Nahkiaisen säilyminen on ihmisen toiminnan varassa. Niiden siirtäminen voimalaitosten yli ei riitä, vaan kantaa yritetään elvyttää myös istuttamalla. Kalastajien saaliista vain murto-osa syödään.
Nahkiaisen pyyntiaika on kiivaimmillaan, mutta vain murto-osa saaliista päätyy ruuaksi.
Kalastajien saalis kuljetetaan säiliöautoilla jokien yläjuoksuille kutupaikoille. Näin varmistetaan nahkiaiskannan säilyminen, kertoo Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen vesitalousasiantuntija Eero Mäenpää.
– Tässä on jo vuosikymmeniä siirretty nahkiaisia voimalaitosten patojen yli. Kalatie on tehty, mutta nahkiaiset eivät osaa nousta sitä ylöspäin.
Viime vuosina nahkiaiskannat ovat romahtaneet ja niiden säilyminen onkin ihmisen toiminnan varassa.
Nahkiaisten siirtäminen voimalaitosten yli ei riitä yksistään, vaan kantaa yritetään elvyttää myös istuttamalla.
– Tämä on lähinnä tekohengitystä, jolla pidetään yllä tämän hetkistä kantaa. Jos nahkiaisten viljelyä esimerkiksi Perhonjoessa ei olisi aloitettu 30 vuotta sitten, olisi joen nahkiaiskanta kuollut kokonaan, Mäenpää summaa.
Nahkiaiskantojen heikentyessä myös nahkiaissaalis on 1970-luvun jälkeen pienentynyt yli kolmesta miljoonasta yksilöstä 2000-luvun alle miljoonaan.
Myös tämän syksyn saalismäärä on ollut heikko. Perhonjoessa niin kuin muissakin alueen joissa on tällä hetkellä liian vähän vettä, jotta nahkiainen pääsisi nousemaan.
Jokien kuntoa pitäisi parantaa
Nahkiaiskannan elinvoimaisuus riippuu myös rannikon jokien tilasta, sillä nahkiaisen merivaihe kestää lyhimmillään vain muutaman kuukauden.
Uhanalaisluokituksessa nahkiainen kuuluukin silmälläpidettäviin lajeihin.
– Nahkiaiskannat ovat romahtaneet, sillä kutualueet ovat niin huonoja, Mäenpää tuumaa.
Tutkimusten mukaan – toisin kuin lohikalat – nahkiainen ei ole kotijokiuskollinen, vaan se nousee sukukypsänä elo-lokakuussa merestä kutemaan lähimpään jokeen.
Tästä syystä monet pienet joet saattavatkin olla merkittäviä poikastuotannon kannalta.
Varsinkin vähävetisinä syksyinä nahkiaiset voivat nousta suuriin jokiin, joissa ne eivät voimalaitosten vuoksi pääse nousemaan kutualueille.
Vanhemman sukupolven taito
Kokkolalaisen pitkänlinjan kalastaja Håkan Bystedtin 40-vuotisen kalastushistorian aikana nahkiaisten pyynti on vähentynyt huomattavasti.
Syynä on sekä pyydystämisen väheneminen sekä kannan lasku.
– Perhonjoessa alkaa kohta pyytäjät loppua. Vaikeus on siinä, että uusia pyytäjiä ei tahdo oikein tulla. Kaikki alkavat olla vähintään 70-vuotiaita, Bystedt toteaa.
Nahkiainen on herkullinen ja arvokas kala, jota arvostetaan erityisesti Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Sitä on pyydetty aiemmin katajasta tai pajusta valmistetuilla merroilla, mutta viime vuosikymmeninä on alettu käyttää muovitettua metalliverkkoa.
– Minulla on sellainen mielikuva, että Perhonjoesta pyydetään noin 50 000 nahkiaista vuodessa.
Tutkittua tietoa löytyy vähän
Nahkiaisia on tutkittu Suomessa todella vähän. Luonnonvarakeskuksen tutkija Riku Rinnevallin mukaan nahkiaisten suurin haaste on ihmisen tekemät jokien muokkaukset.
– Padot tuottavat fyysisesti sen esteen, etteivät aikuiset yksilöt pääse nousemaan jokiin kutupaikoille ja sitä kautta elinkierron lisääntymisosio estyy kokonaan, Rinnevalli sanoo.
Lisäksi rantaviivan yksipuolistaminen vähentää nahkiaiselle otollisia elinolosuhteita toukkavaiheessa, sillä ne tykkäävät kaivautua pohjakerroksiin.
– Nahkiaisen toukat tykkäävät olla lähellä rantaviivaa ja melko matalassa vedessä. Jos vedenpinnan korkeus vaihtelee esimerkiksi kaksi metriä niin osa toukista saattaa jäädä kokonaan ilman vettä. Tämä saattaa hävittää toukkakantoja kokonaan.
Aiheesta voi keskustella tiistaihin 27. syyskuuta kello 23 asti.
Lue myös:
Nahkiainen ei kavahda vain kuuta – myös siltojen valo voi säikäyttää
