Moni sai päivän ainoan ateriansa köyhien "Linnan juhlissa" – ”Jotain on syötävä tänäänkin”

Hurstinavun ruokajakelu keräsi itsenäisyyspäivänä satoja henkilöitä Hakaniementorille.

Kello 11.55 yli satametrinen jono kiemurtelee Helsingin ytimessä Hakaniementorilla.

Viisi minuuttia myöhemmin Hurstinapu ry:n varatoiminnanjohtaja Heikki Hursti lausuu tervetuliaissanat, ja kahdella soppatykillä vihreä hernerokka alkaa valahtaa valkoisiin pahvituokkosiin artisti Juha Tapion esittämien suosikkikappaleiden tahdissa.

Lue lisää: Hurstin leipä­jonot kasvussa köyhien Linnan juhlien alla – ”Kyllähän tämä tilanne herättää kysymyksiä”

– Viime vuonna oli kalakeittoa. Se oli ihan hirveää. Tämä on paljon parempaa, yksi rouva sanoo keittoa suuhun lusikoiden.

Aterian jälkeen on villasukka- ja villapipojako kuorma-auton lavalta.

Tunnelma on harras. Osittain yhtä apeakin kuin itsenäisyyspäivän harmaan päivän lumitihkuinen sää. Ilmaa ei täyttänyt iloinen puheensorina, vaan ilmeet pysyivät vakavina.

Se kuvasi tilaisuuden henkeä.

Hurstinavun itsenäisyyspäivän ateriajako keräsi jälleen satoja vähävaraisia Hakaniementorille. Monelle hernerokkatuokkonen saattoi olla päivän ainoa ateria.

– Tulin sen takia, kun tänään ei ole ruokakassijakoa missään. Jotain on syötävä tänäänkin, Kaliksi esittäytyvä mies sanoo.

Pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivän Kalin mukaan väkeä oli nyt vähemmän kuin viime vuonna.

– Porukka alkaa väsyä. Moni ei jaksa lähteä pelkän ilmaisen keittokipon ja laulajan muutaman kappaleen takia. Aikaisemmin täältä on saanut ruokakassiakin mukaan, Kali miettii.

Kali sanoo olleensa työttömänä vuodesta 2015 saakka, vaikka hänellä on omien sanojensa mukaan pätevyys viiteen ammattiin: asesepän, sähkö- ja koneasentajan, hierojan ja kuntosaliohjaajan tehtäviin.

– Millään alalla en pääse töihin niin, että pystyisin elättämään itseni. Kaikista mieluimmin olisin ostanut tämänkin hernesoppa-annoksen kaupasta, Kali sanoo.

– Huvittavinta oli kuitenkin se, kun koronarajoitusten tultua 60 000 virolaista rakennusmiestä ei päässyt Suomeen. Otin yhteyttä moneen rakennusalan firmaan, mutta sain vain vastaukseksi, ettei ketään tarvitse ottaa, kun firma saa niin hyvät koronatuet, Kali hymähtää.

Osansa Kalin ryöpytyksestä saa myös Kansaneläkelaitos.

– Toimeentulotukeen tuli 7,5 euron indeksikorotus, mutta samaan aikaan Kela otti toisista tuista tuplat pois. Asumistuestani lähti 20 euroa. Jokainen opiskelija, työtön ja vanhus joutuu Kelan kyykyttämäksi.

Kali sanoo, että tällä hetkellä yhteiskunta natisee liitoksissaan: taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy, pahoinvointi kasvaa ja jengirikollisuus valtaa alaa.

– Joko huoliin puututaan tai sitten tapahtuu jotain. Jos tämä jatkuu vielä muutaman vuoden, rikkaat joutuvat vetäytymään omille asuinalueilleen lukittujen aitojen taakse Amerikan malliin.

– Itse lupasin vankilasta päästyäni entiselle tyttöystävälleni, etten tee enää rikoksia. Olisin ehkä päässyt helpommalla, jos en olisi sellaista lupausta antanut, Kali pohtii.

Lähes 80-vuotias rouva sanoi nähneensä elämässään todellista köyhyyttä oltuaan pitkään Intiassa paikallisessa leprasairaalassa auttamassa.

– Nyt on hyvä verrata, miten halvalla Suomessa voi asua Intian jälkeen. Elän köyhästi sen takia, että pystyn auttamaan niitä, joilla on asiat vielä huonommin, rouva sanoi.

– Toivotan onnea ja siunausta kaikille! Suomi ei ole se kansa, joka luovuttaa, rouva lisäsi.

Tapahtuman ollessa lopuillaan Hursti sanoo kaiken menneen hyvin: hernerokkaa riitti kaikille, samoin villalämmikettä.

Mikä on Hurstin viesti päättäjille monta vuotta avustustoimintaa tehneenä?

– On ihan turha sanoa päättäjille mitään! Olen monta kertaa sanonut, mutta homma ei etene. Aina ennen vaaleja tilanteeseen luvataan puuttua, mutta heti vaalien jälkeen tapahtuu aina jotakin, ja kaikki jää, Hursti kuvaa.

– Toivoisin, että vähävaraisuuteen keksittäisiin uusia keinoja. Se on kuitenkin päättäjien vastuulla. Ainakin tänne tulleesta porukasta kaikki toivoisivat, että jotakin edistystä tapahtuisi, Hursti lisää.