Salpalinjan lainsuoja on sekavasti ja tulkinnanvaraisesti järjestetty. Kaikki osuudet eivät ole museoviraston tiedossa. Salpalinjan säilyminen tuleville sukupolville on usein kiinni maanomistajista.
Toisen maailmansodan aikaisen Salpalinjan kiviä on siirrelty avohakkuiden yhteydessä Sallassa. Sotahistoriallisesti merkittäviä kivijärkäleitä on kaadettu ja työnnetty sivuun muutaman metrin matkalta, jotta metsäkoneet voivat kulkea hakkuualueelle.
Lapin maakuntamuseon arkeologi Jari-Matti Kuusela paheksuu panssariesteeseen tehtyä ajoaukkoa, josta Yle näytti Kuuselalle kuvia.
Hänen näkemyksensä mukaan kyse on historiallista kohdetta koskevan suosituksen, mutta ei muinaismuistolain rikkomisesta.
– Nimenomaan rakenteisiin ei saisi kajota ja niitä ei saisi särkeä. Kuvien perusteella siinä on tapahtunut paheksuttava teko, Kuusela sanoo.
Saltsivaaran panssarieste on osa 1200 kilometrin mittaista Salpalinjaa, joka rakennettiin Venäjän hyökkäyksen varalle talvisodan jälkeen vuosina 1940–41. Sitä pidetään joissakin lähteissä Suomen historiallisesti suurimpana rakennustyömaana.
Kartta. Saltsivaaran panssarieste on puolisen kilometriä pitkä. Siitä pari sataa metriä on tehdyn avohakkuun alueella.
Sotahistoriallinen kohde on vailla suojaa
Saltsivaaran panssariesteen tapaus osoittaa, kuinka Salpalinjan lainsuoja kulttuurihistoriallisena kohteena on sekavasti ja tulkinnanvaraisesti järjestetty.
Tulkinnanvaraisuutta osoittavat tässä jutussa museoviraston, maakuntamuseon, metsäkeskuksen ja yhteismetsän käsitykset. Ulkopuolisen on mahdotonta saada niistä selkeää kuvaa.
Salpalinjaan liittyviä normeja ja niitä puivia viranomaisia on liuta. Muinaismuistolaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, rakennusperintölaki, museovirasto, maakuntamuseo, ely-keskukset, kunnat, metsäkeskus, valtioneuvosto.
Yksi asia on selvä: Koska Salpalinja ei ole muinaismuistolain suojaama muinaisjäännös, niin panssariesteen kivien siirtely ei ollut Saltsivaaran tapauksessa rangaistavaa.
Suomen sotahistoriallisesti merkittävän Salpalinjan suoja on suositusten varassa.
Kuuntele arkeologin haastattelu:
Kohde aiotaan lisätä muinaisjäännösrekisteriin
Museoviraston erikoistutkijan Päivi Maarasen mukaan Saltsivaaran Salpalinja ei ollut Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä.
Museovirasto ja Lapin maakuntamuseo eivät tienneet Saltsivaaran Salpalinjasta, vaikka kohde on ollut pitkään Maanmittauslaitoksen ja Metsäkeskuksen kartoissa.
Saltsivaaran Salpalinjan panssariestettä ei myöskään ole luokiteltu merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi kohteeksi maankäyttö- ja rakennuslain eikä valtioneuvoston päätöksellä.
Museoviraston ohjeen mukaan tällaisen kohteen kohtalo tulee “riippumaan ensisijaisesti maanomistajan sekä kuntien päätöksistä ja harkinnasta.”
Museoviraston ohjeen valossa Saltsivaaran Salpalinjan panssariesteen kivien siirtely on ollut maanomistajan eli Sallan yhteismetsän päätettävissä.
Maarasen mukaan Saltsivaaran linjaosuus tullaan nyt merkitsemään muinaisjäännösrekisteriin sen tultua museoviraston tietoon.
Salpalinjan tuntemattomia osuuksia on asiantuntijoiden arvioiden mukaan muuallakin kuin Sallassa.
Kivet takaisin paikoilleen
Miksi Saltsivaaran Salpalinja ei ollut muinaisjäännösrekisterissä jo aiemmin?
Jari-Matti Kuusela arvioi, että linja ei tullut muinaisjäännösrekisteriin taannoisessa Salpalinjan inventoinnissa, koska inventoijat keskittyivät etelän kohteisiin.
Jos Saltsivaaran panssarieste olisi ollut järjestelmässä jo aiemmin, Metsäkeskuksen tietojärjestelmä olisi lähettänyt automaattisesti lausuntopyynnön alueelliselle vastuumuseolle, eli tässä tapauksessa Lapin maakuntamuseolle.
Alueellinen vastuuviranomainen Lapin maakuntamuseo olisi antanut suosituksen olla siirtelemättä kiviä ja neuvon kiertää panssarieste. Museoviranomaisella on vain suositusvalta, ei määräysvaltaa hakkuisiin, koska kohde ei muinaismuistolain rauhoittama eikä sitä ole suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain perusteella yleis- tai asemakaavalla eikä valtioneuvoston päätöksellä.
Tosin on epäselvää, kävikö Sallan yhteismetsän hakkuusuunnitelmasta ilmi, että panssariesteen kiviä on tarkoitus siirrellä.
Kuuntele yhteismetsän toiminnanjohtajan haastattelu:
Yhteismetsän toiminnanjohtajan Anne Harjun mukaan hakkuusta tehtiin tavanomainen metsänkäyttöilmoitus, johon oli merkitty Salpalinjan ylityspaikka. Metsäkeskuksen metsäneuvoja Reijo Kellokummun mukaan Saltsivaaraa koskevassa metsänkäyttöilmoituksessa ei näy metsäkoneita varten suunniteltua ylityspaikkaa eli ajoaukkoa.
Kuuselan mukaan Saltsivaaran ajoaukon teko on korjattavissa nostamalla kivet takaisin paikalleen.
Salpalinjalle ilkivaltainen hyökkäys Raikuussa: "Tämä on verinen loukkaus"
Pitäisikö Salpalinja säilyttää koskemattomana tuleville sukupolville? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 9.8. kello 23 saakka.
