Pitkän linjan keskustalaiset eivät peittele syvää pettymystään puolueeseen.
– Keskusta on etääntynyt meistä tavallisista ihmisistä, toteaa sikatilallinen, pitkän linjan keskustan äänestäjä Reijo Korpela. Kuva: Johannes Tervo, Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Pirjo Latva-Mantila
”Aina olen äänestänyt keskustaa, mutta nyt en tiedä mille puolueelle ja kelle ehdokkaalle annan ääneni seuraavissa vaaleissa.”
Näin pukee sanoiksi eteläpohjalainen maanviljelijä ja sikatilallinen Reijo Korpela, joka on monien muiden peruskannattajien tavoin ymmällään. Korpela ei ole puolueaktiivi eikä omista jäsenkirjaa, mutta on koko ikänsä kannattanut keskustaa.
– Me ollaan aina oltu hengeltämme keskustalaisia. Luottamus omaan puolueeseen alkoi kuitenkin hiipua jo edellisissä vaaleissa. Silloin vielä äänestin keskustaa, mutta pitkin hampain. En tykännyt enää silloinkaan puolueen toimintatavoista, mutten keksinyt muutakaan puoluetta.
Hän pitää todennäköisenä, ettei äänestä ensi kevään eduskuntavaaleissa keskustaa.
– Tällä hetkellä on kateissa puolue ja ehdokas.
Reijo Korpela kuvattuna sikatilallaan tämän vuoden helmikuussa. Kuva: Johannes Tervo
Teuvalla asuvan Korpelan mielestä puoluetta on viety väärään suuntaan.
– Keskusta on etääntynyt meistä tavallisista ihmisistä. Kannattajajoukkoa olisi pitänyt saada kerättyä kaupungista, mutta siinä on epäonnistuttu. Haja-asutusalueen ja maaseudun puolia olisi pitänyt pitää, mutta sitäkään ei ole tehty riittävän tarmokkaasti.
– Keskustan ydinkannattajajoukko on tosi vanhaa eikä siellä ole äänestäjiä enää ollenkaan, eikä uusia ole onnistuttu saamaan liikkuvista äänestäjistä. Samaan aikaan kokoomus on pystynyt pitämään kannatuksensa hyvin vakiona koko ajan, Korpela pohtii.
Kun keskustan kannatus edellisissä eduskuntavaaleissa 2019 putosi 13,8 prosenttiin, Korpela otti puhelun Antti Kurviselle.
– Kysyin Kurviselta, että miten te enää nostatte puolueen kannatusta yli 15 prosenttiin. Muistutin häntä siitä, miten käy, jos puolue putoaa pienpuolueiden joukkoon. Silloin ei enää huomioida vaalitenteissäkään samalla tavalla kuin suuria puolueita.
”
Keskusta on ollut äänessä ja esillä, mutta väärällä lailla.
Korpela kertoo ennustaneensa kannatuksen putoamisen nykyisiin lukemiin. Hän on sanonut sen ääneen monessa porukassa.
– Yksi kollega soitti tänä aamuna kahdeksan jälkeen ja kertoi uusista kannatusluvuista. Hän tuumasi minun olleen oikeassa.
Keskustan ajamat asiat, kuten omaisuudensuojan turvaaminen, ovat Korpelan mielestä hyviä ja oikeita, mutta hänen mielestään ne olisi pitänyt hoitaa kuntoon jo ennemmin.
– Kun niitä on alettu ajaa vasta tässä vaiheessa ja saatu aikaan tällainen rumba, ei sillä kannatusta nosteta. Keskusta on ollut äänessä ja esillä, mutta väärällä lailla.
Hallitusvastuun ottamisesta Korpela ei osaa sanoa, oliko se oikea vai väärä ratkaisu.
– Yhtä hyvin olisi voinut jäädä pois, kun nyt katsoo saavutuksia mitä siellä on saatu. Onhan tässä ollut koronakriisi ja vaikeita asioita hoidettavana, mutta velanotto on paisunut kauhiaksi.
– Ja maatalouden tukipaketista sanoisin, että minua ei huolettaisi yhtään, vaikkei koko tukipakettia tulisi. Se sata miljoonaa ei näy yhtään missään. Jos se jaetaan kaikkien tilojen kesken, se on muutama tonni per tila, eli mitätön summa, se ja sama. Edellistä tukipakettia on hehkutettu, mutta siitäkin suuri osa meni hallintoon, kosteikkohin ja muuhun hölynpölyyn. Ruuantuotantoon ja viljelijän tuloihin se ei ole vaikuttanut.
