Kupillinen teetä maksaa stadionin kupeessa maksaa yhden euron, mutta joillekin siirtotyöntekijöille sekin oli liikaa.
Bangladeshilainen Shafeeq Saqafi oli maksanut kolme dollaria Argentiinan paidasta, jota hän kantoi ylpeänä katsoessaan 15 000 muun siirtotyöntekijän kanssa Argentiinan voittoa.
Messin 2–0-maali sai Asian Town -stadionin yleisön seisaalleen, ja samaan aikaan Saqafi hakkasi rintaansa riemuissaan.
Saqafi ja hänen ystävänsä kummastelevat eurooppalaisen median kirjoituksille siitä, miten hän ja kaltaisensa ovat ”valefaneja”. Saqafi myönsi, että he ostavat muutaman dollarin piraattipaitoja sen sijaan, että maksaisivat lähemmäs sata dollaria Argentiinan aidosta pelipaidasta.
“Minulla ei ollut varaa painattaa kirjaimia selkämykseen, mutta halusin kovasti paidan”, 32-vuotias hotellityöntekijä kertoi uutistoimisto AFP:lle.
Saqafi kertoi ansaitsevansa hieman yli 400 dollaria (384 euroa) kuussa ja lähettävänsä puolet siitä perheelleen Bangladeshiin.
Saqafi on yksi 2,5 miljoonasta siirtotyöntekijästä, joiden työn varassa Qataria on rakennettu. Siirtotyöntekijät ovat pumpanneet öljyä ja kaasua, rakentaneet MM-kisojen stadioneita ja tekevät työt kymmenissä uusissa hotelleissa, joita maahan on avattu viitenä viime vuotena.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan siirtotyöntekijät ovat joutuneet ihmisoikeusloukkausten kohteeksi ja heidän oikeuksiaan työntekijöinä on riistetty. Qatar on kertonut parantaneensa siirtotyöntekijöiden työturvallisuutta ja oikeuksia. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vielä on paljon tehtävää, jotta siirtotyöntekijöiden asema paranisi riittävästi.
Asian Town -ostoskeskuksessa sijaitsevasta jalkapallostadionista on tullut päivittäinen vetonaula köyhimmille siirtotyöntekijöille, jotka asuvat asuntoloissa kaukana Dohan keskustasta.
Krikettikentällä sijaitsee fanialue, jota lähemmäs MM-kisoja ei suurin osa siirtotyöntekijöistä pääse.
Maaliskuussa 2021 Qatarissa tuli voimaan laki minimipalkasta, jonka pitää olla vähintään 1 000 Qatarin rialia kuussa (263 euroa), sekä lisäksi on maksettava 500 rialia asumiseen (132 euroa) ja 300 rialia ruokaan (80 euroa). Ennen lain voimaantuloa siirtotyöntekijöille maksettiin yleisesti yhteensä 1 000 Qatarin rialin (263 euroa) suuruisia kuukausipalkkoja.
Minimipalkoilla ei makseta MM-kisojen tavallisimpia lippuhintoja. Kisoissa laitettiin myyntiin muutama tuhat kappaletta yhdentoista euron hintaisia lippuja, jotka menivät hetkessä kaupaksi.
Aidon pelipaidan ostaminen ei onnistu siirtotyöntekijöille. Saqafi ja hänen ystävänsä ostivat hyvälaatuiset piraattipaitansa takakujien kaupoista.
Kymmenen vuotta sähkötyöntekijänä työskennellyt Yaseen Gul kertoi tulevansa stadionille ”nauttimaan tunnelmasta halvalla”.
“Qatar on todella kova, työ on kovaa. Palkkani on parantunut, enkä ole lähdössä kotiin.”
Shaqeel Mahmoud sanoi, ettei hänellä ollut varaa ottelulippuihin, ja fanialueen kisakatsomosta hänen piti lähteä töihin ennen ottelun loppua.
Kupillinen teetä maksaa stadionin kupeessa maksaa yhden euron, mutta joillekin faneille sekin oli liikaa.
”Ei ole mitään painetta ostaa mitään, ja siitä olen kiitollinen”, Shaqeel sanoi.
