Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Opettajat lataavat nyt suorat sanat kauhuvanhemmista: "Uskoo lastensa tarinat, kerää raivoa ja oksentaa Wilmaan"

Raivoavat vanhemmat aiheuttavat paljon uupumusta monille opettajille. Kuva:  Lehtikuva, Colourbox. Kuvankäsittely: IS

Tappouhkauksia, vaatimuksia omien lasten erityiskohtelusta ja raivoamista ”liian huonoista” arvosanoista. Opettajan työ on muuttunut tänä päivä aiempaa vaativammaksi, ja yksi syy siihen ovat omiin lapsiinsa täysin kritiikittömästi suhtautuvat vanhemmat.

Raivoa, valituksia, haukkumista, epärealistisia vaatimuksia, viesteillä pommittamista – jopa tappouhkauksia.

Kaikki nämä nousivat esille, kun opetusalalla työskentelevät ihmiset kuvaavat Ilta-Sanomille, millaisiin tilanteisiin he joutuvat nykyään lasten vanhempien kanssa.

Marraskuun lopulla Ulvilan yhteiskoulun liikunnanopettaja Seppo Vihelä kertoi hankalista vanhemmista opettajan työssä. Liikunnanopettajana toimivan Vihelän mukaan lasten vanhemmat yrittävät muun muassa vierittää syytä jostain tapahtuneesta omien lasten sijaan opettajan tai lapsen luokkatovereiden niskoille. Myös opettajien ammattitaitoa kyseenalaistetaan usein.

– Noin kymmenen prosenttia vanhemmista aiheuttaa 90 prosenttia kaikista meidän töistämme. Viestejä saattaa tulla yhdeltä vanhemmalta yhteen asiaan liittyen 10–20 kappaletta, Vihelä kertoo jutussa.

Lue lisää: SK: Opettaja lataa suorat sanat kauhuvanhemmista – uhattiin haastaa oikeuteen, kun lapsi sai ”vain” ysin

Artikkelin julkaisun jälkeen lukuisat opetusalan ammattilaiset kertoivat Ilta-Sanomille omista vastaavista kokemuksistaan. Suurin osa noin parista sadasta vastaajasta oli sitä mieltä, että nykyvanhemmat vaikeuttavat opetustyötä ja koulun arkea huomattavasti aiempaa enemmän.

Ilta-Sanomien haastattelema alakoulun opettaja kertoi vanhemmasta, joka piinasi lapsensa opettajaa päivittäin hyvin syyttävillä viesteillä.

– Äiti löysi joka päivä lapsensa kertomasta jotain, josta hän otti yhteyttä kouluun.

Opettajan mukaan oppilas oli väkivaltainen ja kiusasi muita oppilaita. Hänen äitinsä puolusti kuitenkin raivoisasti lastaan joka tilanteessa, ja hyökkäsi koulun suuntaan asiassa kuin asiassa.

– Äiti teki ilmoituksen koulutoimeen, kun hänen lastaan ojennettiin ruoan heittelystä toisten päälle ruokatunnilla. Lapsi ei hänen mukaansa heitellyt ruokaa, vaikka koko muu luokka ja opettaja tapahtumaa todistivat, opettaja kertoo esimerkkinä.

Lopulta oppilaan luokanopettaja joutui vaihtamaan koulua, koska ei enää jaksanut äidin päivittäistä pommittamista ja syyttelyä.

– Seuraava opettaja uupui myös sen kuranheiton keskellä.

Ikävät tilanteet eivät rajaudu pelkästään opettajiin. Myös avustajat ja varhaiskasvattajat avautuivat vaikeista kokemuksistaan vanhempien kanssa. Vastauksissa korostettiin sitä, että suurin osa vanhemmista on ymmärtäväisiä ja yhteistyöhaluisia, mutta yksikin hankala tapaus voi kuormittaa jopa koko koulua kohtuuttomasti.

Osa kertoo jo vaihtaneensa alaa koettuaan opetustyön käyneen liian raskaaksi, osa harkitsee lopettamista.