Eläkeläinen Kyösti Kahilakoski, 76, on yhtä hukassa kuin Reijo Korpelakin. Hän kertoo olleensa nuoresta lähtien keskustan kannattaja ja aina äänestänyt samaa puoluetta.
– Luottamus on haurastunut jo pitkän aikaa. Se ontui jo ennen tätä hallituskautta. Nyt on luottamus lähtenyt kokonaan käsistä.
Kahilakoski katsoo, että puolueen perussanoma on kadonnut taivaan tuuliin.
– Vanha alkiolaisuus on pitkässä juoksussa hävinnyt, nuoremmat eivät siihen tahdo lähteä. Ne menevät pintaliitoa ja tuulten mukana vähän sinne tänne. Aate puuttuu eikä sitä saa enää takaisin. Aate katosi jo silloin, kun kannatusta lähdettiin hakemaan Helsingistä.
Hän pohtii, olisiko kannatuksen hiipumiselle lopulta voitu tehdä yhtään mitään.
– Ehkä puolue on tullut tiensä päähän. Surullistahan se on, jos aate ja puolue katoavat kokonaan.
Maanviljelijänä elämäntyönsä tehnyt jalasjärveläinen on samaa mieltä kuin Korpela siitä, ettei maatalouden tukeminen miljoonilla euroilla paranna tilannetta yhtään, vaan käy päinvastoin: viha ja kauna viljelijää kohtaan vain kasvaa.
Hallitus olisi Kahilakosken mielestä saanut hajota jo ensimmäiseen kompurointiin.
– Naisviisikko ei ole herättänyt luottamusta, ja olisi ollut parempi, jos keskusta ei olisi lähtenyt sinne ollenkaan. Toiminta kentällä on ollut ala-arvoista.
Annika Saarikon (kesk), Anna-Maja Henrikssonin (rkp), Sanna Marinin (sd), Li Anderssonin (vas) ja Maria Ohisalon (vihr, ei kuvassa) johtama hallitus aloitti joulukuussa 2019. Kuva syyskuulta 2021. Kuva: Sami Kero / HS
Turvetuottaja Lauri Peltola oli peruskepulainen, jonka keskustalaisuus on ollut vankkumatonta verenperintöä. Hän kuitenkin käänsi takkinsa edellisissä kuntavaaleissa. Hänet valittiin perussuomalaisten varajäseneksi Kauhajoen valtuustoon sitoutumattomana.
– Uskoni keskustaan loppui neljä-viisi vuotta sitten, kun Mauri Pekkarinen ei enää puhunut turpeen puolesta.
– Olen kyllä väleissä kaikkien kanssa ja sitä mieltä, että asioiden pitäisi hoitua puoluekannasta riippumatta. Riitelyn sijasta katsoisin suomalaista hyvinvointia ja mitä sille pitäisi tehdä.
Peltolan keskustalaisuus kärsi kolauksen ensimmäisen kerran jo 1995, kun Suomi liittyi EU:hun.
– Siitä se alamäki alkoi. Meillä oli silloin pieni porsastuotantosikala ja oma myymälä, jossa myytiin luomupossua. Se on niin, että kun Saksassa pikkukylissä on vieläkin omia pieniä lihanjalostamoita ja savustamoja, täällä sellainen on tehty mahdottomaksi.
”
Hetken päästä me ollaan täällä Suomessa pelkkiä renkejä.
Peltolan tilalla on nykyään ylämaankarjaa ja oma tilausravintola.
Hän katsoo sekä taakse- että eteenpäin. Moitteita saavat päättäjät, jotka ovat myyneet Fortumin sähkönsiirron, lannoitetehdas Kemiran ja Talvivaaran kaivoksen ulkomaalaisille.
– Hetken päästä me ollaan täällä Suomessa pelkkiä renkejä. Ja nyt sitten puututaan yksityiseen omaisuuteen luonnonsuojelun nimissä.
Peltola on ajamassa alas vuonna 1976 aloittamaansa elämäntyötä.
– Pienestä pojasta lähtien olen ollut turvesuolla. Turpeen tuottaminen on kansantaloudellisesti Suomen etu, Vapokin perustettiin huoltovarmuuden takia turvaamaan vakaahintainen energia Suomessa. Se on totaalisesti rikottu.
– Pojan firma jatkaa turvepuolella kasvuturpeen tuottajana. Itse olen vuokrannut 150 hehtaaria vanhoja turvemaita Forus Oy:lle aurinkovoimalarakentamiseen.
Puoluepolitiikkaan Peltola on niin pettynyt, ettei aio lähteä enää jatkossa ehdolle mihinkään. Sen sijaan hän haluaa toimia taustavaikuttajana.
