Helsingin kaupunki otti käyttöön uuden mallin apua tai tukea tarvitsevien lasten havaitsemiseen. ”Samalla tavoin, miten tunneilla harjoitetaan elvyttämistä, voisi opettaa paniikkikohtauksen saaneen kanssa toimimista”, Meeri Lehikoinen, 16, sanoo.
Meeri Lehikoinen ja Hilla Nikula toivovat opettajilta parempaa valmiutta mielenterveysongelmista kärsivän nuoren kohtaamiseen. Kuva: Edit Hustad
Pulmu Haapalainen, Ngan Tran, Vuokko Kankare
Kirjoittajat kuuluvat Helsingin kaupungin Nuorten ääni -toimitukseen, joka tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.
Helsinkiläisen Hilla Nikulan, 16, kokemuksen mukaan mielenterveysongelmiin suhtaudutaan kouluissa välinpitämättömästi.
Hieman samanlaisia kokemuksia on myös helsinkiläisellä Meeri Lehikoisella, 16. Hänen mielestään opettajat sivuuttavat helposti ongelmat ja ohjeistavat juttelemaan kuraattorin tai koulupsykologin kanssa.
Helsingin kaupungin viime keväänä käyttöön ottaman uuden mallin tarkoituksena on ollut muuttaa tilannetta. Common Approach- eli CA-malli on työskentelyn tapa, jonka avulla voidaan ennakoivasti tunnistaa lapsen, nuoren tai perheen voimavarat ja mahdollinen tuen tarve.
Syksyllä lukion aloittaneen Nikulan mukaan apua mielenterveysongelmiin on löytynyt aiemmin pelkästään koulun ulkopuolelta. Koulun henkilökunnan taholta hän sanoo kohdanneensa tietämättömyyttä mielenterveysongelmiin liittyen.
”Minulle on suoraan sanottu, että ongelmani paranevat, kun teen töitä, eli ikään kuin en vain työskentelisi tarpeeksi”, Nikula kertoo.
Hilla Nikula pohtii koulujen asennetta ja tietämystä mielenterveysongelmia kohtaan: ”Yhä on vallalla ajatus, että ongelmien oletetaan helpottavan, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni.” Kuva: Edit Hustad
Nikula pitää ongelmallisena myös sitä, ettei hänen koulussaan ollut koulupsykologia vuoteen. Tuona aikana oppilaiden käytettävissä oli vain kuraattori.
CA-malli on kehitetty Australiassa. Helsingin kaupungilla uusi työkalu otettiin kaikkien lasten, nuorten ja perheiden kanssa töitä tekevien toimijoiden käyttöön toukokuussa.
Lasten ja nuorten mielenterveyden palveluketjua johtavan Johanna Linner Matikan mielestä kouluissa tulisi saada välitöntä tukea silloin kun oppilaalla ilmenee haasteita.
”Liittyivät ne sitten kouluun tai vain yleisesti ahdistukseen tai uupumukseen.”
Linner Matikka tietää koulujen ongelmallisen tilanteen: selkeän resurssivajeen vuoksi avunsaanti on ollut vaikeampaa.
”Esimerkiksi koulupsykologeja ja koululääkäreitä puuttuu ja heitä on vaikeaa saada palkattua. Kouluterveydenhoitajat taas ovat olleet viime vuodet antamassa koronarokotteita.”
Rokotustalkoiden vuoksi Helsingin kouluterveydenhuolto suljettiin vuoden 2021 alussa lähes kuukauden ajaksi, jolloin se ei käytännössä palvellut tavanomaisissa asioissa lainkaan.
Hiljattain Helsingin kaupunki sai neuvolapalveluiden osalta moitteet Etelä-Suomen aluehallintovirastolta siitä, ettei lasten määräaikaisia terveystarkastuksia olisi saanut perua koronavirusepidemian aikana.
Lue lisää: Helsingin kaupunki sai moitteet Avilta: neuvolapalveluita ei olisi saanut keskeyttää koronavirusepidemian vuoksi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on arvioinut erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja valinnut juuri CA-mallin toimivaksi Helsingin kaupungille.
Käytännön tasolla malli antaa kaikille toimijoille yhtäläiset työkalut asioiden puheeksi ottamiseen matalalla kynnyksellä. Myös tiedonkulku nuoren, perheen, koulun ja mahdollisten muiden toimijoiden kesken tehostuu.
”Opettajalla on avainrooli tässä mallissa, koska hän näkee samoja lapsia ja nuoria joka päivä”, Linner Matikka tähdentää.
Mielenterveydestä puhuminen koulussa olisi Meeri Lehikoisen mielestä ehdottoman tärkeää. Kuva: Edit Hustad
Koulujen ja opettajien merkityksen näkee myös Kallion lukiota käyvä Meeri Lehikoinen. Hän toivoo opettajilta enemmän oppilaan kohtaamista, onhan koulu kuitenkin kasvamista painottava ympäristö.
”Opettaja on koulun aikuisista usein tutuin ja suhde häneen on erilainen kuin vaikka terveydenhoitajaan.”
Lehikoiselle itselleen kynnys koulupsykologin tai kuraattorin puheille menoon on ollut suuri. Lopulta hän kertookin saaneensa apua mielenterveyden ongelmiin muualta kuin koulusta.
Nuorilla on CA-mallin lisäksi omia ehdotuksia koulujen valmiuksien kehittämiseksi.
Terveystietoa pitäisi Lehikoisen mielestä aikaistaa, sillä jo nelosluokkalaisilla saattaa esiintyä mielenterveysongelmia. Tällöin tietämys ongelmista kasvaisi koko ajan eikä vasta 7. luokalla. Lehikoinen ehdottaa myös mielenterveyden ensiaputaitojen opettamista nuorille.
”Samalla tavoin, miten tunneilla harjoitetaan elvyttämistä, voisi opettaa paniikkikohtauksen saaneen kanssa toimimista lapsille ja nuorille. Enkä tiedä haittaisiko se, jos kaikki kävisivät pakollisilla psykologin tarkastuksilla”, Lehikoinen pohtii.
Myös Hilla Nikula on ajatellut vastaavaa.
”Osalle on vaikeaa mennä hakemaan apua. Olisi hyvä, että se apu tuotaisiin luokse”, hän perustelee.
Myös tiedottamista mielenterveyspalveluista pitäisi molempien nuorten mielestä parantaa.
”Se, että kuraattoreita ja psykologeja edes on kouluissa, selvisi vasta yläasteelle siirryttyä”, kertoo Lehikoinen.
Nuorten kokemusten mukaan koulussa tunnutaan käsittelevän oppilaita yhtenä massana. Nikula toivoo, että oppilaita kohdeltaisiin lauman sijasta yksilöinä.
”Oletetaan, että jokaisella on yhtä paljon aikaa ja kykyjä koulutöihin. Koulun pitäisi tarjota monipuolisia tapoja suorittaa koulu, eikä vain olettaa, että jokaisella oppilaalla on samanlainen stressinsietokyky.”
