– Vastustan ruotsin kielen alasajoa ensisijaisesti konservatiivisista syistä. Vaikka sen poistamisesta olisi todennäköisesti myös jotakin hyötyä, olisivat haitat suuremmat, kirjoitti Riikka Purra blogissaan kesäkuussa 2015.
– Mikä oleellisinta, se [ruotsin alasajo] mahdollistaisi yhä laajamittaisemman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen homogeenisyyden rapauttamisen liberalismin ja ”kansanomaisuuden” hengessä.
Purra ei ollut tekstin kirjoittamisen aikaan vielä kansanedustajana tai kaupunginvaltuutettuna. Blogiteksti on sittemmin poistettu, mutta löytyy edelleen internetin arkistosta.
Tekstissä Purra analysoi ruotsin kielen asemaa ja siihen liittyvää vastustusta. Hän kertoo tekstissä vastustaneensa ”pakkoruotsin” poistoa aina.
Purran vuosien takaiset linjaukset ovat ristiriidassa puolueen tällä viikolla julkaiseman suomalaisuusohjelman kanssa. Siinä todetaan, että suomen ja ruotsin kielien yhdenvertainen asema kansalliskielinä Suomessa, olisi lain ylitulkintaa.
– Vuosikymmeniä vallinnut kaksikielisyyden ihanne ja epäreilu ruotsin pakollisuus häiritsee suomenkielisten kielellistä samastumista ja minäkuvaa, vähättelee suomen merkitystä yhteiskunnan yhteisenä kielenä, aiheuttaa koulun kielipainotteisen raskauden ja huonoja oppimistuloksia, kahlitsee kielivalintoja, yksipuolistaa kieliosaamista, sotkee käsitystä englannin kielen yleissivistyksellisestä tehtävästä, haittaa etenemistä työuralla, synnyttää ristiriitaisia odotuksia, syyllistää suomenkielisiä ja huonontaa kieli-ilmapiiriä, ohjelmassa listataan.
Ohjelma on herättänyt paljon kritiikkiä ja esimerkiksi RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on kritisoinut ohjelmaa.
Perussuomalaiset ”globalisti-monikultturistien” rintamassa?
Purran perustelut ruotsin kielen aseman säilyttämiseksi poikkeavat huomattavasti puolueen tuoreesta ohjelmasta. Purra pohtii blogissaan muun muassa Suomen ja Ruotsin yhteistä historiaa.
– Miten suomea ja suomalaisuutta voi kannattaa, jos oleellinen osa valtion historiasta ja kulttuurista halutaan unohtaa? Miten voi puolustaa kantasuomalaisuutta vastustamalla ruotsin kieltä?
Nykyisen puheenjohtajan vuosien takaisessa kirjoituksessa hän kytkee ruotsin kielen aseman heikentäjät samaan nippuun globalistien ja monikulttuurisuutta ajavien kanssa. Etenkin jälkimmäisenä mainitut ovat usein perussuomalaisten tikun nokassa.
– Tahot, jotka vaativat ruotsin kielen koulutuksellista ja yhteiskunnallista alasajoa muodostavat samanmielisen rintaman näiden globalisti-monikultturistien kanssa, vaikka heidän perusteensa mielipiteilleen ovat usein täysin erilaiset ja keskenään ristiriitaiset.
– Ruotsi-viha ei kuitenkaan sada Suomi-laariin – se sataa globaalin ”kielettömyyden” laariin, Purra kirjoittaa.
Lisäksi Purra nostaa esiin uhkakuvan. Mikäli pakkoruotsista luovuttaisiin, se voisi Purran mukaan johtaa alempien yhteiskuntaluokkien kannalta huonoon lopputulokseen, kun heidän lapsensa eivät opiskelisi enää ruotsia.
– Toisaalta ylemmissä luokissa muutos ei olisi läheskään niin suurta. Koska ruotsin kielen vaatimukset yhteiskunnan monissa tehtävissä eivät vielä pitkään aikaan häviäisi, olisivat ruotsia opiskelleet huomattavassa etulyöntiasemassa niin jatko-opintojen kuin ammatinvalinnankin suhteen, Purra pohtii.
