Juha Merimaa HS
Hermostutko, jos työkaveri liikuttelee jalkaansa palaverissa? Ärsyttääkö, jos kaveri rummuttaa sormella pöytään, vaikka ääntäkään ei kuuluisi?
Jos hermostut, et ole yksin. Muiden nykivät liikkeet saattavat ärsyttää jopa kolmannesta ihmisistä, kertoo viime vuonna julkaistu tutkimus. Se julkaisi tiedelehti Scientific Reports.
Toisten liikehdinnästä ärsyyntyminen on nimetty misokinesiaksi.
Ilmiön arvellaan olevan sukua misofonialle. Siitä kärsivät ihmiset ärsyyntyvät toisteisista äänistä, kuten maiskutuksesta tai purukumin jauhamisen äänistä.
Misofoniasta kärsii noin 20 prosenttia ihmisistä selvisi vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa.
Misokinesiaa sen sijaan on tutkittu vain vähän. Viime vuonna julkaistu tutkimus oli ensimmäinen laajempi selvitys aiheesta.
Tutkimuksessa oli useampi vaihe. Ensimmäinen oli kysely, jossa selvitettiin, kokivatko ihmiset misokinesiaa tai misofoniaa. Osallistujia oli 2 751.
Koehenkilöiltä kysyttiin, onko heillä vahvoja kielteisiä tunteita toistuvia ääniä tai nykiviä liikkeitä kohtaan.
Sellaisia ovat esimerkiksi mainitut sormien naputtelu, jalan vispaaminen tai purukumin jauhaminen.
Misofoniaa kertoi kokevansa 51 prosenttia ja misokinesiaa 38 prosenttia vastaajista. Molemmat oireet tunnisti itsestään 32 prosenttia.
Tulokset tukevat tutkijoiden mukaan olettamusta, että misokinesia on hyvin yleinen, mutta samalla huonosti tunnettu sosiaalinen vaiva.
Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Misokinesian syitä ei tunneta. Kanadalaistutkijat pyrkivät selvittämään asiaa.
He testasivat seuraavaksi olettamusta, jonka mukaan misokinesia liittyisi tarkkaavaisuuteen.
Se johtuisi siis siitä, että toistuva liike kiinnittää herkästi misokinesiasta kärsivien huomion, mikä tekisi liikkeestä heitä häiritsevää.
Kokeeseen osallistuvia 650:tä henkilöä pyydettiin keskittymään tehtävään painelemalla nappeja. Samaan aikaan heitä häirittiin näkökentän laidalla vilahtavilla liikkeillä.
Koe ei onnistunut yhdistämään liikkeestä häiriintymistä koehenkilöiden muutoin kokemaan misokinesiaan.
Tutkijat epäilevätkin, että misokinesian syy piilee aivojemme peilineuroneissa.
Nämä neuronit auttavat meitä asettumaan muiden asemaan ja tuntemaan empatiaa.
Peilineuronien ansiota on esimerkiksi se, että nähdessämme kärsivän ihmisen alamme itsekin voida huonosti ja tuntea kipua.
”Ihmiset tekevät usein nykiviä liikkeitä ollessaan hermostuneita. Niinpä voisi ajatella, että nähdessämme toisten tekevän niitä, voimme itsekin hermostua, mikä sitten tuntuu epämiellyttävältä”, kertoo väitöskirjatutkija Sumeet Jaswal British Columbia -yliopiston tiedotteessa. Hän on tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja.
Mutta vasta lisätutkimus voi kertoa, onko tämä todella misokinesian perimmäinen syy.
Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Psykologian yliopistonlehtori Kaisa Tiippana ei ole aiemmin kuullut misokinesiasta, mutta hän pitää kanadalaisten tutkimusta kiinnostavana avauksena.
”Tutkimus oli hyvin tehty. Eli kyllä tässä on ilmeisen todellisesta ilmiöstä kyse”, Tiippana pohtii. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa.
Lisätutkimusta tarvitaan, kuten kanadalaiset itsekin myöntävät. Tiippana pohtii, voisiko misokinesiaa ajatella aistiyliherkkyyden erikoismuotona tai alalajina.
”Aistiyliherkkyys on niin ikään ilmiö, jota emme ymmärrä kovinkaan hyvin. Niin aistiyliherkkyyden määritteleminen kuin sen syiden selvittäminen on vielä lapsenkengissä.”
Tiippanaa kiinnostaisi tutkia esimerkiksi sitä, ovatko aistiyliherkiksi itsensä kokevat todella aisteiltaan herkempiä. Siis kuulevatko tai näkevätkö he tarkemmin kuin muut.
Vaikka tutkijoilla ei siis ole tarjota misokinesian syytä eikä hoitoa, toivoo psykologian professori Todd Handy tutkimuksen tuovan tukea misokinesiasta kärsiville.
”Misokinesia on yleinen ilmiö, josta ei vain ole juuri puhuttu. Se on kuitenkin totta. Jos kärsit misokinesiasta, et ole yksin”, Handy sanoo. British Columbia -yliopistossa Kanadassa työskentelevä Handy on yksi tutkimuksen tekijöistä.
Helsingin yliopiston Tiippana pohtii myös, missä määrin misokinesia voisi olla tottumuskysymys.
”Saattaa olla, että misokinesiaa ja muita aistiyliherkkyyksiä voisi hoitaa siedätyshoidoilla, ainakin jossain määrin.”
Käytännön neuvo misokinesiasta kärsivälle voisi olla myös, että hän kiinnittää huomionsa muuhun kuin epämiellyttäväksi kokemaansa tilanteeseen. Mutta tätäkin pitäisi tutkia tarkemmin.
Kanadalaiset tutkijat ovat myös avanneet verkkosivuston misokinesia.ca ihmisille jotka kaipaavat aiheesta ietoa.
