseen kehon kommentointiin pitäisi olla nollatoleranssi.
– Liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat luonnollisesti tärkeitä asioita. Jos jokin asia alkaa pyöriä omassa elämässä pakonomaisesti tai rajoittaa elämää, silloin kannattaa pysähtyä miettimään, mikä itselle oikeasti tekee hyvää.
Sekä huippu-urheilijat että kuntoliikkujat tarvitsevat joustavuutta syömiseen ja liikkumiseen. Jos tekemisestä katoaa nautinto, se on merkki, että jokin on pielessä, Ronkainen sanoo.
– Jos aamulla ei kiinnosta lähteä lenkille, se voi olla merkki riittämättömästä palautumisesta. Urheilijat osaavat melko hyvin tunnistaa oman levon ja kuormituksen tasapainon. Lepopäivien jälkeen motivaatio yleensä löytyy.
