Lukijan mielipide | Ylimmän johdon palkitsemismallit ovat tiensä päässä

Johtajien uskottavuus ja kansalaisten luottamus ovat keskeisiä asioita, kun operoidaan veronmaksajien rahoilla ja riskillä.

Uutisvirta on täynnä kannunvalantaa Fortumin johdon tekemisistä ja tekemättä jättämisistä epäonnisen Uniper-strategiansa ympärillä. Johtajia ja hallituksen jäseniä vaaditaan sinällään aiheellisesti vastuuseen.

Pääosin on kuitenkin turhaa osoitella ja syytellä yksittäisiä johtajia ja hallitusjäseniä; he ovat menneet virran mukana. Toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja tietenkin kantavat suuremman vastuun, ja heidän tulisi tehdä johtopäätöksiä asemansa suhteen. Eritoten valtion kontrollissa olevissa yhtiöissä johtajien uskottavuus ja kansalaisten luottamus ovat keskeisiä asioita, kun lopulta operoidaan veronmaksajien rahoilla ja riskillä.

Tämäkin yrityskriisi osoittaa kolme asiaa. Ensimmäiseksi, suurilla palkkioilla ei saa valtion etupiiriyhtiöihinkään sen lahjakkaampaa väkeä kuin minnekään muuallekaan, ja johdon runsaskätiset kannustimet voivat ohjata johtoa myös ottamaan suhteettomia riskejä.

Voidaan myös kysyä, ovatko suuryritystemme johdon korvaukset nousseet ylipäätään liian suuriksi johtajien kansainvälisen tason osaamiseen nähden. Yhdyspankin edesmennyt pääjohtaja Ahti Hirvonen tapasi alleviivata, ettei vielä edes 1980-luvun lopun hulluina vuosina suuryritysten johdolle maksettu paljon parempaa palkkaa kuin pääministerille.

”

Suomalaisen talouseliitin piiri on liian pieni ja suhteet liian läheisiä.

Toiseksi, suomalaisen talouseliitin piiri on liian pieni ja suhteet liian läheisiä, jolloin yksilö ei voi juurikaan olla eri mieltä tietyn yhtiön keskeisistä linjauksista tai hänen verkostoasemansa kultakerhossa huonontuu nopeasti. Huonoihin tai jopa irrationaalisiin päätöksiin johtava ryhmäajattelu valtaa myös usein alaa, eritoten kriisitilanteissa. Kriisistrategiat ovat harvinaisia tai puutteellisia.

Kolmanneksi, tärkein selittävä tekijä onnettomille linjauksille on puutteellinen strateginen dynamiikka, jossa omistaja, hallitus, toimiva johto sekä muut keskeiset sidosryhmät (Fortumin tapauksessa keskeisimmin Uniperin johto sekä Suomen ja Saksan hallitukset) ja asiantuntijat eivät järkevällä tavalla osaa vuorovaikutuksessa suunnitella tulevaa ja varautua yllätyksiin ja muutoksiin toimintaympäristössä.

Moniäänisyyttä ja vaihtoehtojen huolellisempaa peilaamista kaivattaisiin, mikä vaatisi uudenlaista strategista kulttuuria ja toimintamalleja useimmilta suuryrityksiltämme.

Henrikki Tikkanen

kauppatieteiden ja filosofian (historia) tohtori,

liiketaloustieteen professori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.