Main ContentPlaceholder
Apu-lehdessä filosofian tohtori Pekka Sauri kirjoittaa, että sotaturtumukselle ei pidä antaa periksi.
”Monissa julkisissa rakennuksissa kevätpuolella liehuneet Ukrainan liput ovat kesän tullen hiljalleen kadonneet katukuvasta. Tämä on konkreettinen merkki siitä, miten sotaturtumus valtaa mielialaa. Uutiset kertovat myös, että suomalaisten into auttaa ukrainalaisia on laskenut. Se on sinänsä ymmärrettävää ja luonnollista: ihminen pyrkii aina normaaliin elämään, oli tilanne mikä hyvänsä.”
”Mutta se on myös äärimmäisen vaarallista. Sota jatkuu edelleen, ja Venäjän päämäärät ovat ennallaan.”
”Diktatuurilla on sodassa monta vahvaa etua demokratiaan verrattuna. Diktatuurissa ei pääse syntymään kansalaiskeskustelua, kun ei ole sananvapautta. Diktatuurissa kansalaiset eivät saa luotettavaa tietoa tapahtumista, kun tärkeimmät mediat on otettu valtion valvontaan. Diktatuurissa ei tarvitse välittää ihmisuhreista – ei tietenkään vihollisen, muttei myöskään omista kaatuneista tai vammautuneista. Ne voidaan aina propagandalla selittää välttämättömiksi uhrauksiksi isänmaan edun puolesta.”
”Diktaattorilla ei ole kiirettä. Diktaattori tietää, että demokratiat väsyvät pikku hiljaa puolustamaan arvojaan käytännön toimin. Puhetta tietysti piisaa, mutta sille ei tarvitse korvaa lotkauttaa. Diktaattori voi odotella kaikessa rauhassa, että hyökkäyssodan päämäärät lopulta saavutetaan demokratioiden huomion siirtyessä päivä päivältä muihin aiheisiin.”
”Ei anneta sotaturtumukselle periksi. On tinkimättä ja uupumatta puolustettava pohjoismaista yhteiskuntajärjestelmää – ihmiskunnan historian toistaiseksi parasta yhteiselon järjestämisen mallia. Pidetään siis Ukrainan liput liehumassa.”
Suomen Kuvalehdessä päätoimittaja Matti Kalliokoski pohtii, pysähtyykö elintason nousu.
”Viime aikoina on paljon puhuttu siitä, että kokonainen sukupolvi on tottunut elämään maailmassa, jossa inflaatio on ollut vähäistä ja korot olemattomia. Vähäisen inflaation aika on kuitenkin vain varsin tuoretta historiaa. Paljon pitempään suomalaiset ovat saaneet nauttia elintason jatkuvasta noususta, jonka vain lamavuodet ovat traumaattisesti katkaisseet.”
”Tekniikan ja yhteiskunnan kehittyminen ovat kannatelleet elintason nousua, mutta osittain numerot ovat antaneet todellisuudesta liian ruusuisen kuvan. Jos ympäristön kuormittamisesta ei ole tarvinnut maksaa, saastuttava vaihtoehto on ollut liian houkutteleva.”
”Jatkossa – – mittarit toivottavasti opetetaan kuvaamaan yhä tarkemmin todellisuutta, jottei seuraavilta sukupolvilta voi enää ottaa pikavippejä. Entistä tärkeämpää on, että asiat tehdään fiksummin kuin ennen.”
