Lama-ajan kärkipoliitikot Aho ja Liikanen vaativat selvää suunnitelmaa velan taittamiseksi – kysyimme, miten isot leikkaukset saadaan tehtyä

Poliitikot eivät pääse seuraavien hallituskausien aikana helpolla. Näin arvioivat entinen pääministeri Esko Aho (kesk.) ja entinen valtiovarainministeri Erkki Liikanen (sd.).

Valtiovarainministeriön virkamiehet esittivät torstaina, että poliitikkojen pitää sopeuttaa julkista taloutta yhteensä yhdeksällä miljardilla eurolla kahdeksan vuoden aikana.

Virkamiesten esittämällä tahdilla julkinen talous saataisiin tasapainoon kahden vaalikauden aikana.

Aho ja Liikanen ovat nähneet politiikassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa paljon. Aho toimi 1990-luvun laman aikaan Suomen pääministerinä ja Liikanen valtiovarainministerinä ennen laman alkua.

Vaikka he toimivat keskenään hallitus- ja oppositiorajojen eri puolilla, heidän viestinsä on nyt sama. Suomi tarvitsee uskottavan suunnitelman velkaantumisen lopettamiseksi.

– On ihan selvää, että julkisen talouden pitää olla kestävää pitkällä aikavälillä. Menot pitää kattaa ja velat hoitaa. Nyt on tullut aika, jolloin pitää tehdä uskottava suunnitelma, jotta tällainen tilanne saavutetaan, Liikanen sanoo Ylelle.

– Seuraavan hallituksen pitää pystyä osoittamaan ainakin joku uskottava piste, jolloin velanotto voidaan päättää, Aho puolestaan toteaa.

Aho tarkentaa, että tämän kokoluokan sopeuttaminen vaatii enemmän aikaa kuin ”vuoden tai kaksi”.

Molemmat pitävät hyvänä, että valtiovarainministeriön virkamiehet tekivät taustatyönsä julkisesti. Poliitikkojen on nyt mietittävä, miten talouden tasapainoa haetaan.

Poliitikot tietävät, mitä pitäisi tehdä

Euroopan komission entisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin sanotaan todenneen, että kaikki poliitikot tietävät, mitä pitäisi tehdä. Kukaan ei vain tiedä, miten tulla sen jälkeen valituksi uudelleen.

Näin kävi myös Aholle hänen hallituskautensa jälkeen. Äänestäjät eivät kiittäneet Ahoa talouskurista, vaan keskusta menetti viisi prosenttiyksikköä kannatuksestaan eduskuntavaaleissa 1995.

Aho arvioi, että seuraavat hallituspuolueet joutuvat samanlaiseen ryöpytykseen julkisessa keskustelussa.

– Se on aivan varmaa, että poliitikot eivät tule saamaan taputuksia leikkauksista. Heidän täytyy varautua siihen, että ne ovat yleisesti vastustettuja asioita. Mutta toisaalta niitä on nyt pakko tehdä, ja ne tulevat koskemaan ihmisten hyvinvointia.

Aho arvioi, että yhdeksän miljardin euron suuruiset sopeutukset tulevat väistämättä koskemaan myös sosiaaliturvaa ja koulutusta. Ne ovat julkisessa taloudessa suurimmat menoluokat.

Ahon mukaan ajoissa tehdyt sopeutustoimet sattuvat kuitenkin vähemmän kuin pakon edessä tehdyt leikkaukset ja veronkorotukset.

Liikanen ja Aho jättävät kipeiden taloustoimien määrittelyn poliitikkojen harteille, koska heidän tehtävänsä on laittaa asiat ”tärkeysjärjestykseen”.

– Poliitikot ovat arvovalintoja varten. Tärkeää olisi se, että tässä työssä nojattaisiin tutkimustietoon, Liikanen sanoo.

Valtiovarainministeriön virkamiehet nostivat yksittäisistä keinoista esille ansiosidonnaisen leikkaamisen ja luopumisen alennetuista arvonlisäverokannoista.

Liikkeelle lähdettävä rivakasti

Valtiovarainministeriön virkamiehet ehdottivat sopeutustoimia, jotka etenisivät etupainotteisesti. Seuraavalla hallituskaudella sopeutustarve olisi kuusi miljardia euroa ja sitä seuraavalla kolme miljardia.

Liikasen mukaan tämä on oikea tapa edetä. Hän pitää myös tärkeänä sitä, että puolueet eivät löisi vielä lukkoon sopeutuskeinoja. Näin puolueet voisivat muodostaa kokonaisuuden, joka olisi mahdollisimman oikeudenmukainen.

– Uskon, että suomalaiset arvostavat sitä, että tulonjaon oikeudenmukaisuus säilyy. Heikoimpia ei saa rangaista muita enempää. Ja pitää olla hyvinvointivaltio, joka tarjoaa ihmisille yhtäläisiä lähtökohtia, mutta sen pitää toimia niin, että rahat riittävät.

Aho näkee nykyisessä tilanteessa samanlaisia piirteitä kuin 1990-luvun lamassa. Sekä koronakriisi että Venäjän aloittama sota Ukrainassa ovat pakottaneet Suomen ottamaan lisää velkaa.

– Nämä kriisit ovat saaneet aikaiseksi samanlaisen vaikutuksen kuin Neuvostoliiton kaupan romahtaminen.

Toinen yhtäläisyys liittyy velanottoon. Ahon mukaan nollakorkoaika on kannustanut ihmisiä ja valtioita ottamaan samalla rohkeudella lisää velkaa kuin valuuttalainoja 1980-luvun lopussa.

Eroavaisuuksiakin toki löytyy. Rahoitusmarkkinoilta ei kohdistu Suomeen samanlaista painetta velkojen takaisinmaksusta kuin 1990-luvulla.

Suomalaiset ministerit juoksivat 30 vuotta sitten maailmalla anomassa rahoitusta julkisen talouden menoja varten. Joinakin hetkinä valuuttavarantoja oli vain kahdeksi viikoksi jäljellä.