Jotkut vanhemmat piinaavat opettajia pommittamalla heillä Wilma-viesteillä. Kuva:  Heidi Piiroinen / HS

”Viisi vuotta sitten ryhdyin hakeutumaan muihin töihin luokanopettajan virasta nimenomaan haastavien vanhempien vuoksi. Kerran vaadittiin todistamaan pahoinpitelyä, jota ei nähnyt minä eikä kukaan muukaan aikuinen tai lapsi. Siitä syystä minua nimitettiin valehtelijaksi. Yhdessä palaverissa huudettiin suoraan huutoa päin näköä, jonka johdosta kuraattori keskeytti palaverin. Esihenkilöstäkään ei ollut apua, koska olin aivan järkytyksestä mykkänä ja oli kuulemma varmaa, että vanhempi käy käsiksi.

Suurin osa vanhemmista on asiallisia ja osaavat käyttäytyä fiksusti, mutta ne huonot kokemukset jäävät eniten mielen päälle. Asiaton käytös syö työhyvinvointia.”

”Huoltajalta tuli vaatimus, että seuraava käytösnumero on sitten yhdeksän, kun syystoikkariin tuli laitettua seitsemän. En korjannut toiveen mukaisesti, vaan numero tuli edelleen lapsen käytöksen mukaisesti.

Tuoreimmassa tapauksessa oppilas kertoilee kotona oman mielen mukaisia kuvaelmia päivän tapahtumista, jonka huoltaja nielee koukkuineen päivineen. Vaikka tilanteessa on silminnäkijöinä lapsia ja aikuisia, niin vika on opettajien, koulun ja kunnan. Tällaisten huoltajien kanssa on mahdotonta tehdä mitään yhteistyötä.”

”Huonojen kokemusten vuoksi en enää puhu vanhempien kanssa puhelimessa, vaan hoidan viestinnän koteihin kirjallisesti, jotta kaikesta jää todisteet. Vuosien mittaan on ollut monenlaisia vanhempia, enimmäkseen hyviä ja asiallisia, mutta myös kiroilevia ja huutavia häirikköjä.”

”Myös osa alkuopetusikäisten lasten vanhemmista pyrkii selittämään lastensa käytöstä luokkakavereiden tai opettajan aiheuttamaksi. Paljon myös odotetaan ”palvelua”. Jo pitkään on vaikuttanut siltä, ettei vanhemmilla, tai liioin muullakaan väestöllä, ole lainkaan käsitystä siitä, mitä velvoitteita ja töitä opettajalla on oppituntien lisäksi. Tuntuu usein siltä, että oma lapsi nähdään sellaisena kuin hänen haluttaisiin olevan, ei kasvavana, oppivana ja myös virheitä tekevänä ihmistaimena.”

"Iltapäiväkerhomme on auki 12–17, joista ainakin 2 tuntia olemme ulkona lasten kanssa. Palautetta on tullut muun muassa siitä, että liikumme liikaa tiettynä päivänä, samaan aikaan kun koululaisella on itsellään liikuntaa koulussa. Lapsi saa kuulemma liikaa liikuntaa tästä ja väsyy.

Teemme viikkosuunnitelman, ja meillä on tietyt rutiinit päivittäin. Silti saattaa tulla vanhemmilta viestiä, että nyt olemme olleet aivan liian vähän ulkona vaikka juuri oltaisiin yli 2 tuntia leikitty pihalla.

Jos kaatosadepäivinä olemme sisällä ja siellä askartelemme ja leikimme, niin se on väärin, koska olisihan nyt pitänyt ulkoilla ainakin se kaksi tuntia. Onneksi kuitenkin 95 prosenttia vanhemmista on tyytyväisiä toimintaamme.”

”Äiti halusi lapselleen korkeamman arvosanan biologiassa. Hän yritti kaivaa kokeesta ja painotetun arvosanan laskennasta kaikki mahdolliset kohdat, jotka voisivat olla väärin. Hän koitti myös perustella omaa pätevyyttään arvioida biologian osaamista, koska oli itse "opettanut hoitotiedettä yli 20 vuotta". Kun arviointi olikin oikein tehty, soitti hän esihenkilölle ja valitti kaikesta mahdollisesta. Onneksi esihenkilö asettui tuekseni.”

