Kulttuurivieras Tarmo Peltokoski on saanut kapellimestarin uralleen lentävän lähdön. Vaikka matka on vasta alussa, päämäärä hänellä on jo kirkkaana tiedossa.
Valokuvaaja pyytää Tarmo Peltokoskea kiipeämään Helsingin Musiikkitaloa vastapäätä sijaitsevan Eduskuntapuiston kalliolle. Pelottomasti 22-vuotias kapellimestari tarttuu haasteeseen. Hetken päästä hän seisoo kallion korkeimmalla kohdalla kirkasta taivasta vasten.
Syksyisen kirpeässä ilmassa tuoksuu toivo. Peltokosken ura on vasta alussa, mutta tie huipulle saattaa olla avautumassa.
– Olen valmis, mutta uuteen elämäntapaan on totuttelemista, matkustamiseen ja hotelleihin. Siihen, että pitää miettiä, missä välissä pesisi vaatteensa.
Peltokoski paikkasi Putinin luottokapellimestaria
Klassisessa musiikissa lännen ja Venäjän välinen jännite henkilöityy yhteen mieheen. Hän on kapellimestari Valeri Gergijev, jonka kytkökset Vladimir Putiniin ja oikkuilut taiteilijana tunnettiin kauan ennen Venäjän helmikuussa aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa.
Rotterdamin filharmonisen orkesterin kanssa kapellimestari aloitti yhteistyön lähes 35 vuotta sitten, 1988, kun Neuvostoliitto oli vielä pystyssä. Ylikapellimestarina hän työskenteli Rotterdamissa 1995–2008 ja palasi senkin jälkeen säännöllisesti luotto-orkesterinsa eteen.
Töitä venäläisellä riitti uran edetessä eri puolilla maailmaa: Lontoossa, New Yorkissa – kuten myös Turussa ja Mikkelissä, jonka musiikkijuhlat oli Gergijevin kesänviettopaikkoja.
Viime keväänä läntiset yhteistyökumppanit alkoivat katkoa siteitä tähän Putinin tukijaan ja ystävään, joka ei ole tuominnut (siirryt toiseen palveluun) julkisesti Venäjän hyökkäystä. Niin teki myös Rotterdamin filharmonikot, joka oli Gergijevin ensikosketuksia Euroopan konserttisaleihin.
Sinfoniaorkesterille yllättävät peruuntumiset tarkoittavat vimmattua kalenterin pyörittämistä ja kiireistä korvaavien taiteilijoiden buukkaamista jo sovittuihin konsertteihin. Rotterdamissa yksi Gergijevin perintönä vapautuneista konserttiviikoista oli toukokuussa.
Tilalle löytyi nuori, nouseva kapellimestarinimi Suomesta, joka oli jo saanut jalansijaa Euroopassa: Tarmo Peltokoski.
Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä
Peltokoskelle kaikki on tapahtunut hätkähdyttävän nopeasti, parissa vuodessa, käytännössä koronapandemian aikana. Rotterdamissa vauhti vain kiihtyi. Peltokosken oli määrä johtaa toukokuun rupeamalla yhteensä neljä konserttia.
Toisen konsertin väliajalla orkesterin pääjohtaja yllätti Peltokosken kysymällä tätä orkesterin päävierailijaksi. Nuori suomalainen suhtautui tarjoukseen ammattimaisesti – tai ainakaan hän ei suinpäin hyväksynyt sitä.
– Se oli sellainen asia, josta piti puhua managerin kanssa. En osannut heti sanoa mitään. Tuli myös mieleen, että mitäs mä olen tehnyt ansaitakseni tämän, Musiikkitalon kahvilan pöydän ääressä istuva Peltokoski toteaa.
Päävierailijan tehtävä sinfoniaorkesterissa tarkoittaa kapellimestarille säännöllisiä töitä orkesterin edessä. Se sitoo molemmat osapuolet yhteistyöhön ja avaa mahdollisuuksia musiikillisten visioiden toteuttamiseen. Peltokoski totesi johtajalle palaavansa asiaan, mutta takaraivossa jyskytti.
