Näin Krista Pärmäkoski valvoo sänkyelämäänsä: ”Tommi saa syyttää itseään”

Krista Pärmäkoski aloitti vuonna 2013 öisen ihmiskokeen, joka jatkuu hänen uransa loppuun asti.

Yhdeksän vuotta ja seitsemän kuukautta. 3 300 yötä. 31 500 tuntia. 1,9 miljoonaa minuuttia.

Suunnilleen tämän verran on nyt yhteensä kestänyt öinen ihmiskoe, johon hiihtäjä Krista Pärmäkoski kauden 2012–13 jälkeen sitoutui täysillä – mikä ei hänen tapauksessaan ole kovin vähän.

Pärmäkoski, tuolloin vielä Lähteenmäki, lähti mukaan niin kutsuttuun yösykeseurantaohjelmaan, joka integroitiin osaksi hänen päivittäistä valmennustaan.

Käytännön tasolla se tarkoitti sitä, että joka ilta ennen nukahtamista noin 9,5 tunnin yöunilleen urheilija kiinnittää yhden elektrodin sydämensä kohdalle ja toisen oikean rintalihaksensa yläosaan. Tämän jälkeen teknologia eli yöpöydällä oleva seurantalaite mittaa läpi yön hänen sykevälivaihteluaan, jonka saloihin kohta uppoudutaan hieman syvemmälle.

– Yksitoista kuukautta vuodesta, poikkeuksena kevään lepojakso. Ymmärrän, että se voi kuulostaa aika koomiselta ihmiselle, joka ei tunne huippu-urheilun maailmaa niin syvältä, Pärmäkoski kertoi Urheilulehdelle lokakuussa, kun hiihtomaajoukkue oli koolla Pohjois-Italiassa Val Senalesin jäätiköllä.

Jäätikkö sijaitsee yli 3 000 metrin korkeudella merenpinnasta ja tarjoaa paraatiesimerkin yösykeseurannan hyödyistä. Seurantakäyrä antaa parhaimmillaan varhaisen varoitussignaalin ylikuormituksesta, tai kääntäen alipalautumisesta, joka näin matalassa hapen osapaineessa väijyy aina vain muutaman virheliikkeen takana.

Val Senalesissa voi periaatteessa pilata koko alkavan kilpailukauden leikkimällä laktaattitasojen kanssa uhkarohkeasti.

– Yösykeseurannan teknologiaa tarjoavat nykyään kaikki merkittävät alan valmistajat (esim. Polar, Suunto, Firstbeat ja Garmin, toim. huom.), ja sen käyttö on huippuhiihdossa hyvin yleistä. Kristan katkeamaton sarja lienee Suomen ennätys tietysti jo siksikin, että hänen maajoukkueuransa on niin tavattoman pitkä, päävalmentaja Teemu Pasanen sanoo.

Palataan kevääseen 2013 ja kauden jälkeisiin tunnelmiin. Krista Lähteenmäki oli murtautunut maailmanhuipun tuntumaan ja Oslon MM-kisoissa sekaankin jo kaudella 2010–11, vain 20-vuotiaana.

Hyvä lineaarinen kehitys ja harjoitusmäärien maltillinen nostaminen kantoivat kaudella 2011–12 jo maailmancupin kokonaiskilpailun sijalle 7, parhaaksi suomalaiseksi ennen Aino-Kaisa Saarista.

Seuraava kausi toi kokonaissijoitukseen kolmen sijan pudotuksen. Vaikka Lähteenmäki saavutti Val di Fiemmen MM-kisojen parisprintissä Riikka Sarasoja-Liljan kanssa Suomen ainoan mitalin, pronssin, päävalmentaja Magnar Dalen pudotti hänet 4x5 kilometrin viestiporukasta.

Siihen ikaalislainen oli 2011–22 aikana muuten mukinoitta mahtunut. Vaikka Dalenin päätös osoittautui Val di Fiemmessä raskaaksi mitalin maksaneeksi hudiksi, kevään tilinteko oli tiukka ja rehellinen.

Hiihtäjän henkilökohtaisiin kuvioihin oli tuolloin astellut tuleva aviomies, Tampereen Tapparan valmennusryhmään nykyään kuuluva Tommi Pärmäkoski – monesta urheilulajista tunnettu fysiikkavalmennuksen ammattilainen.

