”Melu kertoo siitä, että asiat ovat kypsymässä kohti ratkaisua”, Mika Aaltola sanoo.
Kuva: Seppo Kärki / IS, Markku Ulander / Lehtikuva, Evelyn Hockstein / Reuters
Emmi Julkunen
Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijat ovat intoutuneet pohtimaan sitä, miten suuri merkitys Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessien mahdollisella eriytymisellä olisi. Keskustelu on kirvonnut esiin sen jälkeen, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sanoi sunnuntaina, että Turkki voisi mahdollisesti hyväksyä Suomen Nato-hakemuksen ilman Ruotsia.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sekä vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak jakoivat asiasta omat näkemyksensä Twitter-tileillään.
Aaltolan mukaan Ruotsin jättäminen ”ilmaan roikkumaan” sotisi strategisia perusperiaatteita vastaan ja Ruotsi tulisi pitää tavalla tai toisella mukana.
Jos syntyisi tilanne, jossa Ruotsia ei ratifioida jäseneksi Suomen lailla, tulisi Aaltolan mukaan sopia Nato-rajat ylittävistä erityisliittosuhteista.
– Toiveissa on, että Natoon mentäisiin yhdessä Ruotsin kanssa, mutta esimerkiksi kuukausia kestänyt ”klappitila” ei olisi täysi katastrofi. Silloin peruskysymyksenä on se, miten Suomi voisi edesauttaa Ruotsia Nato-jäsenyyden kanssa. Se on kuitenkin Suomen strateginen intressi, Aaltola tarkentaa Ilta-Sanomille.
Hän kuitenkin toteaa, että käytännössä Suomen ensisijaisesti tulee päästä Natoon – vaikka sitten ilman Ruotsia.
– Jäsenyydessä on kyse huoltovarmuuden takaamisesta, puolustuksen suunnittelusta ja artikla viidestä, jota kukaan ei ole uskaltanut uhmata. Jäsenyydessä olisi rajaton määrä plussia, ja jäsenenä voisimme edesauttaa Ruotsinkin mahdollista jäsenyyttä. Se ei kuitenkaan lopulta ole Suomen käsissä vaan Turkin.
Vanhempi tutkija Salonius-Pasternak puolestaan kertoi sunnuntaina Twitterissä, että hänen mukaansa Suomen tulisi jatkaa Natoon vaikka sitten ilman läntistä rajanaapuria, jos Turkki näin päättäisi.
Tämä olisi Suomen ja Ruotsin yhtäaikaisen jäsenyyden jälkeen paras vaihtoehto maiden turvallisuuden takaamiseksi, hän uskoo.
– Tietenkin preferenssi on, että Suomen ja Ruotsin hakemukset ratifioidaan Unkarissa ja Turkissa pikimmiten, ja Suomi ja Ruotsi ovat Nato-jäseniä samaan aikaan; sekä Ruotsin että Suomen turvallisuuspoliittinen johto on tehnyt tämän selväksi, Salonius-Pasternak kirjoitti.
– Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole meidän preferensseistä, vaan muiden. Silloin se kuuluisa pienvaltiorealismi nostaa päätään, hän jatkoi.
Ilta-Sanomat ei tavoittanut Salonius-Pasternakia maanantaina kommentoimaan laajemmin kantaansa.
Aaltola näkee, että viikonloppuna ilmoille räjähtänyt melu ja huoli Nato-jäsenyyksien ympärillä ei välttämättä ole lainkaan huono merkki. Hän odottaa, että kesään mennessä sekä Suomi että Ruotsi saavuttavat odotetut ratifioinnit, joita yhä odotetaan Turkista ja Unkarista.
– Melu kertoo siitä, että asiat ovat kypsymässä kohti ratkaisua. Usein kansainvälisten asioiden hoidossa on paljon draamaa loppumetreillä, Aaltola sanoo.
– Elämme kuitenkin samalla radikaalia epävarmuuden aikaa eikä mitään ole ennustettavissa. Uskon kuitenkin, että Turkissa ymmärretään, että Itämeren alueen vakaus säteilee suoraan Mustallemerelle. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on myös Turkin etu.
