Näin Yhdysvallat tiesi ennakkoon Venäjän hyökkäyksestä – Putinilta ja lähi­piiriltä tylyt reaktiot

Washington Post -lehden laajan selvityksen mukaan Yhdysvallat arvioi jo viime lokakuussa, että Putin hyökkää Ukrainaan. Ongelmana oli vakuuttaa muutkin siitä.

Yhdysvaltain tiedustelu ja hallinto vakuuttuivat jo viime lokakuussa, että Venäjällä oli tekeillä jotain poikkeuksellista.

Vladimir Putin ei enää ainoastaan pelotellut, vaan hän aikoi hyökätä Ukrainaan.

Samanlaisia ennusmerkkejä oli ollut toki aiemminkin. Venäläisjoukkoja oli kasattu Ukrainan rajoille sotaharjoitusten varjolla, mutta miehet oli sitten kotiutettu. Kovia sanoja Naton länsilaajentumisesta oli viljelty. Ukrainaa oli kuritettu sotatoimilla, mutta ne oli rajattu vain maan itäosaan.

Harva uskoi, että Putin hyökkäisi täydellä voimalla Ukrainaan.

Ei sitä uskottu aluksi Yhdysvalloissakaan. Mutta sitten faktat alkoivat puhua toista.

Washington Postin tiistaina julkaistusta laajasta selvityksestä käy ilmi, että Yhdysvallat oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa käytännössä sisäisessä hälytystilassa ja yritti viestittää liittolaisilleen ja Ukrainalle, että nyt oli tosi kyseessä.

Washington Postin artikkelia varten on haastateltu kuukausien aikana kymmeniä amerikkalaisia ja eurooppalaisia korkeita viranomaisia. Juttu piirtää tarkan kuvan siitä, mitä kulisseissa tapahtui sotaa edeltävinä kuukausina.

Joukossa on myös lukuisia pysäyttäviä tilanteita muun muassa keskusteluissa venäläisten ja ukrainalaisten kanssa.

Kun Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba ja presidentti Volodymyr Zelenskyin avustaja Andri Jermak viime marraskuussa vierailivat Washingtonissa, korkea amerikkalaisvirkamies tarjosi heille hymyillen teetä ja tokaisi sitten:

– Kaverit, alkakaa kaivaa juoksuhautoja.

Kuleban mukaan kaksikko vastasi ensin hymyllä, mutta virkamies jatkoi.

– Olen tosissani, alkakaa kaivaa juoksuhautoja … teitä vastaan hyökätään. Kyseessä on laajamittainen hyökkäys ja teidän pitää valmistautua siihen.

Kun Kuleba oli kysynyt lisätietoja, niitä ei kuitenkaan siinä tilanteessa herunut.

Washington Postin mukaan toinen erikoinen kohtaaminen tapahtui lähes korkeimmalla tasolla 21. tammikuuta 2022, kun Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerit Antony Blinken ja Sergei Lavrov tapasivat jäätävissä merkeissä Genevessä.

Blinkenin kerrotaan pyytäneen tapaamisen päätteeksi Lavrovia kahden kesken sivuhuoneeseen. Huolimatta Lavrovin tiukasta asenteesta länttä kohtaan, tämä tunnettiin myös ajoittain suorista ja realistisista arvioistaan.

– Sergei, kerro minulle mitä on oikeasti tekeillä, Blinkenin kerrotaan kysyneen.

Oliko siis kyse Venäjän turvallisuushuolista ja Naton laajentumisesta, vaiko Putinin lähes teologisesta uskosta, että Ukraina oli olennainen osa Äiti-Venäjää, Blinken johdatteli.

Lavrov kääntyi ympäri sanaakaan sanomatta ja marssi ulos huoneesta.

Vain päivämäärä puuttui

Ensimmäinen hälytysmerkki oli tullut heinäkuussa 2021 vain muutamia viikkoja sen jälkeen Putin oli tavannut presidentti Joe Bidenin Genevessä ”rakentavissa” merkeissä. Venäjän johtaja julkaisi Ukrainan valtion olemassaolon kyseenalaistavan kirjoituksen, joka noteerattiin heti Valkoisen talon turvallisuusneuvostossa.

Bidenin turvallisuusneuvonantaja Jake Sullivan kuvaili asiakirjaa WP:n mukaan merkittäväksi.