Hän esitteli kauteensa pettyneelle hiihtäjälle uudenlaisen teknologian ja valmennuksen työkalun, johon oli tutustunut edellisessä työssään F1-maailmassa.

Pärmäkoski toimi 2010–13 kaikki maailmanmestaruudet vieneen saksalaisen Red Bull -pilotin Sebastian Vettelin fysiikkavalmentajana.

– Sebastian käytti sykevälivaihtelun yöseurantaa ja koki sen hyödylliseksi. Puhuin asiasta Kristalle ja Matille (valmentaja Haavisto). Krista päätti antaa asialle mahdollisuuden.

”

Sebastian käytti sykeväli­vaihtelun yöseurantaa ja koki sen hyödylliseksi.

Vaikka maastohiihto on raaka yksilölaji, se on muuttunut myös teknologisten innovaatioiden ympäröimäksi tiimipeliksi. Pelkkä sykevälidata ilman asiaan syventynyttä tukitiimiä ei olisi tehnyt Krista Pärmäkoskea hullua hurskaammaksi.

Mutta ennen kuin tarina jatkuu, lienee syytä perehtyä asian ytimeen eli siihen, mistä sykeväliseurannassa on kyse.

– Jos henkilön yösyke on vaikka 50, niin laskennallisesti sydän lyö kerran tasan 1,20 sekunnissa. Mutta näin ei ole, vaan lyöntien väli voi olla vaikka 1,14 sekuntia tai 1,29 sekuntia. Näistä vaihteluista syntyy millisekunteina ilmaistava matemaattinen arvo (rMSSD eli root Mean Square of the Successive R-R Differences), Tommi Pärmäkoski selventää.

Pähkinänkuoressa ja maallikkokielellä korkeat sykevälivaihtelut kielivät ihmisen parasympaattisen hermoston aktiivisesta toiminnasta ja urheilijan hyvästä palautumisesta harjoitustaakasta.

– Se voi tosin kieliä myös liiankin hyvästä palautumisesta eli toisin sanoen liian vähäisestä ja tehottomasta harjoittelusta tai elimistön alavireisyydestä, ikään kuin nukkuvasta tilasta, vaimonsa fysiikkaharjoittelusta vastaava Tommi Pärmäkoski sanoo.

Matala sykevälivaihtelu taas kielii sympaattisen hermoston aktiivisuudesta ja palautumisen haasteista eli mahdollisesta kuormitusriskitason noususta, johon kannattaa heti proaktiivisesti kiinnittää huomiota.

– Tässä täytyy mittaustuloksia seuratessa tietysti muistaa, että kovan määräharjoittelun tuleekin ajaa urheilija tilaan, jossa sykeväli valuu kapeaksi. Siinä ei ole mitään dramaattista, ja jos niin ei käy, sitten on mietinnän paikka.

Osa nykyurheilijoista treenaa trendinomaisesti liikaakin teknologian ehdoilla ja on aivan sormi suussa, jos sykemittarin akku hyytyy lenkillä. Krista Pärmäkoski taas on seurantateknologiansa emäntä ja laitteet renkipoikia.

– Kyse on valmennuksen tukimetodista. Se antaa palautetta, jonka avulla pyritään siihen, että urheilija tekisi joka päivä optimaalisimmin kehitystään palvelevat harjoitukset, Tommi Pärmäkoski sanoo.

Jutunteon pohjaksi Krista Pärmäkoski ja hänen managerinsa Aki Pajunoja toimittivat Urheilulehdelle sykeväliseurannan piirtämän käyrän kauden 2019–20 ajalta. Kyse oli erikoisesta kaudesta, sillä Pärmäkoski treenasi keväästä kilpailukauden alkuun saakka omillaan maajoukkueen ulkopuolella.

Keväällä koronapandemia lopetti kauden, jonka päätavoitteen eli Tour de Skin kokonaiskilpailun voiton torpedoi sairastuminen vatsatautiin. Harjoitusleireilleen Pärmäkoski sai treeniseuraa mm. kovakuntoisesta laulajatähdestä Antti Tuiskusta ja hieman tunnetummasta kestävyysurheilijasta Kaisa Mäkäräisestä.

Henkilökohtainen palkintosija napsahti heti kauden alkuun Kuusamosta ja kalkkiviivoilla Lahdesta.

