Sisarusten kanssa kasvanut on hionut neuvottelutaitojaan jo lapsena monellakin tapaa.
Tässä saattaa olla käynnissä suklaapatukan jakaminen kuuden sisaruksen kesken. Kuva: Shutterstock
Marissa Siivonen
Perheen ainoat lapset ovat saaneet vanhempiensa jakamattoman rakkauden. Ehkä ravintoloissa tai lomamatkoilla on ollut helpompi käydä kuin esimerkiksi seitsemänhenkisen perheen.
Toisaalta ainoat lapset ovat jääneet paitsi monesta sisarusten kanssa kasvaneiden lapsuudesta tutuista asioista.
Listasimme niistä kymmenen!
Pliis, voidaanko saada kissa, koira tai lemmikkikana? Jos vastaus oli kieltävä, vika oli tietysti kysyjän, eli yleensä sisarusjoukon nuorimman. Kuva: Shutterstock
1. Sulle, mulle, sulle, mulle... Jokainen sisarusten kanssa elänyt on joskus jakanut karkkipussin. Jakamishetki oli lähes pyhä toimitus, jossa jokainen sai vuorollaan valita yhden karkin kerrallaan omaan kippoonsa. Muut seurasivat tilannetta tarkasti ja pohtivat, mikä karkki kannattaa seuraavaksi valita.
Jos tiesi, että muut sisarukset eivät pidä omista suosikeista, kannatti tietenkin valita ensin niitä karkkeja, mitä sisarukset halusivat eniten.
2. Jos kyse oli suklaapatukasta, joka oli jaettava, käyttöön saatettiin ottaa mittanauha tai viivain. Työnjako oli selkeä. Yksi mittasi samankokoiset palat kaikille. Ne, jotka eivät olleet mittausvuorossa, saivat valita palansa ensin. Siksi mittaaja pyrki ehdottomaan tasapuolisuuteen, jotta viimeinen pala olisi mahdollisimman samankokoinen muiden kanssa.
3. Automatkoilla, joille mukaan tuli vain toinen vanhemmista, kinasteltiin siitä, kuka saa istua etupenkillä. Oli parasta koskaan, kun oli tarpeeksi iso istumaan edessä, vaikkakin turvaistuimessa. Takapenkillä tietenkin mökötettiin samanaikaisesti. Sehän oli ihan pikkulasten paikka!
4. Kotonakin saatiin tappeluita aikaiseksi. Yksi suurimmista riidanaiheista oli, kuka saa hallinnoida kaukosäädintä. Kaukosäätimen haltijalla oli rajaton valta päättää, mitä telkkarista tuijotettiin.
5. Sääntölaput huoneiden ovissa oli tarkoitettu pääasiassa sisarusten ojentamiseen. Lappuun merkittiin usein, että sisaruksilta oli pääsy kielletty huoneeseen ilman lupaa. Sääntöjen yhteyteen piirrettiin tietenkin varoittavia kuvia, kuten pääkalloja.
6. Ja edellistä sääntöä venytettiin tietenkin niin, että seistiin toisen huoneen kynnyksellä. ”En mä oo sun huoneessa”, oviaukolta uhottiin.
7. Toisaalta sisarusten kanssa lyötiin myös hynttyyt yhteen, kun tarve niin vaati. Oli tärkeä suunnitella yhdessä, kenen kannatti kysyä jotakin merkittävää asiaa, kuten ylimääräistä karkkipäivää tai tavallista myöhäisempiä kotiintuloaikoja, jotta kaikki hyötyisivät.
Usein pitkän ”kysy sä, ei kun kysy sä” -väittelyn jälkeen asialle laitettiin nuorin sisarus. Ai miksi? Koska isosisarukset päättivät niin.
8. Jos kerrot vanhemmille, niin... Myös uhkailua harjoiteltiin sisarusten kanssa. Mitä traagisempi uhkaus, sitä todennäköisemmin joku alkoi itkeä, jolloin vanhemmat tulivat paikalle ja koko vyyhti purkaantui. Yleensä seurauksena oli, että kaikki lapsista saivat kuulla kunniansa.
9. Tavaroiden mystinen katoaminen. Viimeistään teini-iässä alkoi tavaroiden luvaton lainaaminen. Uusi vaate tai tavara ei välttämättä odottanutkaan huoneessa omalla paikallaan, jos joku sisaruksista oli päässyt koulusta aikaisemmin. Ei, vaikka huoneeseen oli pääsy kielletty.
Myös jääkaappiin ostetut eväät tai tarkkaan jemmattu suklaapatukka saattoi olla kadonnut parempiin suihin, vaikka kääreeseen oli kirjoittanut oman nimensä.
Ja kun toinen kerran lainasi kysymättä, niin sama tuli tehtyä kostoksi itsekin.
10. Sisaruksista oli aina seuraa, mikä oli sekä hyvä että huono asia. Kun vanhemmille valitti tekemisen puutteesta, neuvottiin usein leikkimään sisarten kanssa. Jos itsellä oli kiva kaveri kotona leikkimässä, sisarus oli usein pakko ottaa leikkiin mukaan.
Toisaalta vaikkapa kesän mökkireissuilla oli mukavaa, kun Uno-peleihin ja uimareissuille löytyi aina seuraa.
Lue lisää: 15 asiaa, jotka melkein kaikki perheensä kuopukset tietävät
Lue lisää: Oletko kasvanut tunnekylmässä perheessä? 8 merkkiä, joista voi tunnistaa emotionaalisen välinpitämättömyyden
