Hyvinvointi|Laura Frimanin kolumni
Me too -liike on totaalisen kesken miesten kohtelun osalta, kirjoittaa Laura Friman kolumnissaan.
Laura Friman
Kuva: Juha Salminen / HS
Teemu Selänne vai Sampo Terho? Tommi Korpela vai Ville Virtanen?
Vietin taannoin iltaa juhlissa, joissa korkeakoulutettu, fiksu naisporukka alkoi leikkiä klassista Kumman kaa -leikkiä. Vertailimme julkkismiesten viehättävyyttä kovaan ääneen ja perinpohjaisesti. Varmaan kiva aviomies, mutta ei sytytä seksuaalisesti! Vaikuttaa kusipäältä, mutta tarpeeksi kovassa kännissä panisin!
Puolisoni kysyi jälkeenpäin happamasti, voisinko kuvitella tilannetta toisinpäin. Mitä ajattelisin miehistä, jotka istuisivat vuonna 2022 keskellä bileitä ruotimassa tuntitolkulla suorin sanankääntein, kumpi vetoaa enemmän, Vappu Pimiä vai Kirsi Alm-Siira?
Koska olen keskeneräinen ihminen, omaksuin vaistomaisesti puolustusvaihteen ja tiuskaisin jotain naisten voimaantumisesta: älä sinä siinä yritä kontrolloida meidän puheitamme!
Oikeasti kommentti osui ja upposi. Mitäkö ajattelisin vastaavaa hölöttävistä miehistä? No että uskomattoman mauttomia, törkeitä sikoja.
Painotan siis, etten pohdi näitä kysymyksiä ylhäältä tai ulkoa käsin, vaan syyllisyyden myrskynsilmästä.
Miesten esineellistäjänä ja yliseksuaalisena vitsailijana olen operoinut vuosikymmeniä suoranaisessa kuninkuusluokassa. Ajattelin pitkään, että naisten esineellistäminen on kamalaa, mutta miesten täysin viatonta, ”punching up” -hengessä. Hyvinhän minä voin vitsailla sellaisten ihmisten kustannuksella, jotka ovat minuun nähden valta-asemassa.
”
”Olen aiheuttanut eritoten miehille tukalia, vaivaannuttavia tai jopa ahdistavia hetkiä.”
Siksi henkilöbrändini perustui pitkään sille, että heittelin ääneen aivan holtittoman härskejä vitsejä Carl Haglundista ja Ville Leinosesta. Se toimi nuorempana juuri kuten toivoin: naiset pitivät minua harmittomana ja hauskana ja miehet joko reteänä ”yksi jäbistä” -tyyppinä (hänen seurassaan ei tarvitse pelätä sanojaan!) tai vähän kuumana (varmaan seksuaalisesti vapautunut tyyppi!).
Tai näin luulin.
Jälkeenpäin tajusin, että olen varmasti aiheuttanut jokaiselle sukupuolelle, mutta eritoten miehille, tukalia, vaivaannuttavia tai jopa ahdistavia hetkiä rajat ylittävällä huulenheitollani. Toivon, että en sentään ole ylittänyt fyysisiä rajoja. Silti: hävettää ihan helvetisti ja olen pahoillani.
Me too -liike ei ole valmis, vaan totaalisen kesken. Ei naisten ahdistelun, mutta ei myöskään miesten kohtelun osalta. Naisten ei tarvitse korjata ja kompensoida vuosituhansien vääryyttä ja vinksahduksia vastaamalla kusipäisyyteen samalla mitalla.
Tasa-arvotyö ei ole niitä juttuja, joiden korjaamisen pitää naisten osalta alkaa peiliin katsomisella, mutta sillä sen täytyy jatkua.