Grafiikkakäyrästä erottuvat selvinä piikkeinä vuodenvaihteen sairastuminen ja kevyiden harjoitusviikkojen nostamat suorituskyvyn tasot. Keskikesän ja alkusyksyn 25–27 tunnin mättöviikot paljastuvat datasta taas matalana sykevälivaihteluna.

– Vastaavasti esimerkiksi kauden 2021–22 datasta näkyisi sykevälipoikkeuksena jakso, jonka aikana kontrolloin painoani hieman alaspäin, koska olympiakisat kilpailtiin korkeassa ilmanalassa, Pekingissä uransa 5. olympia- ja 12. arvokisamitalin saavuttanut hiihtäjä muistelee.

Viime kausi toi erikoista kyllä Pärmäkoskelle jo neljännen kerran maailmancupin kokonaiskilpailun nelossijan. Paras noteeraus, kakkossija kaudella 2016–17, tuli myös palkintona rohkeasta harjoitusmäärien nostosta ja sen aiheuttaman kuormituksen tarkasta seurannasta – myös sykevälivaihtelun avulla.

Keväällä 2020 Pärmäkoski oli testannut itseään öisin jo seitsemän vuotta. Se ei aina ole ollut mukavaa tai inspiroivaa, mutta hiihtäjä tiedetään varsin jääräpäiseksi ihmistyypiksi, jonka pää ei heilu tuuliviirinä joka suuntaan.

– En ole tuollaisesta kuullutkaan, Tommi Pärmäkoski sanoo, kun manageri Pajunoja purskahtaa vieressä nauruun.

Magnar Dalen aloitti viimeisen kautensa maajoukkueen päävalmentajana keväällä 2013. Häntä ei, täysin kiistattomista ansioistaan huolimatta, pidetty tieteen, testaamisen tai teknologian nimiin vannoneena edustusryhmän veturina. A-maajoukkueen vuosikymmenien fysiikkatestauskirjastostakin löytyy norjalaisen ajalta tyhjiä hyllyjä.

Reijo Jylhän astuminen ruoriin 2014 antoi potkua myös Pärmäkosken uniprojektiin. Jylhä kytki Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen eli Kihun vahvasti A-maajoukkueen toimintaan ja fysiologi Jussi Mikkola alkoi analysoida hiihtäjän yöseurantoja. Hänen merkitystään trendien ja poikkeamien nopeana havainnoitsijana urheilija itse pitää korvaamattomana.

Data kulkee suoraan myös Matti Haavistolle ja Tommi Pärmäkoskelle sekä lääkäri Maarit Valtoselle ja ravintoasiantuntija Merja Kiviranta-Mölsälle. Mainittujen henkilöiden muodostamassa Whatsapp-ryhmässä päähenkilö ei ole mukana.

– Enkä haluakaan olla. Haluan kuulla johtopäätökset ja selkeät ohjeet, Krista Pärmäkoski toteaa.

Vaikka rutiini datasta on kasvanut valtavaksi, koneäly saattaa yhä yllättää joulukuussa 32 vuotta täyttävän veteraanin.

– Voi olla, että koen olevani heikommin palautunut kuin data sanoo. Tai että vaikka herään aivan tokkuraisena, data kertoo loistavista yöunista ja optimaalisesta palautumisesta. Mutta pääsääntöisesti data ja oma tuntemus täsmäävät tietysti jo näin monen vuoden jälkeen hyvin.

Voisiko Pärmäkoski irtautua elektrodeistaan jo pysyvästi ilman tulosriskiä?

– Voi olla, mutta kun seurannasta on tullut osa integroitua huippu-urheilun arkea, siitä irtautuminen näin myöhäisessä uravaiheessa todennäköisesti aiheuttaisi vain turhaa ylimääräistä stressiä. Sitä paitsi seurannan suhteellinen hyötyhän kasvaa koko ajan, kun vertailudataa tulee koko ajan lisää, aviomies vastaa.

Entä millainen on ollut seurannan suora korrelaatiohyöty? Huippu-urheilun sisäänrakennettu ominaispiirre on, että urheilija kokee alituista keskeneräisyyden ja aikapulan tunnetta. Kilpailukauden lähestyessä urheilija ajattelee tyypillisesti enemmän kaikkea, mikä jäi tekemättä eikä sitä, mikä tuli tehdyksi laadukkaasti.

