Main ContentPlaceholder
Syksyisistä kohtaamisista Sysmässä jäi mieleen viisaus, joka on sen jälkeen pyörinyt mielessä päivittäin.
Tiina Rajamäki HS
On se aika vuodesta, jolloin kaikki koetetaan saada työpaikoilla ja kouluissa valmiiksi. Illalla on vielä muskarin konsertti, sählyjoukkueen pikkujoulut ja kuvataidekoulun näyttely.
On tuplabuukkauksia ja triplabuukkauksia. Loskan kastelemia sukkia. Säntäilyä.
Kolmevuotias ei halua pukea aamulla, vanhemmat yrittävät selvittää työpäivänsä pomodoro-metodilla. Huolia alkaa kertyä. Tulee riitaa kotona.
Työpaikalla ei ehditä käydä syömässä tai sitten syödään Teams-kokouksessa kamera ja mikrofoni kiinni.
Vietin tänä syksynä kaksi päivää Sysmässä. Halusin tietää, millä tavalla yli 90-vuotiaat sysmäläiset elävät ja millainen elämä on heidän mielestään iäkkäänä hyvää.
Sysmä on Suomen yli kolmentuhannen asukkaan kunnista se, jossa viime vuoden väestötilaston mukaan oli asukaslukuun suhteutettuna eniten yli yhdeksänkymppisiä.
Ei tarvinnut kuin käydä paikallisessa marketissa huomatakseen, että rollaattori-indeksi on hyvin korkea.
Päijäthämäläinen Sysmä on yksi niistä paikkakunnista, joista nuoret ovat jo vuosikymmeniä muuttaneet muualle opiskelemaan ja töihin. Sysmään ovat jääneet iäkkäät.
”
Huoli voi olla pienikin. Tai todella suuri.
Sysmän kohtaamisista jäi mieleen viisaus, joka on sen jälkeen pyörinyt mielessä päivittäin. Kun tekemättömät työt, auton katsastus, ulkomaan joulupaketti ja lapsen haalarista irronneet jalkalenksut naksuttavat ristiin rastiin aivoissa, tulee mieleen se, mitä 95-vuotias Lempi Lindberg Sysmän työväentalolla sanoi.
”Huolet täytyy olla käsiteltyinä ja murheet puhuttuina, muuten ei voi illalla kellahtaa sänkyyn”, hän totesi.
Huoli voi olla pienikin. Tai todella suuri.
Lempi Lindberg on oikeassa. Jos tehtävälistat tai erimielisyydet jäävät kalvamaan, menevät unet, ja seuraava päivä tuntuu entistäkin rasittavammalta. Jos huolista ja tehtävistä saa illalla otteen, aivot pääsevät rauhassa lepäämään.
Sysmäläisillä yhdeksänkymppisillä ei ollut syksyllä 2022 enää kiire. He muistelivat ruuhkavuosiaan 1960- ja 1970-luvuilla ihanana aikana. Naisporukka kävi aamukuudelta kävelemässä, että ehti aamupalalle perheen kanssa ja kahdeksaksi kaupan kassalle.
Sysmän iäkkäiden ihmisten kanssa puhuessa tuli selväksi yksi asia. Yhdeksänkymppisenä ei ole mitään niin haavoittavaa kuin yksin jääminen.
Siksi: pidä rakkaistasi huolta. Puhu pienistä ja suurista huolista.
Kirjoittaja on HS:n kotimaantoimittaja.
