Minä & hän | Rap-artisti Mercedeksen lemmikkimarsu Frida on supliikkimuija, joka rakastaa Big Brotheria

”Sain ensimmäisen marsun, kun olin kahdeksan. Se oli mun ensimmäinen lemmikki. Sen jälkeen oli monta marsutonta vuotta. Keväällä 2020 näin unta, että mulle tulee kaksi marsua. Siitä meni pari viikkoa, kun täti laittoi Facebookin ilmoituksen, että kaksi rescuemarsua etsii väliaikaista hoitopaikkaa. Vastasin, että ne voisi tulla meille. Ne tuli, ja siitä se lähti. Se oli se vanhin sukupolvi.

Fridan tarina alkoi, kun Elvis-marsu lähti vehreämmille basilikapelloille, ja Frankille piti saada kaveri. Mietin f-kirjaimella alkavaa nimeä, että se sopisi Frankin kanssa. Kysyin ystävältä, ja se sanoi Frida. Tajusin, että tämä marsutyttö on ihan Frida Kahlon näköinen. Yhtä kulmakarvaa koko tyttö.

Frida täyttää kohta kaksi, ja luulen, että me ollaan sen kanssa nyt about samanikäisiä. Minä täytän ensi vuonna kolmekymmentä. Aletaan molemmat vähän rauhoittua, ja aivot on kehittyneet loppuun.

Kun Frida tuli meille, lähetin pelästyneenä viestin kasvattajalle, että miksi Frida vaan kököttää paikoillaan. Kasvattaja sanoi, että eikö ole edes iltahepuleita. Kysyin, että mitä iltahepuleita. Sehän selvisi sitten. Fridalla meni pari päivää totutellessa, mutta sitten alkoi spurttailu öisin ja iltaisin.

Mulla on paha tapa, että inhimillistän eläimiä tosi voimakkaasti. Ne on mulle tyyppejä. Kun näen jotain lastenvaatteita, vaikka hienon vaaleanpunaisen ballerinamekon, niin ajattelen, että tuo olisi just Fridalle. En pue sitä, en missään tapauksessa, se on vaan mun mielessä.

Mun mielestä Fridasta tulee mieleen pikku prinsessa, koska se on niin huomionhakuinen. Se on tosi herttainen, tosi siro ja tosi tyttömäinen, ihan erityyppinen kuin ne aiemmat marsut. Se ei ole koskaan esimerkiksi purrut minua. Se nuolee nenää, jos se on ihan mun naamassa kiinni. Esimerkiksi Frankia en olisi voinut päästää lähellekään nenää, sillä kohta ei olisi ollut enää nenää.

Pidän Fridaa tosi säännöllisesti sylissä. Jos katon telkkaria, otan Fridan syliin. Ja sitten inhimillistän sitä, ja ajattelen, että se katsoo siinä mun kanssa. Fridan suosikki on Big Brother. Tätä on vähän kiusallista kertoo, mutta mähän katson sitä vain sen takia, että Frida haluaa.

Luulen, että Frank-marsun poismeno oli mulle helpompi Fridan ansiosta. Se tuntui jollain tavalla hyvältä, että myös Frida suri. Muutaman päivän se kökötti, ja sen huomasi, että sillä oli ikävä lajitoveria. Mäkin tietysti surin, ja mulle tuli olo, että mulla saakin olla paha mieli. Että se ei ole mikään ”vaan marsu” vaan perheenjäsen minulle niin kuin Fridallekin. Voitiin surra yhdessä.

Fridan kanssa mulle tulee äidillisen onnistumisen kokemus. Kun se tuli meille, se oli kämmenen kokoinen. Nyt se on kasvanut tosi isoksi, ja siitä näkee, että voi vitsi, minä olen oikeasti pitänyt siitä huolta. Että minä olen kasvattanut siitä tuollaisen ison marsun.

Frida kuuntelee paljonkin räppiä. Olen joskus ajatellut, millainen räppäri se olisi. Se olisi varmaan vielä enemmän asenteella kuin minä, ja jostain syystä se räppää englanniksi. Ehkä Frida olisi vähän sellainen kuin Cardi B. Tai ehkä vielä enemmän Nicki Minaj, koska sillä on enemmän jotain vaaleanpunaista.

Frida on supliikkimuija. Ei mikään hiljainen olenkaan.