Miljoonien lintujen turma on yltänyt nyt meidän kulmiltamme Etelä-Amerikkaan asti, ja minkkitilalla virus osoitti pystyvänsä muuttumaan niin, että se tarttuu nisäkkäästä nisäkkääseen.
Viime lokakuussa Carralassa, lähellä A Coruñan galicialaiskaupunkia, minkkitarhan työntekijät huomasivat, että joidenkin minkkien kuono oli veressä. Minkit olivat alkaneet myös hoiperrella. Viikossa niiden kuolleisuus kasvoi jopa kolmikymmenkertaiseksi tarhan tavallisiin lukuihin verrattuna.
Syytä etsittiin useilla testeillä, muun muassa sen varalta, että COVID-19-koronapandemia olisi löytänyt minkkitilalle, kuten oli käynyt Tanskassa ensimmäisenä koronakeväänä. Kahdesta minkistä löytyi syyllinen: ensimmäistä kertaa ikinä tarhaminkeillä todettu lintufluenssavirus A(H5N1).
Euroopan luonnonvaraisilla linnuilla epidemiat yltyivät viime vuonna pahemmiksi kuin koskaan, ja siipikarjatiloille tihkuneiden tartuntojen takia jouduttiin moniin joukkoteurastuksiin. Carralassa viruksen havaitseminen tiesi välitöntä kuolemantuomiota 52 000 minkille.
Eurosurveillance (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä juuri ilmestyneen espanjalais-italialaisen tutkimuksen mukaan H5N1-virus todennäköisesti livahti minkkifarmin ulkoilmahäkkiin jonkin villilinnun tuomana.
Havainto on huolestuttava. Vielä paljon pahemmaksi sen tekee se, että mutaatio ilmeisesti muokkasi virusta tarhassa niin, että se kykeni leviämään nisäkkäästä nisäkkääseen, tutkijat päättelevät.
Minkit voivat olla virusten sekoitusastia
Sekvensoinnissa todetut virukset ovat sinällään tuttua haaraa luonnonvaraisissa lintulajeissa ja toisinaan siipikarjassakin kaikkialla Pohjois-Euroopassa, mutta havaitulla T271A-mutaatiolla voi olla kansanterveydellisiä vaikutuksia, tutkijat päättelevät.
T271A on harvinainen mutaatio mutta ei uusi tuttavuus: sellainen oli myös sikainfluenssaviruksessa, joka aiheutti ihmisille pandemian vuonna 2009.
Lintuinfluenssavirus ei ole herkkä tarttumaan linnusta suoraan ihmiseen, mutta minkit ovat alttiita sekä lintujen että ihmisten influenssaviruksille. Siksi juuri minkit saattavat olla sekoitusastia joissa sikiää ihmisille vaarallisia variantteja, tutkijat varoittavat.
Ihmisiin villilinnuista tai siipikarjasta siirtyneissä viruksissa ei ole havaittu vastaavia muutoksia. Uusilla mutaatioilla on kuitenkin yhä enemmän tilaisuuksia päästä ihmistenkin lähelle. Pelkästään Espanjassa todettiin viime vuonna siipikarjassa 37 epidemiaa.
”Se, että virusta on sekä siipikarjassa että villeissä linnuissa, on aiheuttanut ping-pong-ilmiön niiden välillä ja tehostanut viruksen leviämistä. Takerruimme ajatukseen, että voimme kontrolloida siipikarjan tartuntoja eikä meillä ole hätää. Nyt kun virus on asettunut luonnonvaraisiin lintuihin, on paljon vaikeampaa sekä hillitä sitä että ennustaa minne se menee seuraavaksi”.
biologian apulaisprofessoeri Nichola Hill, Massachusettsin yliopisto
Kasvomaskeista tuli Espanjan minkkitarhoilla pakollisia tanskalaisen minkkitarhan koronavirushavainnon jälkeen, eikä Carralan työntekijöiden testeissä todettu nuhaisellakaan lintuinfluenssavirusta.
Silti varoituskellot soivat myös ihmisille. Leikimme jälleen tulella, kommentoi sosiaalisessa mediassa hollantilainen virologian professori Marion Koopmans, joka oli jäsenenä COVID-19:n alkuperää Kiinassa jäljittäneessä Maailman terveysjärjestön WHO:n ryhmässä.
Riski ihmisiin joko linnuista tai väli-isännän kautta humahtavasta pandemiasta arvioidaan tällä hetkellä hyvin pieneksi mutta silti todelliseksi.
Minkeissä virus oli jo askeleen lähempänä ihmistä. Vielä isompi askel olisi, jos virus sopeutuisi lisääntymään sioissa. Silloin soisivat hälytyskellot jo kovaa, sanoi Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen Ylen haastattelussa viime marraskuusa.
– Influenssarokotteitahan meillä on, mutta nyt influenssa-asiantuntijoiden on pohdittava, milloin olisi tarve valmistaa lintuinfluenssarokotteita. Ollaanko vielä ajoissa vai onko liian aikaista? Pitäisikö rokottaa eläimiä? Vai ihmisiä? Ratkaistavina on isoja kysymyksiä, Sironen sanoi.
Lintuinfluenssa on levinnyt nopeasti uusille alueille. Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta virus ylsi viime vuonna Pohjois-Amerikkaan. Nyt siitä on raportoitu jo myös Etelä-Amerikasta. Perun rannikoilla on kuollut kuukaudessa 22 000 villilintua, etenkin pelikaaneja ja ruskosuulia.
Tammikuun alussa todettiin Latinalaisen Amerikan ensimmäinen ihmisen lintuinfluenssatartunta. Ecuadorilaislapsi joutui tehohoitoon saatuaan tartunnan kanalta.
WHO:n yleisamerikkalainen alajärjestö PAHO (siirryt toiseen palveluun) on painottanut uudessa tilanteessa valvonnan, näytteiden ottamisen ja diagnostiikan merkitystä niin linnuille kuin ihmisille.
Australiassa lintuinfluenssaa ei ole todettu. Jos se sinnekin leviää, muusta maailmasta eristyksissä kehittyneet linnut ovat avuttomia sen edessä, osoittaa Queenslandin yliopistossa (siirryt toiseen palveluun) mustajoutsenille tehty tutkimus. Laji on kotoperäinen vain Australiassa.
Geenitutkimuksen mukaan mustajoutsenilta puuttuu sellaisia immuniteettiin liittyviä geenejä, jotka Euroopassa antavat vesilinnuille suojaa tartuntataudeilta. Lintuinfluenssatartunta on mustajoutsenelle kuolemaksi jopa jo parissa päivässä, ja koko lajia uhkaisi tuhoutuminen, Genome Biology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistu tutkimus varoittaa.
Katso aiheesta lisää Areenasta:
Sars, lintuinfluenssa, influenssa, korona. COVID-19-pandemia osoitti, että virus voi pysäyttää koko yhteiskunnan. Miten tiede on taistellut aikaisempia epidemioita vastaan ja mitä olemme niistä oppineet?