– Kummisetä-elokuvaa lainatakseni, se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä.
“Väärät ystävät ja väärät mielipiteet”
Syyskuun puolivälissä Peltokoski palasi Rotterdamin filharmonisen orkesterin eteen, ja samalla julkistettiin tieto suomalaisen vuonna 2023 alkavasta päävierailijan pestistä.
Hän on siis mukana rakentamassa, muovaamassa ja kehittämässä orkesterin musiikillista identiteettiä. Peltokoski on yli kymmenen vuotta nuorempi kuin Gergijev oman kautensa alussa 1990-luvun taitteessa. Hollantilaisorkesterin ja venäläiskapellimestarin yhteinen historia vaikuttaa ja tuntuu eri tavoin vielä pitkään, Peltokoski arvioi.
Gergijevistä riittää jutun juurta tauoilla, mutta lavalla on jo siirrytty uuteen aikaan.
– Silloin kun tehdään musiikkia, tehdään musiikkia.
Peltokoski korostaa, että orkesterissa on kyllä ymmärretty, että yhteistyöstä Gergijevin kanssa oli luovuttava, mutta helppoa se ei ole ollut.
– Siitä ei ole kysymys, etteikö orkesterin päätös olisi ollut oikea. Gergijev saattaa olla suurenmoinen muusikko, mutta hänellä on väärät ystävät ja väärät mielipiteet. Se on traagista, Peltokoski sanoo.
Peltokoski pääsi mestaripedagogin oppiin 14-vuotiaana
Kun Peltokoski syntyi vuonna 2000, kapellimestari ja huippupedagogi Jorma Panula täytti 70. Neljätoista vuotta myöhemmin varhaisteini-ikäinen pianisti ja yli kahdeksankymppinen Panula tapasivat Vaasassa, Peltokosken kotikaupungissa.
Monta kapellimestarisukupolvea Suomessa ja maailmalla kouluttanut Panula piti mestarikurssia ja vakuuttui kurssille osallistuneen Peltokosken potentiaalista.
– Hän sanoi, että elokuussa on kurssi Kuopiossa. Tule sinne. Sitten vuorossa on Turku. Tule sinne. Tällä tavalla Panula toimii.
Peltokoski teki työtä käskettyä eli kiersi Suomea Panulan kursseilla. Hän on yksi nuorimmista uralle päätyneistä Panulan oppilaista.
Ilman Panulaa ei olisi mitään, Peltokoski on sanonut viitaten suomalaisten kapellimestareiden menestykseen maailmalla.
Kapellimestari on kaiken aikaa arvioitavana
Sinfoniaorkesterit rakentavat jäykkää imagoaan uusiksi tarjoamalla merkittäviä kapellimestarin pestejä yhä nuoremmille. Melko kokemattomille kapellimestareille kertyy siis vastuuta ja valtaa. Sellainen luo paineita, eikä tilannetta helpota työn erikoislaatuinen luonne: kapellimestari on aina töitä tehdessään orkesterimuusikoiden arvioitavana.
– Jos sitä rupeaa miettimään, se alkaa häiritä liikaa. Tehtäväni on vain johdattaa muusikot mahdollisimman hyvään lopputulokseen konsertissa. Iso osa sitä, että ihmiset saa soittamaan hyvin, liittyy siihen, että heillä on hyvä olla.
Muusikoilla on enemmän tai vähemmän sananvaltaa siihen, kutsutaanko kapellimestari takaisin orkesterin eteen. Peltokoskella on ehtinyt olla hankaliakin työviikkoja, mutta päällimmäisenä tunteena on tyytyväisyys.
– Kokemukseni ovat melkein ainoastaan hyviä. Sen voi ehkä sanoa, että mitä parempi orkesteri, sitä paremmin minuun on suhtauduttu.