”Ei vaan uhattu valittaa lääninhallitukseen, vaan valitettiin myös. Kun jätin oppilaan kertaamaan luokan. Yksikään opettaja ei jätä oppilasta kertaamaan, jos siihen ei ole syytä. Tuli uhkailua, että oppilas lopettaa koulun. Että jos tulen pimeällä vastaan, niin… Voitin tapauksen lääninhallituksessa, mutta olipahan paska kesäloma. Kesä meni selvityksiä laatiessa. Itse piti pysyä totuudessa ja todisteissa, kun vanhempi sai vapaasti kirjoittaa kaikkea paikkansa pitämätöntä.”

”Olen miettinyt alan vaihtoa. Olen ollut opettajana yli 20 vuotta. Vanhempien käytös koulua ja opettajia kohtaan on pikkuhiljaa muuttunut negatiiviseen suuntaan muutamien viime vuosien aikana. Jos lapsesta pitää ottaa yhteyttä kotiin oppilaan hölmöilyn takia, saattaa vanhemman vastaus olla vähättelevä, aggressiivinen ja syyttävä. Suurimmat jaksamiseen liittyvät asiat ovat juuri hankalien vanhempien viestintä ja uusien lomakkeiden/hankkeiden täyttely ja toteuttaminen.

Kuten lapsilla, myös heidän vanhemmillaan sosiaaliset vuorovaikutustaidot vaihtelevat suuresti. Valitettavasti pienen vähemmistön kyky hahmottaa omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan on hämärtynyt. Viime vuosina arkipäiväisiä ovat olleet pyynnöt, voisiko opettaja ohjata välitunneilla tai vapaa-ajallaan lasta kiinnostavaa harrastustoimintaa tai muokata luokan lukujärjestystä, että se sopisi paremmin lapsen harrastusaikatauluihin. Äärimmäisin tapaus on ollut toivomus opettajalle, että hän pukisi kasvoilleen lapsen rakastaman edellisen opettajan näköisen naamarin, koska muutostilanteet ahdistavat lasta.

Sähköinen viestintä on lisännyt harkitsematonta sanankäyttöä. Pieni osa vanhemmista uskoo sanatarkasti lastensa uskomattomimmatkin tarinat, kerää illan raivoa ja oksentaa Wilmaan ärtymyksensä aamuyön tunteina. Kun opettaja sitten selvittää juurta jaksaen asian todellisen luonteen, haukut ja oikeudella uhkaamiset kuitataan perisuomalaiseen tyyliin sanomalla "ok".

On kuitenkin tärkeää muistaa, että nämä raflaavat tarinat ovat muutaman prosentin käsialaa. Tosiasia kuitenkin on, että nykyaikuisia pitää käsitellä silkkihansikkain. Mielensä pahoittaminen alkaa olla kansallislaji.”

Äärimmäisin tapaus on ollut toivomus opettajalle, että hän pukisi kasvoilleen lapsen rakastaman edellisen opettajan näköisen naamarin, koska muutostilanteet ahdistavat lasta.

”Olin kuudennen luokan opettajana. Kevätjuhlan jälkeen jäimme opettajien kesken koululle lomakahveille. Sitten minua pyydettiin puhelimeen. Erään oppilaan isä soitti sydämistyneenä, kun hänen tyttärensä käytösnumero oli vain kasi ja "meidän lapset ovat ysin ja kympin oppilaita". Vaati muuttamaan käytösnumeron ysiin. Kieltäydyin, koska kasikin oli vähän yläkanttiin käytöksen perusteella. Isä suuttui ihan huolella. Ei nimitellyt, mutta kaikki muut keinot yritti käyttää.”

