Raja railona aukeaa.
Näin kirjoitti runoilija Uuno Kailas vuonna 1931. Kokoelman nimi oli Uni ja kuolema.
”Edessä Aasia, Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä”, runon säkeet jatkuivat.
Viron Narvassa unenomainen usva peittää kahden linnoituksen muurit. Narvajoki kohisee niiden välissä vuolaana kohti Itämerta.
Länsirannalla muurin päällä hulmuaa Viron lippu. Tanskalaiset perustivat Narvanlinnan 1200-luvulla Tanskan kuninkaan sijaishallitsijan asuinpaikaksi.
Itärannalla kohoavat Iivananlinnan muurit. Iivana III rakennutti linnoituksen vuonna 1492.
Jokiusvan takaa erottuu Venäjän lippu.
Virtaava vesi on löytänyt tiensä kallioiden välistä tuhansia vuosia sitten. EU:n ja Venäjän sekä Naton ja Venäjän välinen raja repeää Narvassa kirjaimellisesti railona.
”Putin on hullu, tämä on painajaista”, sanoo venäläismies ja kättelee suomalaista toimittajaa.
Kuvaan hän ei voi suostua, eikä nimistä puhuta. Syy on ilmeinen: hän on palaamassa Venäjälle pitkältä työkomennukselta.
”Sota on täysi katastrofi. Sen kannattajat toistelevat Venäjällä, että pitää sotia fasisteja vastaan. Missä heitä on? En ymmärrä. Putinista pitää päästä eroon”, mies jatkaa, pudistelee päätään.
Toimittaja Lauri Nurmi kohtasi Viron ja Venäjän rajalla venäläismiehen, joka oli valmis ottamaan riskin rakkauden vuoksi. Elle Laitila
Mies on kiertänyt eri maissa ja nähnyt uutisissa sodan todellisuuden. Paluu Venäjälle järkyttää häntä.
Pelko sotaan pakottamisesta ahdistaa.
”Liikekannallepano voi koskea minua”, hän sanoo.
Kysyjän sanat alkavat loppua, mutta olennaisinta on pakko kysyä.
Miksi palaat?
”Rakastan vaimoani. Minulla on liian kova ikävä häntä.”
Suomen, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan rajat ovat kiinni. Venäläiset eivät pääse niiden yli turistiviisumia näyttämällä.
Vaimon ei edes olisi helppoa päästä pois Venäjältä. En kysy, olisiko lähteminen vaihtoehto. Koti on ihmiselle koti, kansallisuudesta riippumatta.
Mies asuu Pohjois-Venäjällä, melko lähellä Suomea. Hän on käynyt ”joulupukin kaupungissa”, siis Rovaniemellä. Käännän puheen hetkeksi iloisiin asioihin.
Odotamme molemmat talvea ja lunta. Kehumme vuoroin joulupukkia ja pakkasukkoa.
”Olen menettänyt sodan takia kymmeniä ystäviä ja tuttavia. Vastustan sotaa ja Putinia, ja olen kertonut kantani heille. Yritän puhua järkeä venäläisille tutuilleni”, mies kertoo.
Bussi odottaa joen toisella puolella, Ivangorodissa.
Narvajoki on vuonna 2022 vapauden ja diktatuurin välinen raja. Elle Laitila
Suurinta rohkeutta on ylittää raja ilman, että luopuu arvoistaan.
”Toivottavasti pääsemme pian eroon Putinista ja saamme rauhan.”
”Rakastan vaimoani.”
Rakkaus on suurin voima. Se voittaa pelon.
Kättelemme uudelleen. Katsomme toisiamme silmiin ja toivotamme toisillemme kaikkea hyvää elämässä.
Mies nostaa laukun olalleen, kiroaa Putinin vielä kertaalleen, heilauttaa kättään ja kävelee kohti Narvan rajavartioaseman portteja.
Harhaisessa maailmassaan elävä Venäjän diktaattori on väittänyt Narvaa venäläiseksi kaupungiksi.
Virossa tiedetään tuskastuttavan likeisesti, mitä venäläismiehitys tarkoittaisi: väestön etnisiä pakkosiirtoja ja virolaisuuden tukahduttamista – yritystä tuhota pieni ja urhea kansa.
70-vuotiaan Vladimir Putinin polku kohti pimeyttä alkoi keväällä 2005, kun hän sanoi linjapuheessaan, että diktatuurisen Neuvostoliiton hajoaminen oli hänen mielestään 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi.
Jo silloin monet valveutuneet suomalaiset ja muut eurooppalaiset ymmärsivät, että Putin ja hänen maailmankuvansa olivat uhka rauhalle.
Jos putinismi ja armeijaan nojaava kleptokratia saisivat Venäjän valtiosta ja kansasta vahvan otteen, valtioiden väliset sodat olisivat Euroopassa mahdollisia ensimmäisen kerran yli 60 vuoteen.
Presidentit Sauli Niinistö ja Alar Karis asettuivat kuvattaviksi Kadriorgin palatsin edustalla Tallinnassa. Elle Laitila
Vapauden lukuisille kansoille – hetkeksi myös venäläisille – tuonut Neuvostoliiton luhistuminen ei ollut väistämätön tapahtuma. Se edellytti sorretuilta kansoilta 1980-luvulla rauhanomaista vastarintaa, rohkeutta.
