Viestintä on yhtäältä tärkeä, mutta vaikea työelämätaito. Nuorilla vaikeuksia voi olla etenkin omien vahvuuksien tunnistamisessa ja niistä kertomisessa.
Työelämän kieli voi olla nuorelle työnhakijalle tai uraansa aloittelevalle nuorelle uusi, jopa kummallinen asia.
Linkedinistä tutussa bisnes-puheenparressa vilisee termejä, kuten asiakasrajapinta, tahtotila ja transformaatio. Pahimmillaan työelämän kieli onkin aivan liian koukeroista ja monimutkaisuudessaan jopa naurettavaa, arvioi Duunitorin viestintäpäällikkö Aino Salonen.
– Jos miettii bisnes-jargonia, niin sehän on hirveän huvittavaa.
Duunitori käsittelee Tiktok-videoillaan työkielen ja arkikielen eroja. Suorasukaiset arkiset lausahdukset kääntyvät työkielelle, mutta tarkoitus ei ole opettaa nuoria työelämän tavoille, vaan piruilla työkielen absurdiudelle.
Salonen toivookin, etteivät työelämään saapuvat nuoret luulisi, että heidänkin on pakko omaksua monimutkainen, vaikeita käsitteitä viljelevä puhe- tai kirjoitustyyli ollakseen vakavasti otettavia.
– Se ei ole mikään ideaali, että työelämässä kaikki alkaisivat puhua jotain jargonia. Joskus voi käydä niin, että ihmiset ajattelevat kuulostavansa tärkeämmiltä, jos he käyttävät todella hienon kuuloisia sanoja.
Aitoja vaikeuksia nuorilla – tai oikeastaan kaikenikäisillä, jos Saloselta kysytään – on omien vahvuuksien tunnistamisessa ja niistä kertomisessa. Näiden taitojen hallitsemisen on erityisen tärkeää jo töitä hakiessa.
– Mitä nuorempi on, sitä vaikeampaa se voi olla, koska ei välttämättä vielä ole niin paljon itsetuntemusta tai kokemusta työelämästä.
Työpaikalla saa olla luvan kanssa rento
Salosen kuvaama tilanne on karikatyyri siitä, miltä työelämäviestintä voi pahimmillaan näyttää. Se ei kuitenkaan ole todellisuus kaikilla työpaikoilla.
Esimerkiksi paljon nuoria työllistävän henkilöstöpalveluyritys Baronan palvelukeskuksista ja asiakaspalvelusta vastaava johtaja Anne Issakainen kuvailee Baronan työyhteisöä pikemminkin rennoksi kuin jäykäksi.
Issakainen intoutuu ylistämään nuoria siitä, miten taitavia viestijöitä he ovat. Hän kuvaa heitä diplomaattisiksi ja rohkeiksi viestijöiksi: toisin kuin aiemmin, nyt nuoria työntekijöitä ei pelota nostaa esille omia näkemyksiään ja mielipiteitään.
Ongelmia nuorelle työntekijälle voi tulla korkeintaan siinä vaiheessa, kun rennosta työyhteisöstä pitääkin siirtyä asiakaspalvelijan rooliin. Siinä viestinnän pitää noudattaa tiukemmin tiettyä, yhteistä linjaa..
– Sitä pitää joskus hakea, että hoksaa tilanteen muuttumisen ja asettautuu itse oikeaan asentoon oman viestintänsä kanssa, Issakainen kuvaa.
Hyvä työyhteisö ottaa kaikki huomioon
Duunitorin Aino Salonen haluaa korostaa, että vaikka viestintää tarvitaan paljon työelämässä, se on samalla hirvittävän vaikeaa. Ei ole olemassa jotain yhtä ideaaliviestijän muottia, johon jokaisen työelämän tulokkaan pitäisi änkeä itsensä.
Työelämässä pitäisi ottaa huomioon myös ne työntekijät, jotka eivät ole hyviä ilmaisemaan itseään.
– Esimerkiksi palaveri on helpompi tilanne ihmiselle, jolle puhuminen on luontevaa. Hiljaisemmalle tai sisäänpäinkääntyneemmälle ihmiselle se voi olla hyvinkin kuormittava.
Siksi olisi tärkeää, että työnantajat tarjoaisivat erilaisille viestijöille sopivia vuorovaikutustilanteita.
Osaa palavereista Salonen tuunaisi esimerkiksi lisäämällä osion, jossa osallistujat miettivät asialistan kohtia itsekseen ja kirjoittavat sitten ajatuksiaan ylös. Näin myös hiljaisemmat osallistujat saisivat paremmin mielipiteensä kuulluksi.
– On työyhteisön etu, että kaikki saavat äänensä kuuluviin – eivät pelkästään ne äänekkäät tyypit, joille on luontevaa puhua.
Tämä on vain korostunut entisestään pandemian myötä, kun entistä useampi nuori on liittynyt työelämään kotoaan käsin.
Uuden työn aloittamiseen tarvitaankin aina työyhteisön tukea, arvioi Baronan Anne Issakainen.
– Jos ajatellaan ylipäätään nuoria ja työuraansa aloittelevia, eihän heillä vielä ole sellaista ammatti-identiteettiä, kuin pitkään töissä olleilla, hän sanoo.
