Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Nyt-kommentti | House of the Dragonia on syytetty ”wokeismista”, mutta sellaista siitä en löydä

Erilaisten ihmisten roolittaminen kansainvälisiä näyttelijöitä vilisevään sarjaan ei ole ”wokeismia” vaan normaalia, kirjoittaa HS Nytin toimittaja Aliisa Ristmeri.

House of the Dragonissa seurataan Rhaenyra Targaryenin taistelua asemastaan kruununperijänä. Nuorta Rhaneyraa näyttelee Milly Alcock. Kuvassa toisena vasemmalta Alicent Hightower (Emily Carey), kolmantena vasemmalta aikuinen Rhanyera (Emma D’Arcy) neljäntenä vasemmalta Lady Laena (Nanna Blondell) ja oikealla Lord Corlys (Steve Toussaint). Kuva:  HBO

Jo ennen ensimmäisen jakson katsomista House of the Dragonin ennakko­asetelma oli selvillä: spin-offissa seurataan Targaryen-suvun vaiheita 200 vuotta ennen Game of Thrones -sarjan tapahtumia ja keskiössä on kuninkaan tytär Rhaenyra (Milly Alcock ja Emma D’Arcy), joka taistelee asemastaan kruununperijänä.

House of the Dragon tarjoaa seksiä ja väkivaltaa kuin edeltäjänsä, mutta woke-twistillä”, Iltalehti lupasi elokuussa, ja sellaista odotin näkeväni.

Kuuden jakson jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että HotD:n ”woke-twist” jää ohueksi.

Toki jos wokella tarkoitetaan sitä, että sarja ei ole täynnä seksuaalista väkivaltaa, niin tilanne on eri: GoT:ssa kohauttaneista raiskauskohtauksista on spin-offissa luovuttu, jokaisessa seksikohtauksessa ei vilahtele sukuelimiä ja seksiä ylipäätään näyttäisi olevan määrällisesti vähemmän.

Naisten aseman on mainostettu olevan vahvemmin esillä kuin Game of Thronesissa, mutta ensimmäisessä viidessä jaksossa se tulee esiin lähinnä repliikkeihin upotettujen latteuksien, kuten ”miehet mieluummin polttavat valtakunnan kuin näkevät naisen valtaistuimella”, kautta.

Jos et ole katsonut House of the Dragonia ja Game of Thronesia, tässä vaiheessa kannattaa mennä lukemaan vaikka HS:n pääuutisia, sillä et luultavasti pyry kärryillä. Huomioi myös, että juttu sisältää juonipaljastuksia molemmista sarjoista.

Sarjan ennakkoasetelma oli jo etukäteen niin vahvasti tiedossa, että vasta kauden puolivälin jälkeen tapahtuu käänne, jota ei kotisohvalla olisi voinut etukäteen arvata. Siihen mennessä näytti siltä, että Rhaenyra tulee lopulta laskemaan kruunun valkoisille kutreilleen, kuten jo alusta asti on vihjailtu.

Mutta kun kuudennessa jaksossa hypätään ajassa eteenpäin ja sarjaan vaihtuu aikuisroolitus, bossladyn asema onkin Alicent Hightowerilla (Emily Carey ja Olivia Cooke), Rhaenyran äitipuolella ja ex-bestiksellä.

HotD:n on markkinoitu keskittyvän nimenomaan naishahmoihin, ja Alicent ja Rhaenyra ovatkin ihan kiinnostavia. Se, että naisia seurataan ei kuitenkaan riitä ”woke-twistiksi”. Nähtiinhän jo Game of Thronesissakin ylivertaisia naishahmoja.

Esimerkiksi GoT:n Sansa Starkista (Sophie Turner) kasvaa kahdeksan kauden aikana monen mielestä ehkä paras hahmo koko sarjassa. Puhumattakaan kompleksista Cersei Lannisterista (Lena Headey) tai Targaryenin suvun tulevasta hallitsijasta Daeneryksesta (Emilia Clarke), joka polttaa kokonaisen kaupungin, kun häntä tarpeeksi suututtaa.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että GoT:ssa hahmoilla oli monta kautta tilaa kasvaa ja kehittyä. Toivottavasti näin käy myös HotD:ssa, josta on tulossa ainakin toinen kausi.

Spin-offin kiinnostavimmaksi hahmoksi on naishahmojen sijaan noussut kuninkaan oikutteleva veli Daemon (Matt Smith). Sarjan juoni ja jännitys nojaa pitkälti siihen, mitä kahelia veli seuraavaksi keksii. Tähän mennessä Rhaenyran voimannäytöt ovat jääneet muutamaan kohtaukseen, jossa hän on lennellyt lohikäärmeellä.

”Erilaisten ihmisten roolittaminen kansainvälisiä näyttelijöitä vilisevään sarjaan ei ole wokeismia, se on normaalia.”

Game of Thronesista tuttua insestiä on sitäkin mukana, kun Daemon ja Rhaenyra rietastelevat ilotalossa. GoT:ssa Lannisterin sisarusten välinen romanssi oli sarjan kantava voima.

Yhdysvalloissa, jossa koko woke-termi on kärsinyt voimakkaan inflaation ja saanut negatiivisen klangin, House of the Dragonia on kritisoitu ”päälle liimatusta wokeismista” nimenomaan sen roolituksen takia.

House Velaryon -suvun kaikki jäsenet eivät ole valkoisia. Esimerkiksi Lord Corlysia ja Lady Laenaa näyttelevät ruskeat Steve Toussaint ja Nanna Blondell. Aikuista Rhaenyraa kuudennesta jaksosta eteenpäin näyttelevä Emma D’Arcy on kertonut olevansa muunsukupuolinen. D’Arcy kuitenkin näyttelee naisen roolin. Ja nähtiinhän GoT:ssakin jo yli kymmenen vuotta sitten Lady Brienne (Gwendoline Christie), joka poikkeaa perinteisestä naisen muotista.

Erilaisten ihmisten roolittaminen kansainvälisiä näyttelijöitä vilisevään sarjaan ei ole wokeismia, se on normaalia.

Rhaenyra Targaryan (Milly Alcock, vas.) on kuin 2020-luvun estetiikkaan sopiva Daenerys Targaryan (Emilia Clarke). Kuva:  HBO, Tuuli Huotari HS

Ehkä ”woke-twistillä” tarkoitetaankin sitä, että nuoren Rhaenyran roolin näyttelevä Alcock on ulkonäöllisesti kuin z sukupolvi -generaattorin läpi viety Daenerys persoonallisine kasvoineen?

Jos Game of Thronesin uudelleen ja uudelleen bingettäminen alkaa käydä tylsäksi, on House of the Dragon ihan kivaa katsottavaa GoT-nälkään.

Parjattu ”woke-twist” jää joka tapauksessa epäselväksi.

Lue lisää: Odotettu House of the Dragon -sarja alkaa ja tuttu Westerosin maailma on toteutettu isolla rahalla – mutta näkö­kulma on aivan uusi

Lue lisää: House of the Dragon keskittyy enemmän naisten asemaan, mutta veri virtaa yhä: Tällainen on jo nyt katsojaennätyksiä rikkonut sarja

Lue lisää: Ennätyksen rikkonut HBO:n House of the Dragon -sarja saa jatkoa

Lue lisää: Game of Thronesin Jon Snow’lle suunnitellaan omaa jatkosarjaa