Lappilainen safariyritys on tehnyt hirvien bongailusta kannattavaa bisnestä. Moni matkailija haluaa kohdata Euroopan suurimman maalla elävän nisäkkään, mutta retkiä järjestää vain harva.
Viisi hollantilaista nuorta miestä tuijottaa herkeämättä liikkuvan pikkubussin ikkunasta ulos keskellä hämärää tervolalaista metsää. Seurue on maksanut satoja euroja myöhäisillan retkestä päästäkseen näkemään suomalaisen metsän kuninkaan, hirven.
Mutta hirvi antaa odottaa itseään. Kukaan ei voi tietää varmaksi, missä villi metsäneläin juuri nyt lymyilee. Silti kuski on varma, että hirviä nähdään. Turisteille on annettu takuu.
– Hirviä ei ole mahdollista yleensä nähdä, joten se oli suurin motivaatiomme tulla safarille. Jokainen eläin, jonka näen, on lahja, perustelee neljän opiskelukaverinsa kanssa hirvisafarille osallistuva Maxim van Emmerik.
Punainen pikkubussi kiertelee pitkin Kätkävaaran metsäautoteitä ja kinttupolkuja. Liikkeelle on lähdetty vasta vähän ennen iltayhdeksää, sillä elokuun hämärissä on paras aika nähdä sarvipäitä.
Metsään ei rymistellä jalan, vaan koko ajan liikutaan autossa, jonka ääni on hirville neutraali.
Hirvet ovat keskieurooppalaisten mieleen: “Vaikuttava näky”
Matkailuyritys Lapland Welcome on järjestänyt hirvien bongaussafareita jo 25 vuoden ajan eikä suurin osa paikallisista tiedä palvelusta vieläkään. Safarit onkin suunnattu turisteille, jotka haluavat nähdä Euroopan suurimman maalla elävän nisäkkään.
– Onhan se vaikuttava näky. Se on monelle eurooppalaiselle unelmien täyttymys. Saksalaiset etenkin ovat kiinnostuneita hirvistä, toimitusjohtaja Veli Moilanen kertoo.
Tervolalassa toiminta on ollut kannattavaa: toukokuusta syyskuuhun metsiin kuskataan turisteja lähes joka päivä. Kesän aikana asiakkaita ehtii käydä arviolta 600.
Se on kuitenkin Suomessa erikoinen lajissaan, sillä vastaavia matkailupalveluita on tarjolla erittäin vähän.
Visit Finlandilta kerrotaan, että hirvien bongausreissut ovat varsin harvinaisia verrattuna esimerkiksi petoeläinten katseluun.
– Hirviä ei ehkä ole koettu niin eksoottiseksi, tai sitten ne ovat niin sanottu sivutuote muilla luontoretkillä, arvelee kestävän matkailun asiantuntija Virpi Aittokoski.
Safarit tarvitsevat tiheän hirvikannan ja paikallistuntemusta
Luontomatkailussa keskitytään tällä hetkellä muun muassa petojen katselu- ja kuvausreissuihin, kalastukseen ja ratsastusvaelluksiin eivätkä hirvet ole nousseet esille mahdollisena kehityskohteena. Mahdottomana sitä ei kuitenkaan pidetä.
– Onko hirvi meille niin tavallinen metsän eläin, että emme ole tulleet ajatelleeksi sen potentiaalia? Aittokoski miettii.
Lisäksi ajatus siitä, että joku uskaltaa luvata villieläimen näkemisen ilman minkäänlaisia houkuttimia, on useimmille suomalaisillekin kaukainen.
Veli Moilanen kertoo, että maasto täytyy tuntea erittäin hyvin, jotta tietää, missä hirvet liikkuvat. Moilanen itse on syntynyt Kätkävaaran alueella ja liikkunut alueen metsissä koko ikänsä.
Hirvikannan täytyy myös olla riittävän tiheä. Moilasen mukaan Kätkävaaran läheinen, ihmisiltä kielletty Pisavaaran luonnonpuisto tekee alueesta hirville houkuttelevan.
– Jos on alueita, joissa metsästystä ei harjoiteta, voi syntyä paikallisia kannan tihentymiä, toteaa myös Riistakeskuksen hirvitalousasiantuntija Pirkka Peltonen.
Hirvien liikkeet tunnetaan hyvin ja siksi turisteille voidaan antaa jonkinlainen takuu: rahoista palautetaan puolet, jos hirviä ei näy. Tänä kesänä on ehditty ajaa jo 70 reissua ja vain kahdella kerralla lupaus jäi lunastamatta.
Kätkävaaran hämärä metsä ei petä
Palataanpa Kätkävaaran pusikoihin ja pikkubussiin. Kyytiläiset ovat tuijotelleet teiden laitoja ja peltojen reunoja jo pari tuntia. Alkaa tuntua, että hirvet aikovat pysyä piilossa sateisena ja tuulisena yönä.
Kaikki ovat hiljaa, kun auto liikkuu ja ikkunat ovat auki. Hirvet eivät säiky auton ääntä, mutta ihmisten ääniä kyllä. Sitten yhtäkkiä kuuluu sormien napsautus; etukäteen sovittu merkki, jos joku näkee sarvipään.
Nuori uroshirvi lönkyttää vain muutaman kymmenen metrin päässä metsässä. Kukaan ei kuitenkaan ehdi edes nostaa kameraansa, sillä hetki on ohi parissa sekunnissa.
Silti sekunnit ovat riemastuneelle hollantilaisviisikolle kaiken vaivan ja rahan arvoiset.
Yö on jo laskeutunut ja kello lähenee puoltayötä, mutta safariautoa ajava Moilanen on varma, että vielä näkyville etsitään toinen hirvi, ja napsauttaa päälle pienen valonheittimen. Sillä on tarkoitus bongata hirven silmät, jotka kiiluvat pimeässä valokeilan osuessa niihin.
Ja ihme kyllä, niin myös käy. Pienen pellon reunaan osuessaan valokeila paljastaa ensin silmät, sitten sarvet, ja lopulta kaikki ehtivät nähdä komean, ison uroshirven.
– Se katsoi suoraan meihin. Se oli upea, näimme isot sarvet tai niiden varjon, kuvailee Patrick van Delft.
Puoliltaöin retki on ohi ja bongareiden saldona on kaksi hirveä, pesässään istuva kalasääski, lapinpöllö, kaksi metsäjänistä ja kolme poroa. Jokainen niistä oli turisteille elämys.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 8.8. kello 23 saakka.
