Kumpula kuitenkin uskoo, että aktivisteilla on aito huoli luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.
Aalistunturin eteläpuolelle sijoittuvassa metsäkiistassa on käynnissä kolmas viikko. Aktivistit vaativat Aalistunturin kansallispuistoksi esitetyn alueen suojelemista ja Metsähallituksen käynnissä olevien hakkuiden keskeyttämistä.
– Luulisin, että näillä aktivisteilla on aito huoli luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, että se on se perimmäinen syy, kommentoi Metsähallituksen Metsätalous oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula Ylen aamussa Aalistunturin tilannetta.
Kumpula kuitenkin toteaa, että aktivistien tavoitteet ovat muuttuneet ainakin heidän kertomansa mukaan.
– Sinnehän lähdettiin liikkeelle kansallispuiston perustamisesta ja kun näytti sitten, että ei se oikein suosiota saa millään taholla, niin sitten on puhuttu muista asioista sen jälkeen, yleisesti metsäpolitiikasta ja metsäpolitiikan suunnan muuttamisesta, sanoo Kumpula.
Ympäristöjärjestö Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimatainen kuitenkin muistuttaa, että hakkuut liittyvät metsäpolitiikkaan.
– Toki hakkuuthan liittyvät metsäpolitiikkaan ja siihen, miten valtion maita käytetään tai miten ylipäänsä metsiä käytetään Suomessa, Liimatainen sanoo.
Liimataisen mielestä paikallisten asukkaiden tekemä kansallispuistoaloite on hyvin perusteltu.
– Siinä tuodaan esiin niitä seikkoja, että miksi sinne pitäisi puisto saada. Jos me katsomme Suomen kansallispuistoverkon karttaa, niin kyllä juuri tuolla Lounais-Lapissa on kansallispuiston kokoinen aukko, Liimatainen toteaa.
Liimatainen muistuttaa, että metsät ovat myös hakkaamattomina hyödyllisiä aluetaloudelle.
– Kansallispuistot tuovat mukanaan taloudellista toimeliaisuutta ja lisäävät matkailua ja kiinnostavuutta, Liimatainen sanoo.
Liimatainen pitää ongelmana valtion metsien suojelun vapaaehtoisuutta
Suomi on sitoutunut 10 prosentin tiukkaan suojeluun ja elinympäristöjen ennallistamiseen.
Samalla Metsähallitus toteuttaa strategiaa, jossa vapaaehtoisen suojelun nojalla hakataan myös luonnon kannalta tärkeitä elinympäristöjä.
Liimataisen mielestä vapaaehtoisuus valtion metsissä on ongelma ja tilanne ristiriitainen.
– Jos haluat, voit sitä valtiolle tarjota ja sitten yhteisesti hyväksyttyjen suojelubiologisten kriteerien mukaan päätetään, että ostetaanko vai ei, Liimatainen selventää.
Liimatainen kummeksuu, että tämä vapaaehtoisuus koskee myös valtion liikelaitos Metsähallitusta.
– Meillä on se tilanne, että valtio maksaa rahaa yksityiselle arvokkaan metsän suojelusta, vaikka ihan viereiselle metsäkiinteistölle valtio voi sitten hakata samanlaista suojelunarvoista tärkeätä metsää, sanoo Liimatainen.
Kumpula ei näe tilanteessa samanlaista ristiriitaa.
– En näe ainakaan näin suurta ristiriitaa, mitä Matti [Liimatainen] näkee. Jos ajatellaan vaikkapa hehtaaria, on se sitten valtion tai yksityisen hehtaari, niin se on täsmälleen saman hintainen ja saman arvoinen, perustelee Kumpula.
Miten hyvin valtio kohtelee metsiä?
Liimataisen mielestä valtio voisi kohdella metsiä paremmin. Hänestä metsien suojelun ja hakkuiden suhteessa on mittakaavaongelma.
– Jos ajatellaan Etelä-Suomen Metso-suojeluohjelmaa, niin se suojelee vuodessa noin 4 000-5 000 hehtaaria metsää, ja samaan aikaan meillä pelkästään avohakkuita tehdään noin 120 000 hehtaaria vuodessa. Meillä jokaista suojeltua hehtaaria kohti hakataan yli kymmenkertainen määrä, Liimatainen valaisee.
Liimatainen muistuttaa lisäksi, että metsien hakkuumäärät ovat jatkuvasti nousseet. Hän tuo myös esille, että metsien vapaaehtoiseen suojeluun liittyy myös resurssiongelma.
– Meillä on siellä yksityisellä metsänomistajapuolella kyllä hyvin paljon tällaista suojeluhalua ja me tiedetään monta maakuntaa, missä on jonossa ihmisiä tarjoamassa omia metsäkiinteistöjään suojeluun, mutta meillä on aliresursoitu tämä niin, että ei ole varaa niitä kaikkia ostaa, Liimatainen sanoo.
Liimataisen mielestä vähäiset resurssit korostavat entisestään sitä ristiriitaa, että valtion mailla voidaan hänen mukaansa hakata aivan kiistatta suojelunarvot täyttäviä metsiä.
Kumpula muistuttaa, että Metsähallituksen tulee ottaa huomioon kaikki yhteiskunnan tarpeet.
– Metsiä käytetään ihmisten ja yhteiskunnan tarpeisiin ja sitä varten kuunnellaan eri sidosryhmiä, olivat ne sitten ympäristöjärjestöjä, teollisuutta, paikallisia asukkaita tai kuntia, metsästäjiä. Näiden perusteella me teemme yhteenvdeon siitä, että kuinka näitä metsiä käytetään, Kumpula sanoo.
Voit keskustella aiheesta 1.2. kello 23:een saakka.
Lue myös:
Metsäliikkeen aktivistit palasivat yöllä Aalistunturin eteläpuolella olevalle hakkuualueelle, hakkuut keskeytyivät jälleen
Metsien suojeluun on tulossa roima lisäys – luontokato yritetään pysäyttää uudella strategialla
Metsähallituksen hakkuut jatkuvat ja puuta ajetaan kiistellyltä työmaalta Aalistunturin lähistöllä