”Olen pitkän linjan erityisopettaja yläkoulussa. Viime vuosina vanhempien täysin epärealistiset vaatimukset ovat lisääntyneet valtavasti. Oppilasta pitäisi olla vastassa koulun pääovella ja kehua, että jaksoi tulla kouluun. Ruokailu tulisi järjestää yksityisessä tilassa valvotusti, samoin kaikki kokeet pitäisi saada tehdä omien aikataulujen mukaisesti ilman aikarajoitusta. Koulupäivää pitäisi lyhentää huoltajan toiveiden mukaiseksi, luki-testit tulisi tehdä heti, kun tarvitaan todistus ajokortin teoriakoetta varten ja niin edelleen.

Ohjeita ja neuvoja satelee. Unohdetaan, että koulussa on useita satoja oppilaita ja meidän opettajien täytyy huomioida kaikkia tasapuolisesti. Toki iso osa huoltajista ymmärtää oman kasvatusvastuunsa, mutta on myös joukko huoltajia, jotka vaativat erityiskohtelua omalle lapselleen.”

”Eräs isä uhkasi ottaa yhteyttä opetushallituksen kavereihinsa, kun luistelutunti peruuntui jääkoneen ilmestyttyä tunnin aluksi tekemään uutta jäätä. Olin kuulemma opettanut lapselle, ettei liikuntatunnille kannata varustautua oikein, kun tuntia ei sitten pidettykään.”

”Olen saanut osakseni tunneryöppyjä ja defensiivisiä Wilma-viestejä siitä, miten se olikin opettaja, joka oppilaan kotona kertoman mukaan on ollut epäreilu, puolueellinen, kohtuuton, jopa rasisti, kun on puuttunut oppilaan huonoon käytökseen. Monet vanhemmat uskovat kaiken mitä lapsi kertoo eivätkä ymmärrä, että teini-ikäisen kyky nähdä ja tunnustaa tekonsa voi olla vielä vähäistä ja moraali vasta kehittymässä.

Onneksi suurin osa vanhemmista on yhteistyömyönteisiä ja jopa kiittävät yhteydenotosta, kun lapsen tekemisiä on yhdessä purettu ja pohdittu.”

”Oppilaan äiti otti yhteyttä koulumme rehtoriin ja valitti nuoren saamasta arvosanasta. Pyysin huoltajaa käymään koulussa, jotta voisin esitellä lapsen tuotokset ja perustella, miksi arvosana ei voi olla kiitettävä. Äitiä ei kutsu tai tuotosten näkeminen kiinnostanut, mutta vaatimukset säilyivät.

Rehtorin kanssa pitkään keskusteltuamme suostuin pitkin hampain antamaan oppilaalle arvosanaksi 9. Koin äidin käytöksen todella loukkaavana ja ammattitaitoani aliarvioivana, enkä vastaavaa röyhkeyttä ole pitkällä opettajan urallani ennen enkä jälkeen kokenut.”

”Tuotamme harrastustoimintaa koulupäivien yhteyteen. Kerhot ovat täysin vapaaehtoisia ja ajatuksena on tarjota jokaiselle lapselle harrastus. Joissakin kerhoissa olemme lapsille tarjonneet ilmaista välipalaa ja tästä on tullut useasti vanhemmilta palautetta kuinka pillimehu, välipalakeksi ja hedelmä on aivan liian pienet eväät lapselle. Kyse on siis täysin ilmaisesta kerhotoiminnasta ja ilmaisista eväistä.”

”Olen jäänyt melkein koko lukuvuodeksi sairauslomalle, sillä sain huoltajalta tappouhkauksen. Myös rehtori jäi sairauslomalle. Kieltäydyin enää koskaan opettamasta oppilasta, jonka vanhempi oli uhannut henkeäni. Työterveys puolsi minua kaikin tavoin. Vuoden sairausloman jälkeen menin toiseen kouluun töihin.”

”22 vuotta luokanopettajana riitti. Opetusryhmissä saattaa olla puolet erityisen tuen tarpeessa olevia, mutta tukeen ei kuitenkaan ole resurssia. Vanhemmat tietävät jatkuvasti paremmin, mitä oma lapsi on koulussa tehnyt ja sanonut. Opettaja saa aina niskoilleen syyt lapsen silmätikuksi ottamisesta tai muusta vastaavasta. Oheistyötä on valtavasti enemmän kuin ennen, työnohjausta ja tukea minimaalisesti. En kyllä kaipaa takaisin.”