Ainakin tällä hetkellä Peltokosken kalenteri on täynnä töitä. Haastattelu tehtiin syyskuun kolmannella viikolla, Peltokosken viimeisellä vapaaviikolla tämän vuoden puolella.
– Olen alkuvaiheessa vieläkin, mutta jos homman tekee tarpeeksi hyvin, niin uusintakutsuja ei tarvitse miettiä.
Peltokosken musiikillinen koti löytyy Saksasta
Rotterdamin päävierailijan tittelin lisäksi Peltokoski on nimitetty aiemmin tänä vuonna Latvian kansallisorkesterin ylikapellimestariksi ja Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin päävierailijaksi.
Jälkimmäistä hän kutsuu musiikilliseksi kodikseen. Kesällä 2021 alkanut yhteistyö on johtanut Peltokosken mukaan erityiseen tilanteeseen: hän on ystävystynyt koko kamariyhtyeen kanssa. Kapellimestarin ja muusikoiden yhteispeli onkin parhaimmillaan, kun kemiat toimivat.
– Toivon, että sen aistii tekemässämme musiikissa, että olemme niin läheisiä. Tällaista tilannetta ei muiden orkestereiden kanssa tule.
Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin konsepti on orkesterimaailmassa poikkeuksellinen. Sen jäsenet ovat freelancereita eli he eivät saa kuukausipalkkaa. Sen sijaan kaikki 40 muusikkoa ovat firman osaomistajia.
– Se on hyvin erityinen, fantastinen orkesteri, joka soittaa omaa repertuaariaan. Heidän tavaramerkkinsä on Beethoven-sykli, jonka aikana soitetaan läpi kaikki Beethovenin sinfoniat.
Peltokoski on rohkea idealisti.
Päämääränään nuori kapellimestari pitää tilannetta, jossa hän johtaisi pääosin Richard Wagnerin kokonaisvaltaisia, mahtipontisia oopperoita. Nykyään täysverinen wagneriaani tutustui säveltäjän musiikkiin 11-vuotiaana. Se oli menoa.
– Soitan ja laulan Wagneria joka päivä, luen kirjallisuutta, mitä on hänestä ja hänen musiikistaan kirjoitettu. Yritän selvittää kaiken sen, mikä on oleellista, Peltokoski totesi Ylen haastattelussa vuosi sitten.
Nyt takana on Eurajoki Bel Canto -festivaalin Ring-sovitus, jonka Peltokoski johti tämän ja viime vuoden aikana. Neljän oopperan ja 15 tunnin kokonaisuus on Wagnerin musiikin kulmakiviä. Se on parhaillaan myös Suomen Kansallisoopperan monivuotisia projekteja – toinen osa Valkyyria esitettiin Hannu Linnun johtamana tänä syksynä.
Peltokoski hätkähti, kun hän sai eteensä valtavan paksun partituurin. Hän turvautui omaan instrumenttiinsa pianoon.
– How on earth sellainen monsteri opetellaan? Hommasin pianopartituurin, joka on edes vähän orkesteripartituuria ohuempi. Sitten vain soitin ja lauloin teosta tolkuttomasti.
Nyt tuo oopperakirjallisuuden järkäle on Peltokosken repertuaaria. Matkaa riittää huipulle, mutta reitti alkaa olla hahmoteltuna kartalle. Tarkkoja suunnitelmia Peltokoski teki jo opiskellessaan Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla, joka jäi työtarjousten myötä kesken. Sitä ennen kesken oli jäänyt lukio.
Ne ovat Peltokosken tapauksessa luovuttavissa olevia etappeja suuremman tieltä. Hänelle on aina ollut selvää, mitä tehdä elämällä.
– Mutta sitä mä en vielä tiedä, että missä välissä mä pesen sitä pyykkiä.
Voit keskustella artikkelista 3. lokakuuta kello 23 asti.
