Katja Martelius
Onneksi olkoon Ninni Enrothille, joka viettää 40-vuotissyntymäpäiviään samaan aikaan Kuukausiliitteen kanssa! Enroth on virallinen Kuukausiliitteen nimikkotyttö, sillä hän on syntynyt tismalleen samana päivänä kuin ensimmäinen Kuukausiliite ilmestyi huhtikuussa 1983.
Enroth nähtiin lehdessä ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten, kun hänet esiteltiin Kuukausiliitteen juhlanumeron kannessa.
Tuolloin Kuukausiliite ja Enroth viettivät 20-vuotispäiväänsä samaan aikaan.
On taas syntymäpäivähaastattelun aika.
Mitä Enrothin elämässä on tapahtunut sitten vuoden 2003, kun viimeksi juteltiin?
Tuolloin 20-vuotias Enroth oli valmistunut pukuompelijaksi ja työskenteli Sisustusompelimo Riitikissä jo kolmatta vuotta.
Enroth on edelleen alalla, tosin mutkien kautta. Hän työskentelee perheyritys E. Laihossa, joka valmistaa Lohjan tehtaassaan työvaatteita muun muassa siivoojille, apteekkeihin ja ravintoloihin.
Enrothin työtä on kiertää kunnissa ja kaupungeissa esittelemässä ja myymässä E. Laihon valmistamia tuotteita. Työvaate eroaa tavallisesta vaatteesta siinä, että sitä pidetään paljon pitempiä aikoja päällä, selittää Enroth tottuneesti. Yli kahdeksankin tuntia päivässä, monen vuoden ajan.
Asiakkaittensa luokse Enroth ajelee autolla. Hän on tien päällä alvariinsa.
Enroth on kasvanut Vantaalla, mutta edellisen haastattelunsa aikoihin hän asui Tuusulassa. Nykyisin Enroth asuu omine nokkineen Karjalohjalla. Kuluneen 20 vuoden aikana hän on vaihtanut asuinpaikkaa monta kertaa – mutta on aina pysytellyt enimmillään sadan kilometrin säteellä Kuukausiliitteen toimituksesta, kuten hyvän nimikkotytön kuuluukin.
Tuusulasta Enroth muutti ensin takaisin Vantaalle ja sitten Nurmijärvelle, jossa hän remontoi omin käsin 1970-luvun omakotitalon. Siitä hommasta Enroth on yhä ylpeä.
Tähän elämänvaiheeseen kuuluivat kaksi luppakorvaista tanskandoggia, Hertta ja Helmi, joiden kanssa vierähti 11 vuotta.
Helmi oli Hertan tytär, mutta hänkin lähti rajan taa jo kolme vuotta sitten.
Eipä kukaan tule enää hösöttämään ovelle eikä paukuta hännällä seinää, kun tulee töistä kotiin. Enrothillä on siitä lähtien ollut tunne, että jotain tästä nyt puuttuu.
”Kyllä se koira pitäisi saada”, hän sanoo. Enroth on koiraihminen. Mutta hän on myös hevosihminen, ja käy talleilla vähintään kerran viikossa. Ratsastusharrastus alkoi 8-vuotiaana Nukarissa poneilla. Lapsena Enroth oli sitä mieltä, että isona hän haluaa olla hevosalalla töissä. Siksi Enroth jätti sisustusompelimon vuonna 2003 ja kouluttautui Asikkalassa hevosharrastaja-ohjaajaksi.
Sitten Enroth vaihtoi alaa. Hän meni töihin kuljetusfirmaan, jossa sumpli kuljetuksia ja rahteja paikasta a paikkaan b. Välillä tuli itsekin tartuttua kuorma-auton rattiin.
Siinä hurahti kymmenen vuotta. Seuraavaksi Enroth kouluttautui lähihoitajaksi. Hän sai työpaikan lastensuojeluyksiköiden ohjaajana. ”Sieltä päädyin sitten nykyiseen työpaikkaani Lohjalle.”
Jotkut ne vaan jäkittävät toimittamassa yhtä Kuukausiliitettä vuosikymmenestä toiseen, mutta Enroth ei ole ehtynyt sammaloitua työmielessä. Mikähän siinä on?
Enroth sanoo, että varmaan se, että maailmassa on niin paljon kaikenlaista, jota hän haluaa oppia ja kokeilla.
Ninni Enroth, 20, kansikuvassa vuonna 2003. Kuva: Jouko Lehtola
Mitä eroa on 20-vuotiaan ja 40-vuotiaan Ninni Enrothin välillä? Sitä on vaikea sanoa, mutta luultavasti jonkinlaista henkistä kasvua on tapahtunut, sanoo Enroth.
Kun Enroth viimeksi joutui julkisuuden polttopisteeseen Kuukausiliitteen kanteen, niin se kai oli elämää mullistava kokemus?
Mutta Enroth sanoo, että ei se nyt niin kummallista ollut, vaikka lehti onkin tallessa.
Eikö kaupassa tunnistettu, eikö tultu sanomaan?
”Eipä oikeastaan”, sanoo Enroth.
Nelikymppisiään Enroth aikoo juhlistaa kakulla. Täytteestä ei ole vielä varmuutta.
”Eiköhän se ole kinuskia ja kermaa.”
Varmasti hyvää. Hei ja kiitos haastattelusta, nimikkotyttö! Ja kuulemisiin taas 20 vuoden päästä.