”Olen ollut luokanopettajana 11 vuotta ja harkitsen vakavasti alanvaihtoa. Oppilaiden vanhemmat ovat yksi syy. Osa heistä kuormittaa opettajaa aivan kohtuuttomasti. Oikeudella ja kanteluilla uhkaaminen on tuttua. Aina löytyy joku, joka ei purematta niele annettuja arvosanoja, ja niitä sitten saa läkähdyksiin asti perustella. Wilma-merkinnät herättävät tunteita. Oppilaan huono käytös ei ole kotiväen mukaan huonoa käytöstä tai johtuu kaverista, läksyjen unohtuminenkin voidaan kääntää opettajan viaksi.

Yhden vanhemman takia lukittiin koulun ovet ja järjestettiin vartiointi koulupäivän ajaksi. Toiset vanhemmat ovat lähinnä ärsyttäviä, mutta sitten on niitäkin, joita joutuu pelkäämään. Onneksi löytyy myös ihan tavallisia ja ihaniakin vanhempia.”

”Vanhemmat haukkuivat minut epäpäteväksi ja huonoksi opettajaksi, kun annoin heidän pojalleen jälki-istuntoa tupakoinnista koulun alueella. Poika väitti kotona, ettei polta ja vanhemmat uskoivat häntä eivätkä neljää tapausta nähnyttä opettajaa. Puhelimessa vanhempi huusi, ettei meidän poika polta ja piste. Aikoi tehdä valituksen, mistä en kuullut mitään jälkikäteen.

Säälin nykyopettajia. Onneksi selvisin eläkkeelle terveenä.”

”Yksi juristi-isä oli haastamassa minua oikeuteen jokaisen todistuksen jälkeen, koska ei ollut tyytyväinen lapsensa arvosanoihin opettamassani aineessa. Ärsyttävintä nykyvanhemmissa on ehdottomasti se, ettei nähdä oman lapsen toiminnassa mitään väärää ja syytetään aina opettajaa.”

”Annoin ysiluokkalaiselle oppilaalle musiikista numeroksi yhdeksän. Kesälomalla nuoren äiti soitti ja oli äärimmäisen närkästynyt, kun tytär ei ollut saanut kymppiä. Hän uhkasi kannella aviin (aluehallintovirasto). Ja kysyi vielä, enkö minä tiedä kuka hän on.”

”Tammikuun alussa alkaa 9. luokan oppilaiden vanhemmilta arvosanojen ”lypsäminen”. Kyllä meidän lapsen on saatava 9 tai 10, että pääsee lukioon, johon haluaa. Vaikka kuinka opettaja perustelee arviointiperusteet, ei mene perille. Tai sitten alkaa ruikutus, että mitä lisätöitä voisi tehdä, että arvosanaa voisi korottaa.

Sitten on ”kauhuvanhemmat”. Jokaisesta pienestäkin ongelmasta jokaiselle opettajalle erikseen viestejä. Osa lähtee suoraan kaupungin lakiosastolle luettavaksi. Onneksi näitä on yleensä vain muutama, mutta aiheuttavat paljon työtä koulun henkilökunnalle.”

”Vanhempi kirjoitti CAPS LOCK päällä todella kiukkuisen viestin, miten olin arvioinut hänen ja myös muutaman muun oppilaan koulututkielman väärin. Hän halusi tulla keskustelemaan asiasta. Niinpä kuuntelin hänen raivoamistaan tunnin verran, enkä saanut muuta perustelua väärällä arvioinnille kuin sen, että lapselle oli tullut paha mieli. Arvosanaa en muuttanut.”

”Huonosti menneestä matikankokeesta syytettiin opettajaa, koska lapsi oli alakoulussa ollut hyvä matikassa ja yläkoulussa olleesta kokeesta tuli 5. Totuus oli, että oppilas ei ollut suostunut avaamaan kertaakaan kirjaa siihen mennessä.

