Pienen lapsen äiti, haarat levällään, nelikymppinen pissis, bileprinsessa. Muun muassa nämä nimitykset ovat tulleet vastaan tänään lukijapalautteessa ja sosiaalisessa mediassa.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) harkintakyky näyttää pettäneen ja tapahtumien perkaaminen on tarpeen.
Marinin toiminnan arvioinnissa pitäisi kuitenkin keskittyä pääministerin tehtävien kannalta olennaisiin seikkoihin: onko hänen kontrollinsa pettänyt, kun hän on poseerannut videoille, jotka on hänen haluamattaan julkaistu, ja viettääkö hän aikaa ihmisten kanssa, joihin ei voi luottaa. Arkaluontoisten tietojen tai kuvamateriaalin vuotaessa mikä taho vain voisi käyttää niitä pääministeriä vastaan.
Avoimia kysymyksiä on edelleen. Esimerkiksi se, oliko Marin juhlien aikaan lomalla ja oliko hänellä sijainen, olisiko hän ollut työkykyinen jos hänet olisi tarvinnut hälyttää töihin, ja käytettiinkö juhlissa laittomia huumausaineita. Huumeiden osalta Marin on vakuuttanut, että hän käytti vain alkoholia.
Monia Marinin bilevideokohu harmittaa, minuakin. Moni – etenkin nuori nainen – on ollut innoissaan siitä, että Suomessa suurinta poliittista valtaa käyttää nainen, joka pukeutuu muuhunkin kuin jakkupukuun ja käy festareilla ja baareissa. Vallassa on joku, johon nuoretkin voivat samaistua. Nyt juhliminen näyttäytyykin huonossa valossa.
Vaikka Marinin arvostelu on perusteltua, hän näyttää jälleen saavan kohtuutonta paheksuntaa myös siksi, että hänen toimintansa on perinteiselle pääministeri-imagolle epätyypillistä. Keskustelu ajautuu helposti esimerkiksi sukupuoleen, ikään ja seksuaalisuuteen liittyviin seikkoihin.
Kärkipoliitikot ovat takuuvarmasti ennenkin juhlineet ja käyttäneet runsaasti alkoholia. Juhlinta on vain todennäköisesti näyttänyt erilaiselta: nykyinen pääministeri voi irrotella tanssimalla ja laulamalla villisti, kun aiemmin pääministeri on ehkä päästellyt höyryjä saunaillassa takapuoli tiukasti lauteilla.
Juhlimistyylin ei pitäisi vaikuttaa pääministerin kriittiseen arvosteluun, kunhan juhlittu on turvallisessa ympäristössä ja niin, että työtehtävät eivät kärsi.
Pääministerin tehtävien hoitamisen lisäksi kysymys on tietenkin Marinin imagosta, joka on politiikassa tärkeä asia.
Haluavatko ihmiset yhä äänestää Marinia ja demareita? Olivatko Marinin videot noloja vai siistejä? Se, vaikuttaako fiilis äänestyskäyttäytymiseen, on jokaisen oma asia.
Kuitenkin keskusteltaessa siitä, toimiko Marin oikein vain väärin, pitäisi keskittyä pääministeriyden kannalta olennaisiin seikkoihin.