– Aloimme seurata tilannetta, mikä olisi hänen päämääränsä? Kuinka pitkälle hän menisi, Sullivan kertoo.

Lokakuuhun mennessä hänen käsityksensä oli muuttunut epävarmuudesta huoleksi, ja lopulta hän kutsui koolle hätäkokouksen.

Washington Postin mukaan Bidenin virkahuoneessa järjestettiin tapaaminen, johon osallistuivat kaikki tiedustelun, armeijan ja hallinnon nokkamiehet.

Amerikkalaisviranomaisten mukaan Yhdysvaltain tiedustelu oli soluttanut Venäjän poliittisen ja asevoimien johdon ja vakoilukoneiston sekä korkealla tasolla että rivimiehiä myöten.

Kaikki tiedot tukivat käsitystä. Venäjällä oli kyky hyökätä Ukrainaan.

Vaikka Yhdysvallat loppuvuoden 2021 aikana julkisesti toisti näkemystä, että Putin ei välttämättä ollut vielä tehnyt lopullista hyökkäyspäätöstä, kulisseissa käsitys oli täysin toinen.

Putinin uskottiin näkevän tilanteen oikeaksi hyökkäykselle. Toisaalta Ukraina luisuisi vielä lähemmäs länttä jos hän viivyttelisi. Toisaalta lännen uskottiin olevan heikko ja hajanainen vastaamaan Venäjälle.

Ainoa, mitä Bidenin neuvonantajat eivät lokakuussa osanneet presidentille kertoa, oli ajankohta, jolloin hyökkäys tapahtuisi.

Asevoimien komentaja Mark Milley esitteli Venäjän sotilaallisen suunnitelman Bidenille. Se hyökkäisi täydellä voimalla useista suunnista yhtä aikaa talven aikana, jolloin tankit liikkuisivat parhaiten. Erikoisjoukot laskettaisiin maahan lähelle Kiovaa pääkaupungin valtaamiseksi ja Zelenskyi syöstäisiin vallasta, mahdollisesti jopa salamurhan avulla.

Suunnitelma kuulosti suureelliselta ja epäuskottavalta, mutta kaikki viittasi siihen hienosäätöä myöten. Putin oli jopa nostanut rajusti armeijan reservi- ja tilapäisjoukkojen rahoitusta samaan aikaan, kun koronaepidemian torjunnan rahoitusta oli vähennetty.

Mahdoton tehtävä

Kokouksen seurauksena Yhdysvallat aloitti kampanjan liittolaistensa ja Ukrainan vakuuttamiseksi. Se ei ollut helppo tehtävä, vaikka todistekasa kasvoi matkan varrella koko ajan.

Eurooppalaisista Nato-liittolaisista vain Britannia ja Baltian maat nielivät Yhdysvaltain esittelemät tiedot ja näkemyksen. Muut kakistelivat, erityisesti Saksa ja Ranska, Washington Post kertoo.

Eurooppalaisten oli vaikea uskoa, että Putin tekisi jotain niin irrationaalista. Washington Postin mukaan tässä paljastui ero amerikkalaisten ja eurooppalaisten suhtautumisessa yleisemminkin: eurooppalaiset antoivat omien käsitystensä vaikuttaa siihen mitä näkivät, amerikkalaiset uskoivat enemmän puhtaasti siihen mitä näkivät.

Ukrainan vakuuttamisessa oli myös ongelmia, mutta toisenlaisia.

Ukrainan johtoa on syytetty siitä, että se ei valmistautunut kyllin tehokkaasti, vaikka valot vilkkuivat punaisella. Zelenskyi ja hänen lähipiirinsä vastaa Washington Postin jutussa syytökseen vetoamalla amerikkalaisten ja eurooppalaisten kahdenlaiseen viestiin.

– Asettukaa meidän saappaisiimme, ulkoministeri Kuleba sanoi.

– Toisaalta Yhdysvallat kertoo, että tapahtuu jotain täysin käsittämätöntä, ja toisaalta kaikki muut vinkkaavat silmää ja sanovat, että se ei ole sitä mitä me uskomme tapahtuvan.

Zelenskyi itse korostaa, että Ukrainalla ei ollut vaihtoehtoja. Jos se olisi alkanut konkreettisesti valmistautua hyökkäykseen, asia olisi paljastunut ja maan talous ja puolustuskyky olisi romahtanut.