Liberalismin lempilapsi
Kesällä 2015 Purra arvioi kriittisesti lasten kykyä arvioida sitä, mikä on heille parhaaksi pitkällä aikavälillä. Hän katsoo ihmisen olevan tuossa iässä ”melkoinen huntalo”. Purra ei pidä hyvänä, että pakkoja purettaisiin tai koululaitos alkaisi joustaa vaatimuksistaan. Yksi syy näyttää olevan sosiaalipoliittinen.
– Valinnanvapaus on liberalismin lempilapsi, ja niin kauan kuin vain hyvistä oloista ponnistavat tulevat sosialisoitumaan valitsemaan ”oikein”, on kaikenlaisen pakon purkaminen omiaan parantamaan vain hyväosaisimpien ihmisten suhteellista asemaa, Purra kirjoittaa.
Lisäksi Purra arvioi, että ruotsin kielen opiskelu ei vähennä muiden kielten opiskelua. Hän katsoo yhden kielen opiskelun tukevan muiden kielien oppimista. Hän jopa ehdottaa ruotsin kielen opiskelun aloittamista jo nykyistä aikaisemmin.
– Tiedän silti, että ehdotukseni on täysi utopia – se olisi aivan liian rankka ja pikkupupusille vaativa, heidän itsemääräämisoikeuksiaan ja ihmisoikeuksiaan todennäköisesti rikkova, Purra toteaa ilmeisen sarkastiseen sävyyn.
Ongelmakohtina Purra nostaa esiin muun muassa sen, että kaksikielisten palveluiden ylläpito on kallista puuhaa kunnissa. Hän kirjoittaa myös huomanneensa, miten huonosti suomen- ja ruotsinkieliset segregoituvat ja yhtenä esimerkkinä hän nostaa esiin kielikylpypaikkojen määrän (yksi) kotikunnassaan Kirkkonummella.
– Juuri tällaisessa on kielipolitiikan ongelmakohdat, ja näille pitäisikin tehdä jotakin. Myös esimerkiksi yliopistojen erilaiset pääsyvaatimukset pitäisi purkaa, Purra linjaa.
Kirjoituksensa päätteeksi Purra arvioi kriittisesti myös omia perusteitaan. Hän katsoo, että niistä jokainen on kumottavissa ”rationaalisuutta edustavilla argumenteilla”.
– Kaikkea ei voi eikä pidä redusoida siihen, miltä tällä hetkellä näyttää tai tuntuu tai mikä on helppoa ja kätevää. Vastustan ruotsin kielen alasajoa ensisijaisesti konservatiivisista syistä, Purra kirjoittaa.
Täyskäännös: ”Koko reliikki pitäisi poistaa koulusta”
Iltalehti pyysi Purralta kommenttia aikaisempaan ruotsin kielen asemaa koskevaan kirjoitukseensa ja hänen nykyiseen kantaansa. Purra vastasi kommentoineensa asiaa samassa blogissa viime vuoden heinäkuussa.
Tuolloin Purra on kirjoittanut, että tarkistaneensa kantaansa paremmaksi. Hän uskoi, että pitämällä kiinni kielivaatimuksista olisi mahdollista ”jarruttaa monikulturismia”, mutta näin ei ole Purran mukaan käynyt.
– Myös kielivaatimuksista, kuten kaikista muistakin vaatimuksista, joustetaan näiden kunniakansalaisten kohdalla. Ruotsin kielen vaatimukset kiusaavat lähinnä suomalaisia. Peli on siis näiltä osin hävitty, eikä ruotsin kielen pakolliselle lukemiselle ole perusteita tästäkään suunnasta katsoen, Purra kirjoitti heinäkuussa 2021
Purra toivoo, että ihmiset voisivat muuttaa kantojaan. Lisäksi hän toteaa, ettei puolueessa tarvitse olla kaikista asioista samaa mieltä. Hän katsoo, että kirjoitus on tehty ennen hänen lähtemistään mukaan politiikkaan.
– Toisin sanoen, en kannata pakkoruotsia, ja koko reliikki pitäisi poistaa koulusta. En ole koskaan pakkoruotsia politiikassa muutenkaan edistänyt, vaan kirjoitus, jota aina välillä halutaan revitellä, on kirjoitettu ennen politiikkaan mukaantuloa. Se oli sen aikainen näkemykseni eikä minulle ole vaikeaa myöntää, että erehdyin.
