Lähihoitajista on huutava pula. Auki on tuhansia työpaikkoja ympäri maan. Työnantajat hakevat nyt hoitajia henkilöstövuokrausyrityksistä, jotka houkuttelevat tekijöitä rahalla.
Teksti :Satu Miettinen
Kuvat ja videot :Antti Haanpää
Lähihoitaja Essi Vartiainen on juuri aloittanut kuuden viikon keikan Asikkalan kotihoidossa.
Yhteiskunnalle hänen kaltaisensa vuokrahoitajat tulevat kalliiksi, mutta vaihtoehtoja ei ole. Vartiaista vetää keikkahommiin parempi palkka.
– Meidän alalla peruspalkat on pienet. Keikkalaisena mä tienaan bruttona tuhat euroa enemmän.
Vuokrahoitaja Vartiainen aloittaa työpäivänsä kännykän pläräilyllä. Ruudulla vilahtavat asiakkaiden sairaudet, lääkitykset ja päivän kulku. Reppuun on pakattava myös omat eväät, koska ikinä ei tiedä, ehtiikö lounastauon pitää.
Vuokrahoitaja Essi Vartiainen käy työvuoronsa aikana 13 asiakkaan luona.
Yhdelle ihmiselle on aikaa 15 minuuttia. Jotkut asiakkaista ovat Vartiaiselle tuttuja aiemmilta keikoilta, osa ei.
– Tämän työn merkitys on siinä, että voin tuoda vanhuksille hyvinvointia edes hetkittäin.
Essi Vartiainen on vuokratyöntekijä, jonka palkan maksaa henkilöstövuokrausyhtiö Fenixcare. Päijät-Hämeen hyvinvointialueeseen kuuluva Asikkalan kotihoito ostaa Vartiaisen työpanoksen yritykseltä kilpailutuksen kautta.
Fenixcare on yksi kymmenistä henkilöstövuokrausyrityksistä, joita on syntynyt sote-alalle koronavuosina.
Ilmiö on sukua vuosituhannen alun vuokralääkäribuumille ja syykin on sama: sote-ammattilaisia on vaikea saada työpaikoille muilla keinoin.
Lahden seudulla toimiva 200 000 asukkaan hyvinvointialue, johon Asikkala kuuluu, voisi palkata vaikka heti 100 lähihoitajaa kotihoitoon.
Se, että Vartiaisen kaltaiset hoitajat eivät hae vakipaikkoihin, luo kysyntää reppufirmoille.
Työpaikalla hoitaja kohtaa aina samat ulosteet ja antaa joka päivä samat lohdun sanat. Hänen on oltava alati aurinkoinen.
– Kun alkaa haukotuttaa, voin nostaa kytkintä ja vaihtaa paikkaa, sanoo Vartiainen.
Meneillään on näet hoitajan markkinat.
Essi Vartiaisen asiakas numero 12 on yksin asuva 85-vuotias rouva.
Kotihoito käy hänen luonaan kahdesti päivässä. Tällä kertaa Vartiainen mittaa rouvalta verenpaineen.
Suomessa on avoinna viitisen tuhatta lähihoitajan paikkaa. Ja vaikka kaikki työttömät lähihoitajat (siirryt toiseen palveluun) ryntäisivät töihin tällä minuutilla, jäisi paikkoja silti lähes 2 300. Eniten hoitajia puuttuu vanhuspalveluista, eli juuri sieltä, missä Vartiainen työskentelee.
– Tykätylle keikkalaiselle tarjotaan yleensä aina jatkoa tai vakipaikkaa, hän kertoo.
Tärkein syy työvoimapulaan on demografia: nuoremmat ikäluokat ovat aiempaa pienempiä ja hoitajat jäämässä sankoin joukoin eläkkeelle. Vaikka koko ikäluokka koulutettaisiin Vartiaisen kollegoiksi, ei sekään riittäisi.
Myös tiukentuvat henkilöstömitoitukset luovat markkinaa reppufirmoille.
Tällä hetkellä ympärivuorokautisessa hoivassa on oltava kymmentä vanhusta kohti kuusi hoitajaa, huhtikuun alussa heitä pitää olla kuusi ja puoli ja joulukuussa seitsemän.
Toistaiseksi vasta joka neljäs yksikkö täyttää lain kirjaimen eli seitsemän hoitajan mitoituksen. THL:n mukaan hyvinvointialueista lähes puolet käyttää vuokrahoitajia hoivakodeissaan.
