Leikkipaikoista tehty selvitys kertoo, että leikkivälineiden kunnostamiseen tarvittaisiin lisää rahaa.
Liukumäki Ruoholahdessa. Kuva: Tuomas Selänne
Maija Aalto HS
Helsinkiläispoliitikot päättävät ensi viikolla, miten lähellä kotia helsinkiläislapsella pitäisi olla liukumäki tai hiekkalaatikko.
Kaupunkiympäristölautakunta käsittelee tiistaina leikkipalvelujen järjestämisen periaatteita. Palvelut tarkoittavat tässä konkreettisia leikkivälineitä.
Helsingissä on paljon leikkipaikkoja ja leikkipuistoja, muttei tasaisesti joka kaupunginosassa. Selvityksessä listataan alueet, joissa lapsille tarjotaan nykyisin vähemmän.
Toinen ongelma on leikkipaikkojen rappeutuminen.
Virkamiesesityksessä ehdotetaan, että leikkipaikkoja pitäisi kunnostaa nykyistä enemmän joka vuosi.
Kaupunki haluaisi myös lisää erityisiä teemaleikkipaikkoja. Helsingissä tällaisia teemoja ovat olleet esimerkiksi eläimet tai meri, mutta teema voisi liittyä vaikka taiteeseen tai alueen historiaan.
Lue lisää: Leikkipuistoissa oli ennen laitteita, jotka nyt saisivat nopean kiellon – ”Nykylasten elinpiiri on pehmustettu”, sanoo tutkija
Lue lisää: Helsingin leikkipuistojen sulku nosti tunteet pintaan perheissä: ”heitteillejättö”
Sanalla leikkipuisto on Helsingissä eri merkitys kuin muualla Suomessa. Se tarkoittaa siis ulkoleikkialueen lisäksi pientä taloa ja ohjattua toimintaa pienille lapsille vanhempiensa kanssa. Puistoissa on myös kerhoja alle kouluikäisille ja iltapäivätoimintaa kouluikäisille.
Leikkipuistoja on kymmeniä, joskin täksi kevätkaudeksi niistä yli puolet on suljettu, koska henkilökuntaa on siirretty päiväkoteihin.
Puistojen ulkoleikkivälineet ovat kuitenkin lasten käytössä. Nyt käsitelty selvitys ei koske toimintaa puistossa vaan nimenomaan varustelua.
Suunnitelmassa linjataan, että jokaisen helsinkiläislapsen kodista 600 metrin säteellä pitäisi olla joko leikkipuisto tai isompi alueleikkipaikka. Alueleikkipaikka tarkoittaa siis ulkoleikkipaikkaa, jossa on leikkivälineitä sekä aivan pienille että kouluikäisille, muttei ohjattua toimintaa.
Lähileikkialue pitäisi löytyä vielä lähempää kotia. Se tarkoittaa pienimmille lapsille sopivaa muutamaa leikkivälinettä, tyypillisimmillään hiekkalaatikkoa, liukumäkeä ja jousikeinua.
Näitä pitäisi siis olla koko Helsingissä. Näitä täydentävät sitten esimerkiksi taloyhtiöiden, koulujen ja päiväkotien leikkipaikat sekä lähiliikuntapaikat.
Suunnitelmassa linjataan myös, millaisia leikkipaikkoja Helsinki haluaa rakentaa.
Jokaisella suuralueella pitäisi olla vähintään yksi esteetön leikkipaikka ja esteettömiä leikkivälineitä muillakin leikkipaikoilla.
Leikkipuistoihin luvataan vesileikkejä, mikäli puistosta on yli kaksi kilometriä uimarannalle tai uimahalliin. Tämä ei tarkoita välttämättä suosittujen kahluualtaiden paluuta tai kunnostamista, selvityksessä niitä pidetään liian kalliina ylläpitää.
Kaikkien leikkipaikkojen pitäisi olla turvallisia ja tukea lasten kehitystä. Periaatteina mainitaan myös ”arjen hauskuus” ja ”luonnon yhdistäminen leikkipalveluihin”.
Kaupungin leikkipaikoilla ei sallita mainontaa.
Lue lisää: Ennen leikkipuistot olivat lasten valtakuntaa, nykyään koko perheen keitaita
Tavoitetta matkoista lähimmälle leikkipaikalle ei sovelleta orjallisesti, mutta selvityksen yhteydessä käydään myös läpi, missä leikkipaikkoja on selvästi liian harvassa.
Selvästi tavoitteita tiheämmässä niitä on osassa kantakaupunkia. Näin kuitenkin kuuluukin olla, koska kivikaupungissa päiväkodit tarvitsevat leikkipaikkoja ulkoiluun useammin kuin väljemmin rakennetuilla alueilla.
Lähiöissä on suosittu enemmän suurempia leikkipaikkoja ja pidempiä matkoja niihin.
Näin voi olla tulevaisuudessakin, mutta selvityksen taustatiedoissa listataan myös alueita, joilla on leikkimahdollisuuksia liian harvassa. Näitä ovat Konala, Arabianranta, Myllypuro, Kontula, Vartioharju, Meri-Rastila ja Laajasalo.
Selvityksessä lasketaan, että leikkivälineet kuluvat käytössä sitä tahtia, että vuosittain pitäisi kunnostaa noin neljä leikkipuistoa ja 10–15 muuta leikkipaikkaa. Tämä ei kuitenkaan riitä, koska korjausvelkaa on ennestään jo runsaasti.