– Jos olisimme kertoneet asiasta … olisimme menettäneet seitsemän miljardia dollaria kuukaudessa lokakuusta lähtien, ja sillä hetkellä kun Venäjä hyökkäsi se olisi voittanut meidät kolmessa päivässä. Uskon yleisesti, että tuntemuksemme oli oikea: jos lietsomme kaaosta ennen invaasiota, Venäjä ahmaisee meidät, koska kaaoksessa ihmiset pakenevat maasta.

Yhdysvaltain taktiikaksi Venäjän hyökkäykseen valmistautumisessa muotoutui kaksi linjaa.

Toisaalta se alkoi tehdä selväksi Venäjälle, että seuraukset hyökkäyksestä olisivat erittäin vakavia. CIA:n johtaja Richard Burns kävi kertomassa tämän Putinille Moskovassa henkilökohtaisesti, vaikka päätyikin puhumaan Sotshiin koronaepidemiaa paenneelle Putinille vain videoyhteydellä.

Burnsin mukaan merkille pantavaa oli, ettei Putin marraskuussa käydyssä keskustelussa edes yrittänyt kiistää Yhdysvaltain tiedustelutietoja. Tämä oli yksi seikoista, joka viimeisinä rauhan kuukausina vain tuki amerikkalaisten käsityksiä.

Toisaalta Yhdysvallat alkoi avata salaisuuksiaan. Se julkaisi tietojaan Putinin suunnitelmista järjestää esimerkiksi valehyökkäys ja syyttää siitä Ukrainaa. Tällä pyrittiin vetämään mattoa pois Putinin suunnitelmien ja propagandavyörytyksen alta.

Yhdysvallat alkoi tehdä myös merkittävästi tiiviimpää yhteistyötä Ukrainan kanssa. Vaikka Ukrainan tiedustelupalvelun SBU:n uskottiin olevan Venäjän soluttama, Yhdysvallat alkoi luovuttaa tiedustelutietojaan Ukrainalle.

Viimeisinä päivinä ennen sotaa Ukraina sai WP:n mukaan jo kaiken salaisimmankin tiedon käsiinsä. Ulkoministeri Kuleballe näytettiin Washingtonissa, kuinka venäläisellä lentokentällä oli kuljetuskoneita täydessä valmiudessa viemään maahanlaskujoukkoja ukrainalaiselle lentokentälle minä hetkenä hyvänsä.

– Silloin näki järjestyksen ja logiikan mitä oli tapahtumassa, Kuleba kuvaili.

Tietojen on uskottu auttaneen merkittävästi Ukrainan ensimmäisen päivien puolustautumisessa.

Viimeinen valhe

Myöskään diplomaattisia ponnisteluja ei hylätty ennen sotaa, vaikka ne toistuvasti valuivatkin hukkaan.

Toisaalta venäläiset vakuuttivat, etteivät aio hyökätä, toisaalta he eivät olleet kiinnostuneita porkkanoista, joita etenkin eurooppalaiset tarjosivat, eli esimerkiksi neuvotteluja aserajoituksista.

Etenkin yksi Washington Postin brittilähteistä saama kuvaus on paljon puhuva. Puolustusministeri Ben Wallace tapasi Moskovassa vastinparinsa, Putinin läheisen liittolaisen Sergei Shoigun 11. helmikuuta, eli vain pari viikkoa ennen sotaa. Wallace yritti kysyä, oliko vielä tilaa neuvotteluille Putinin vaatimuksista Naton toiminnan vähentämiseksi Itä-Euroopassa. Shoigu ei vaikuttanut kiinnostuneelta.

Wallace varoitti Shoigua, että Venäjä kokisi rajua vastarintaa, jos se hyökkäisi Ukrainaan.

– Minun äitini on ukrainalainen, Shoigu vastasi ilmaisten näin, että tunsi ukrainalaiset paremmin kuin Wallace.

– Se on osa meidän samaa maatamme.

Kun Wallace varoitti pakotteista, Shoigu vastasi:

– Me olemme tottuneet kärsimään.

Tapaamisen lopuksi Shoigu puhui vielä suoraan Wallacelle.

– Hän katsoi silmiini ja sanoi: meillä ei ole aikeita hyökätä Ukrainaan, Wallace muisteli.

– Siinä vasta valhe.