Mitään ylimääräistä ei roikoteta mukana yhtä testijaksoa pidempään, jos hyödyt eivät ole ilmeisiä ja viivasuoria.

– Sykevälidatalla on todellakin merkitys, ja siihen reagoidaan nopeasti. Joskus Krista saa sen perusteella jopa kokonaisen lepopäivän. Tyypillisemmin todetaan esimerkiksi, että kuormitustila on hyvä ja elimistö sietää suunniteltua kovemman päivän – tai päinvastoin, Tommi Pärmäkoski selittää.

Hän muistuttaa myös muiden suureiden merkityksestä harjoituksellisissa ratkaisuissa: näitä ovat tyypillisimmin harjoitussykkeet, veren laktaattitasot ja hermolihasjärjestelmän toimivuus.

Kun Pärmäkosken vuosittaiset harjoitustunnit vuosina 2011–21 nousivat noin 700:sta noin tuhanteen, tuli mitaleita, mutta myös riskejä.

Kokenut ja karaistunut kestävyysurheilija pystyy paukuttamaan jopa viikkoja alipalautuneessa, harjoituksellisesti hyödyttämässä ja haitallisessa tilassa ilman elimistön antamia suoria hälytysmerkkejä. Teknologiaa oma tunne ei hämää.

Alipalautumiseen on päästävä nopeasti kiinni. Nyrkkisääntö on, että kahden viikon jauhaminen alipalautuneena vaatii uudet kaksi viikkoa kovaa kevennystä. Vasta sitten urheilija palaa edes siihen nollapisteeseen, jonka jälkeen kuormitusmittarit lipsahtivat punaiselle.

Huippu-urheilijoille on tarjolla kuormituksen ja suorituskyvyn mittausteknologiaa joka lähtöön, ja jokainen hyödyntää sitä jotenkin. Mutta huipulle on muitakin reittejä kuin Pärmäkosken polku.

Siinä missä Kuortaneelle asettunutta hiihtäjää seurasi arvokisoissa lähtöalueelle monet kerrat Olympiakomitean silloinen psykologi Hannaleena Ronkainen, Iivo Niskanen ei kyseisen alan ammattilaista sinne tarvinnut eikä tarvitse.

Ja kun Pärmäkoski kiinnittää yöelektrodeja rintaansa 3301. kerran, Niskanen keskittyy mieluummin lukemaan Hevosurheilu-lehteä.

– Samaan aikaan Iivon valmentaja Olli Ohtonen on maan terävimpiä kykyjä datan ja teknologian hyödyntämisessä. Nämä elementit vain tarjoillaan Iivolle erilaisissa kääreissä kuin Kristalle, mutta siellä ne kuitenkin ovat, Tommi Pärmäkoski painottaa.

Yösykeseurannan teknologia oli olemassa jo silloin, kun Krista Lähteenmäki 2000-luvun loppupuolella nostettiin A-maajoukkueeseen, mutta urheilija sukelsi seurannan maailmaan vasta oltuaan eliittitiimissä neljän kauden ja kolmen aikuisten arvokisamitalin verran.

Olisivatko tulokset voineet kohentua entisestään, jos kuormituskontrolli olisi jo 2009 laitettu samalle tolalle kuin 2013?

”

Tommi tämän minulle myi eli syyttäköön itseään.

Tommi Pärmäkoski myöntää ajatusleikin kiehtovaksi, mutta muistuttaa, että huippu-urheilussakin kolikolla on kaksi puolta.

– Kun Magnar Dalen nosti Kristan maajoukkueeseen, tarjolla oli leireillä Aino-Kaisa Saarisen ja Virpi Kuitusen ( myöh. Sarasvuo) tarjoamaa armotonta peesiä ja sitten kalustopuolella Dalenin aivan huikeat kontaktit ja kiistaton osaaminen.

Kilpailuetua tuli näin taatusti vähintään yhden yösykeseurantalaitteen verran.

Pärmäkosket ovat jo niin vakiintunut pari, ettei edes huumorilla heitetty kysymys yösykelaitteen ja elektrodien vaikutuksesta avioelämään hetkauta.

– Tommi tämän minulle myi eli syyttäköön itseään, rouva Pärmäkoski nauraa.

Kun ura joskus – ehkä vasta keväällä 2026 eli noin 1 260 yön kuluttua – päättyy, hänen suunnitelmansa on selvä:

– Elektrodit lentävät saman tien helvettiin.