Stand up -koomikko Teemu Vesterinen ja terapeutti Hanna Piironen nähdään Yle Perjantaissa Sean Ricksin vieraina puhumassa siitä, mikä heitä triggeröi ja kuinka trauman kanssa voi elää.
Siellä missä on tragedia, siellä on myös mehukkain komedia.
Näin toteaa stand up -koomikko Teemu Vesterinen, joka työstää parhaillaan stand up -sooloesitystä traumoista. Vesterinen nähdään Sean Ricksin vieraana Yle Perjantain jaksossa Tunnista traumasi.
Omien sanojensa mukaan Vesterisellä kyllä traumoja riittää komedian aineksiksi. Hän on huomannut, että traumojaan voi toki itkeä, mutta mukavampaa niille on nauraa. Soolostaan hän lupaa siis hilpeää teemastaan huolimatta.
Vesteriselle traumoja ovat aiheuttaneet ainakin äitisuhde ja huonot parisuhteet. Terapiassa on käynyt ilmi, että hän kärsii kiintymyssuhdevauriosta.
– Se syntyy äidin ja lapsen suhteessa, kun ollaan tosi pieniä. Ei kukaan oikein osaa sanoa, mistä se johtuu. Ei vaikka olla katsottu lasta tarpeeksi silmiin? Tämä on vain arvailua. Äidiltä ei voi kysyä, koska hän on kuollut, Vesterinen kertoo Ricksille.
Läheisyys ja seksi triggeröivät Vesterisessä vielä nykyäänkin traumoja, jotka saattavat saada aikaan kiusallisia tilanteita.
– Joskus kosketus aktivoi minussa sen, että muutun vauvaksi, enkä osaa puhua. Kun on tarkoitus paneskella, ja sitten muuttuukin vauvaksi, niin kyllähän se hämmentää. Erikoinen esileikki, koomikko veistelee.
– Trauma on säikähdys, ja se jää kehoon pelkona. Se pelko etsii todisteita, että traumatisoinut asia tapahtuu uudestaan. Ja jos todisteita etsii, niitä löytää.
Vesterinen toivoo, että traumoista puhumisesta tulisi arkipäiväisempää. Haastattelussa hän kertoo koko ajan “mitätöivien miesäänien sanovan päässään, että mitä oikein vikiset siellä”. Puhuminen hävettää, vaikka ei tarvitsisi.
– Tapahtuneen “koko” ei ratkaise. Jos jotakin tapahtuu, se on voinut traumatisoida vähän, keskiverrosti tai paljon. Voi olla, että se ei näy elämässä ollenkaan, tai se näkyy vähän, tai sitten se määrää, Vesterinen sanoo.
– Yhtä lailla se mitä ei ole tapahtunut, voi traumatisoida. Voi olla vaikka jäänyt ilman turvaa ratkaisevalla hetkellä lapsena.
Hanna Piironen kärsii hylkäämisen pelosta
Perjantain illan toinen vieras lyhytterapeutti Hanna Piironen kantaa mukanaan traumoja, joita ei toivoisi pahimmalle viholliselleenkaan.
Piirosen juuret ovat hämärän peitossa, sillä hänet adoptoitiin vain kahdeksankuisena intialaisesta lastenkodista Ruotsiin. Biologisesta äidistään hän ei tiedä muuta, kuin että tämä jätti vastasyntyneen Piirosen lastenkotiin heti synnytyksen jälkeen.
Suomalainen äiti ja ruotsalainen isä erosivat, kun Piironen oli nelivuotias. Seksuaalinen hyväksikäyttö alkoi tarhaikäisenä. Asialla oli tuttu ihminen, joka jatkoi seksuaalista väkivaltaa vuosien ajan.
– En tiedä mitään biologisista vanhemmistani. Näin aikuisena, kun itse olen äiti, se herättää paljon kysymyksiä siitä kuka minä olen, miksi toimin tai ajattelen näin. Onko äiti tai isä ollut tällainen?
– Hylkäämisen pelko on tosi vahvana edelleen. Jos vaikka huomaan, että minuun otetaan etäisyyttä eikä pidetä yhtä paljon yhteyttä, triggeröityy heti se, että nyt olen tehnyt jotakin väärin ja minut hylätään.
Lapsena hän syytti seksuaalisesta hyväksikäytöstäkin itseään. Hän mietti, miksei hän kelvannut tai osannut olla parempi tytär.
Terapeuttina hän pyrkii käyttämään kokemuksiaan voimavaranaan muiden auttamiseksi.
– Nyt ymmärrän, että trauma ei ole koskaan sinun oma vikasi, jokin muu on sen aiheuttanut, Piironen sanoo Sean Ricksille.
Yle Perjantai: Tunnista traumasi 3.2. klo 21.05 Yle TV1:llä ja Areenassa:
Lisää: Perjantai-dokkari: Monta minua
Lisää: Tia Lähdelahdella on ainakin 17 sivupersoonaa – Laura, Kasper, Isla ja 14 muuta pyörittävät arkea kukin vuorollaan
