Sen sijaan, että syömishäiriöt nähdään pienen porukan sairautena, olisi hyvä tarkastella, miten yhteiskunnassa puhutaan ruuasta, sanoo asiantuntija.
Viime viikolla uutisoitiin, että varsinkin tyttöjen syömishäiriöt lisääntyivät koronapandemian seurauksena.
Kun mukaan otetaan kaikkien suomalaisten syömishäiriöt, oireilu lisääntyi jopa 70 prosentilla pandemian aikana.
Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä sanoo, että sen sijaan, että syömishäiriöt nähdään pienen porukan sairautena, olisi hyvä tarkastella, miten yhteiskunnassa puhutaan ruuasta ja kehoista.
Millaisia ruokaan ja syömiseen liittyviä myyttejä puheessamme edelleen elää? Kysyimme Katri Mikkilältä ja ravitsemusasiantuntija Heidi Kinnuselta.
Myytti 1: Vain puhdas, itse tehty, lisäaineeton ruoka on terveellistä.
Ruokien luokittelu esimerkiksi hyviin ja huonoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin on kyseenalaista, sanovat asiantuntijat.
– Ruuilla voi olla erilaisia vaikutuksia terveyteen, ja joitakin voi olla hyvä syödä useammin kuin toisia, mutta se ei tee mistään ruuista huonoja, myös Tiedenaiset-yhteisössä vaikuttava Heidi Kinnunen sanoo.
Yleinen ajatus on, että esimerkiksi salaattiateria on kevyt, ja siksi terveellinen vaihtoehto. Salaatti voi kuitenkin olla sekä energiasisältönsä että sisältämiensä ravintoaineiden puolesta riittämätön – eikä se siksi myöskään ole automaattisesti jotakin toista lounasvaihtoehtoa terveellisempi vaihtoehto.
– Kumpi on terveellisempi; pulla vai porkkana? Kummallakaan ei pärjää pelkästään, mutta molempia mahtuu täysipainoiseen ja terveyttä edistävään syömiseen, Syömishäiriöliiton Mikkilä vertaa.
– Esimerkiksi syömishäiriöstä toipuvalle pulla voi olla maailman terveellisin asia. Ruokien terveellisyys on siis riippuvainen tilanteesta. Ei voida osoitella, että jotkin ruuat ovat huonoja, vaan kaikki mahtuvat kyllä kokonaisuuteen, Kinnunen sanoo.
Myytti 2: Laihduttaminen tapahtuu keittiössä.
Paino on monen tekijän summa, eikä se määräydy ainoastaan sen perusteella, mitä syö.
Painoon keskittyminen voi olla syömishäiriön laukaiseva tekijä. Tavoitteellisen laihduttamisen sijaan tulisi pyrkiä terveellisten elämäntapojen opetteluun arjessa.
Laihduttamisen pitäisi olla vain hyvin harvoille suositeltavaa, Heidi Kinnunen sanoo.
Painoon vaikuttavat esimerkiksi se, miten paljon liikkuu, kuinka stressaavaa arki on ja miten nukkuu. Esimerkiksi uni vaikuttaa hormonitoimintaan kuten stressiin ja ruokahaluun. Myös perimä vaikuttaa omaan painoon ja kehon muotoon, Kinnunen sanoo.
Myytti 3: Laihtuminen edistää aina terveyttä.
Terveyttä voi edistää monella tavalla, eikä sen tarvitse tai välttämättä edes kannata sisältää painon pudottamista, Heidi Kinnunen sanoo.
– Terveyttä edistävät tavat edistävät terveyttä riippumatta siitä, tippuuko paino.
Tutkimusten mukaan laihdutusyritykset usein myös epäonnistuvat, koska nopean laihduttamisen seurauksena keho menettää lihasmassaa eivätkä nopeat kuurit usein perustu terveellisten elämäntapojen opetteluun.
Myytti 4: Tarkkaa ruokavaliota noudattamalla kehoni saa kaiken, mitä tarvitsee.
Energian ja ravintoaineiden tarve vaihtelee ihmisestä ja hetkestä riippuen. Esimerkiksi kuukautiskierto voi vaikuttaa energiantarpeeseen.
On myytti, että voitaisiin tarkkaan tietää, mitä keho tarvitsee, Heidi Kinnunen sanoo.
Ihmiset myös imeyttävät ravintoaineita eri tavalla. Toiset saavat esimerkiksi manteleista enemmän energiaa kuin toiset. Siksi tarkkojen kalorimäärien arviointi on absurdia, Heidi Kinnunen sanoo.
Kinnusen mukaan varsinkin somessa “hyvälle ruualle” annetaan todella tarkat kriteerit, ja usein odotukset terveellisestä syömisestä ovat todella epärealistisia.
– Ikään kuin eineksen ostaminen olisi syntistä. Joskus se on arjessa todella hyvä valinta, nopea ja valmis.
Myytti 5: Miehet syövät enemmän kuin naiset.
Ihmisen energiantarve on monen asian summa, jota ei määrittele ainoastaan sukupuoli, kehon koko tai aktiivisuus.
Katri Mikkilä sanoo, että syömiseen liittyy edelleen sukupuolittuneita oletuksia; raavaat miehet tarvitsevat “kunnon ruokaa”, kun taas naisille riittää pienempi annos. Tästä pitäisi päästä eroon, Mikkilä sanoo.
Myytti 6: Ruoka on vain polttoainetta.
Ruoka on myös polttoainetta – mutta ei vain polttoainetta.
– Ruokaan liittyy myös sosiaalisia tilanteita, ruokakulttuureja, muistoja, makuja ja nautintoja, sanoo Heidi Kinnunen.
Syömiseen liittyy myös tunteita. Esimerkiksi lohtusyöminen ei ole aina huono asia, Katri Mikkilä sanoo.
– Mutta jos ruoka on ainut tai toistuva tapa käsitellä tunteita, silloin käyttäytyminen täyttää syömishäiriön merkit.
Myytti 7: Kuuden jälkeen illalla ei kannata enää syödä.
Kehossa tapahtuu paljon myös nukkuessa, ja siihen tarvitaan energiaa, Mikkilä sanoo.
Ajatus siitä, että syömistä kannattaisi rajoittaa tiettyyn kellonaikaan tai viikonpäivään on kyseenalainen, sanoo Syömishäiriöliiton Katri Mikkilä.
– Keho viestii meille, mitä se milloinkin tarvitsee ja kuinka paljon.
Myytti 8: Syömishäiriö on sitä, että ei syö.
Syömishäiriössä oireilu voi olla syömisen rajoittamista, mutta myös ahmintaa tai pakkomielle terveellisistä elämäntavoista.
Kyse on siitä, minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja kehoon suhtautumista.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 26.9. klo 23 asti.
Onko median laihdutusjutuissa mitään järkeä? Katso Yle Kioski Yle Areenasta