Samaan aikaan suuret ikäluokat ovat tulossa vaiheeseen, jossa he tarvitsevat kotiin vietäviä palveluita. Juuri niitä Vartiaisen kaltaiset hoitajat sinne kuljettavat.
He pistävät insuliinia, jakavat lääkkeitä ja vahtivat, että ikäihmiset syövät lounaansa.
Työntekijän näkökulmasta yksi syy reppufirmojen viehätykseen on valinnanvapaus, moni kokee keikkaillessa saavansa takaisin työn hallinnan. Vartiaisen mukaan viidakkorumpu kertoo nopeasti, mihin paikkoihin kannattaa mennä ja mihin ei.
Keikkatyön paras puoli mitataan kuitenkin euroissa.
Ei ole salaisuus, että Essi Vartiainen otti tämänkin keikan palkan takia.
Vuokrahoitajana hänen bruttopalkkansa on yli neljä tuhatta euroa kuukaudessa.
– Kyllä se on raha mikä keikkalaisuudessa houkuttelee. Se, että saa välillä hankittua jotain itselleenkin, sanoo Vartiainen.
Keikkafirmojen tuntipalkat vaihtelevat, mutta karkeasti arvioiden lähihoitajan kuukausipalkka on niissä julkiseen puoleen verrattuna vähintään satasia enemmän.
Keikkafirmoissa samasta työstä (siirryt toiseen palveluun) maksetaan 16–24 euroa tunnissa plus lisät. Miinuksena on se, ettei reppufirmoissa välttämättä ole palkallista kesälomaa vaan lomarahat saatetaan sisällyttää tuntipalkkaan.
Se ei Vartiaista haittaa, mutta hänestä keikkatyön huonoin puoli on se, että osa firmoista ei kustanna palkallista sairauslomaa tai työterveyttä.
– Jos sä sairastut, olet oman onnesi nojassa, kertoo Vartiainen.
Keikkalaisen leipä on epävarmempi kuin vakituisen ja sekin stressaa. Lähihoitajien virta keikkafirmoihin on voimistunut ja Vartiaisen mukaan kilpailu alalla on lisääntynyt. Nopeat syövät hitaat.
Silti alan kasvulla on vain yksi este.
Kahden kerroksen hoitajia
Vaikka keikkalaisia on ollut hoitoalalla vuosikymmeniä, uutta on se, että keikkafirmoihin lähdetään nyt vakituisista työsuhteista.
Näin teki myös Vartiainen, joka valmistui lähihoitajaksi vuonna 2012. Alkuperäiseltä ammatiltaan hän on kokki.
Ylen haastattelemat henkilöstövuokrausyritykset kertovat, että hoitajien kysyntä on suorastaan räjähtänyt koronan jälkeen. Kun testaajia ja rokottajia tarvittiin keinolla millä hyvänsä, keikkatyöhön sopiva väki innostui ja tuntihinnat lähtivät nousuun.
Työvoimapulasta kärsivillä hyvinvointialueilla tilanteeseen alettiin havahtua vuosikymmenen taitteessa. Aiemmin esimerkiksi Essi Vartiaisen keikkakunnassa Asikkalassa, vuokrahoitajia ei juuri tarvittu.
Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän kotiin vietävien palvelujen tulosaluejohtajan Piritta Mattilan mukaan vielä viime vuosikymmenen lopulla varahenkilöt ja muutamat sijaiset riittivät paikkaamaan poissaolot.
Sitten alettiin käyttää kuntien omistamaa Sarastia Rekryä. Kun sekään ei riittänyt, piti turvautua ostohoitajiin. Nykyisin alueella on kilpailutettu nelisenkymmentä henkilöstönvuokrausfirmaa. Yhden sellaisen kautta myös Vartiainen päätyi töihin Asikkalaan.
– Viiden firman nipuissa laitamme viestiä, että nyt tarvittaisiin hoitaja esimerkiksi kolmeksi viikoksi. Ja jos siitä nipusta ei kukaan vastaa, siirrymme seuraavaan, kertoo Mattila.
Suomessa on noin 150 000 lähihoitajaa, joista arviolta jo kymmenet tuhannet keikkailevat.
Moni heistä keikkailee useamman firman listoilla. Esimerkiksi kuntien omistaman Sarastia Rekryn keikkahoitajista joka kolmas keikkailee Vartiaisen tavoin päätyökseen, saman verran on oman työn ohessa keikkailevia.