Uudelleen itsenäisyytensä takaisin saaneen Viron ensimmäinen presidentti Lennart Meri (1929–2006) kertoo kamppailun luonteesta kirjassa Virolle eletty elämä.
”Konfliktia luonnehti se, että vastarinnassa olevien virolaisen älymystön edustajien vastapuolena olivat sivistymättömät ja raa’at ja siksi komplekseista kärsivät totaalisen vallan palvelijat”, Meri arvioi.
Eräs parantumatonta kompleksia poteva istuu vielä toistaiseksi Kremlissä. Onneksi suomalaiset ja virolaiset ovat voittaneet pelkonsa ja vastustavat häntä yksissä tuumin ja aseistavat Ukrainaa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön Viron-vierailulla Suomi ja Viro astuivat valtiollisissa suhteissaan samalle sivulle, Nato-aikaan.
”Tänä päivänä me tarvitsemme iloisia uutisia. Yksi ilon lähde on epäilemättä se, että Suomen ja Viron yhteistyö toimii. Veljeskansat tuntevat toinen toisensa”, Niinistö painotti ja kiitti Viron Riigikogua ”varsin sukkelasta” Suomen Nato-jäsenyyden ratifioinnista.
Vasta Nato-Suomen synty vapauttaa osan suomalaisista älyllisestä epärehellisyydestä, jolle olisi aina ollut olemassa vaihtoehto: rehellisyys.
Vuosina 1980 ja 1985 laulajien määrä kohosi Tallinnan laulujuhlilla lähes 30 000:een. Yleisössä oli paljon Viron vapautta kannattaneita nuoria suomalaisia.
Kymmenettuhannet virolaiset lauloivat maataan vapaaksi Tallinnan laulujuhlilla vuonna 1985. Laulujuhlille matkusti Viron itsenäisyyden palauttamista tukeneita suomalaisia. Jouko Vanhanen
Samaan aikaan toinen osa suomalaisista puhui kauniita mutta valheellisia sanoja YYA-sopimuksen autuudesta.
Vain osa suomalaisista rohkeni asettua 1980-luvulla historian oikealle puolelle, vaikka Neuvostoliiton diktatuurinen todellisuus oli kaikkien suomalaisten tiedossa. Joka muuta väittää, lankeaa älyllisen epärehellisyyden kuoppaan.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2014 ja pommitti Aleppon kivimurskaksi vuonna 2016. Viimeistään Aleppon terroripommitukset tekivät Putinista sotarikollisen.
Nämä tapahtumat ovat brutaaliudessaan olleet kaikkien suomalaisten nähtävillä.
Silti esimerkiksi kaksi entistä pääministeriä – Paavo Lipponen (sd) ja Esko Aho (kesk) – valitsi rikastumisen Kremlin verirahoilla: toinen Nord Stream -kaasuputken lobbarina, toinen Putinin pankiksi tiedetyn Sberbankin hallituksen jäsenenä. He asettuivat tietoisesti diktatuurin aisankannattajiksi ja historian väärälle puolelle.
On älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että Putinin hallinnon olemus ei olisi ollut tiedossa jo vuosia sitten. Siksi väärälle puolelle omilla valinnoillaan asettuneiden suomalaisten on kestettävä itseensä kohdistuva perusteltu kritiikki.
Muuten kansakunnalla ei ole mahdollisuutta oppia virheistään.
Moraalia ei pitäisi voida ostaa rahalla. Tämä koskee myös niitä suomalaisia, jotka ajoivat Suomeen Venäjän valtion ydinaseyhtiön Rosatomin ydinvoimalaa.
Narvan raja-asema on yöaikaan pysäyttävä näky. Venäjälle palaavat venäläiset ovat hiljaisia, eikä kukaan heistä uskalla tulla valokuviin. Elle Laitila
Narvan rajavartioaseman portista usvaan kulkeneen miehen kansakunnalla on vasta edessään kipukohtien ja vääryyksien läpikäynti.
Vaikka raja railona aukeaa, Venäjällä on toivoa niin kauan kuin maassa asuu diktatuuria vastustavia venäläisiä – vaimoaan kaipaavan miehen kaltaisia.
Ennen kuin he saavat vapautensa ja diktatuuri on kukistettu, suomalaiset ja virolaiset eivät voi tehdä muuta kuin varjella rajojaan ja voitettua vapauttaan järkähtämättä.
”Me kaikki tunnemme nyt uhkaa, mutta meidän pitää tuntea myöskin kykymme vastata siihen uhkaan ja luottaa itse itseemme ja toinen toisiimme. Uskon, että näillä tämäkin hyvin raskas vaihe Euroopan ja maailmankin historiassa vielä kyetään ohittamaan”, Niinistö sanoi Kadriorgin palatsissa Tallinnassa.
Narvassa Viron ja EU:n liput on valaistu.
Ehkä valo vielä tavoittaa Venäjänkin lipun, kunhan Putin on syösty vallasta ja saatettu vastuuseen sotarikoksistaan.