Pelkästään Sarastia Rekryn listoilla on 15 000 hoitajaa, saman verran heitä on niin ikään julkismisteisssa Seuressa.
Lisäksi hoitajia välittävät muussakin henkilöstövuokrausbisneksessä toimivat Barona ja Staffpoint. Alalle on syntynyt myös kymmeniä pienempiä, esimerkiksi maahanmuuttajien omistamia yrityksiä, joista osa tähtää kansainvälisille markkinoille.
Pula Vartiaisen kaltaisista hoitajista on alan kehityksen syy mutta samalla sen kasvun suurin este. Vaikka yrityksiä tulee lisää, ei hoitajien määrä kotimaisin voimin kasva. Tästä syystä muun muassa Barona (siirryt toiseen palveluun) on aloittanut vuokrahoitajien tuonnin Filippiineiltä.
Vuokratyössä Vartiaista ja hänen kollegoitaan ikäänkuin siirrellään taskusta toiseen.
Veromaksajien kannalta se on hölmöläisten hommaa, mutta silti se ei ole alan ainoa ongelma.
92-vuotias leskirouva on ollut vastikään leikkauksessa. Hänen luonaan kotihoito käy viisi kertaa päivässä.
Rouva ei pääse omin avuin sänkyyn tai sieltä pois. Hän tarvitsee apua ruokailuun ja vessassa käyntiin.
Lähihoitaja Essi Vartiaisen mukaan se, ettei keikkalaista perehdytetä töihinsä, on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Valviran sosiaali- ja terveydenhuolto-osaston johtaja Helena Mönttisen mielestä alihankkijoiden käytössä on riski, että tieto vaikkapa hauraan vanhuksen tilasta tai lääkityksestä katkeaa.
Siksi hoitajien perehdyttäminen on potilasturvallisuuden kannalta a ja o.
THL:n mukaan riskit korostuvat kotihoidossa, jossa hoitaja on potilaan luona yksin. Keikkafirmat taas vakuuttavat, että heidän hoitajansa ovat nopeiden tilanteiden ammattilaisia, jotka osaavat kysyä ja etsiä tarvittavan tiedon.
Vastuun Vartiaisen kaltaisista vuokrahenkilöistä kantavat hyvinvointialueet. Uuden lain mukaan niiden on huolehdittava omavalvonnasta ja valvottava alihankintaketjua. Ulkoa ostetun palvelun on oltava yhtä turvallista, kuin jos se olisi tuotettu itse.
Omalla keikkaurallaan Vartiainen ei kuitenkaan ole törmännyt potilasturvallisuusriskeihin.
– Vaikka olet fyysisesti yksin, niin aina sulla on numeroita joihin voit soittaa.
Keikkahoitajat tuovat työpaikoille kaivattuja käsipareja. Esimeriksi Päijät-Hämeen hyvinvointialueella, jossa Vartiainen työskentelee, he tekevät pelkästään asiakastyötä, eivät hoitosuunnitelmia tai lääketilauksia.
Vakihoitajat taas kantavat enemmän vastuuta. Se tarkoittaa, että on syntynyt kahden kerroksen hoitajia.
Siten vuokralaisten käyttö voi nakertaa vakinaisten hoitajien työmotivaatiota ja johtaa negatiivisen kierteeseen, jossa hekin äänestävät jaloillaan.
Myös Essi Vartiainen on ollut töissä julkisella, mutta keikkailu nosti hänet palkkakuopasta. Vartiainen uskoo, että raha ratkaisisi alan rekrytointiongelmat.
– Se palkka, jonka mä saan keikkalaisena on se, millä mä tekisin tätä työtä mielelläni.
Juttua varten on saatu lisätietoja Baronan toimialajohtaja Simo Lohelta, Seure Henkilöstöpalvelut Oy:n johtajalta Maija Valkamalta, Sarastia Rekryn toimitusjohtaja Jaana Jantolalta, Fenixcaren toimitusjohtaja Timo Jäntiltä, Hoiwa Oy:n toimitusjohtaja Fadumo Alilta, Hyvinvointiala Halin johtajalta Arja Laitiselta, toimitusjohtaja Merru Tuliaralta Henkilöstöpalveluyritysten liitosta sekä THL:n johtavalta asiantuntijalta Sari Kehusmaalta.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 7.2. kello 23:een saakka.