On syytetty huonosta numerosta luokan työrauhaa, vaikka pahin häiritsijä on juuri kyseisen huoltajan lapsi. On kyseenalaistettu Wilma-merkintöjä. On vaadittu antamaan hyvä numero todistukseen, kyseenalaistettu auktoriteettia, koulutusta, kykyä kasvattaa ja opettaa. On uhkailtu avilla (aluehallintovirasto) ja rehtorille tai sivistystoimen johtajalle ilmoittamisella.”

”15 vuotta rehtorina isossa kaupungissa toimineena näitä kokemuksia kauhuvanhemmista on paljon. Pieni osa huoltajista aiheuttaa valtaosan ongelmista.

Ihan tavallista on, että kun oppilas tekee jotain sääntöjen vastaista ja sitä joutuu koulun aikuisten kanssa selvittelemään, niin huoltaja tulee lankoja pitkin kiukkuisena siitä, että lapselle on aiheutettu paha mieli. Yhtään ei mietitä sitä, minkä vuoksi lapsi on joutunut puimaan tekosiaan.”

Huoltaja tulee lankoja pitkin kiukkuisena siitä, että lapselle on aiheutettu paha mieli. Yhtään ei mietitä sitä, minkä vuoksi lapsi on joutunut puimaan tekosiaan.

”Kun lapsen tai nuoren kotiin laitetaan ilmoitus omaisuuden särkemisestä koulussa, josta on myös tehty rikosilmoitus, alkaa oppilaan isä luennoida koulun edustajille ja poliisille, miten syynä "vahinkoon" oli heikot rakenteet. Eli syy on itse asiassa koulun. Vaikka tapauksesta on valvontakameran kuvaa, joka osoittaa syyllisen ja teon tahallisuuden.”

Ilmiö näkyy jo päiväkodeissa

Kyselyyn tuli vastauksia myös varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Vanhempien erityisvaatimukset ja uhkaava käytös ovat ikävän tuttu ilmiö myös päiväkotien arjessa:

"Juuri tänään olen joutunut tekemään työnantajalle vaarailmoituksen vanhemmasta, koska hän käyttäytyi uhkaavasti meitä kohtaan. Mietin, olisiko aika soittaa työterveyteen ja vaatia sairauslomaa.”

Näin eräs varhaiskasvattaja kertoo Ilta-Sanomille. Hänen mukaansa jo päiväkodin työntekijät kohtaavat joskus uhkaavia tilanteita vanhempien suunnalta.

Viimeisimmässä tapauksessa vanhempi oli ryhtynyt syyttämään häntä vihaisesti lapseen liittyvistä asioista.

– Vanhempi tuli jopa kesken kaiken meidän ryhmäämme syyttelemään meitä lasten kuullen. Onneksi muiden ryhmien aikuisia oli lähistöllä.

Varhaiskasvattaja kertoo ymmärtävänsä, että vanhemmilta vaaditaan nykyään paljon, mikä voi uuvuttaa heitä. Joskus vanhempien paha olo saattaa kaatua päiväkodin niskaan.

– Tällä alalla on nykyään muutenkin tekemistä jaksamisen kanssa. Nämä ikävät kohtaamiset vaan lisäävät sitä tunnetta.

Myös toinen kyselyn vastaaja kertoi, miten vanhempien vaativa käytös näkyy päiväkodin arjessa:

”Varhaiskasvatuksessa vanhemmat vaativat ihmeellisiä erivapauksia. Ei saa nukkua. Saa nukkua, mutta vain 20 minuuttia. Tänään saa nukkua. Tänään vain korkeintaan tunti. Ja sitten lapsi nukkuu eteisen lattialla tai hyppii seinille.

Ei nukkumaan, ei syömään, ei pukemaan itse. Vaikka lapsi olisi kuinka yliväsynyt, ammattilaisen mielipidettä ei kuunnella. On valitettavaa käytöstä vanhemmilta ilmoittaa, ettei kasvatushenkilöstö osaa kasvattaa.

Isossa ryhmässä ollaan vaatimassa yksilöpalvelua. Aina sitä ei voi saada, vaikka paljon voikin saada yksilöllistä kasvatusta.”

OAJ kommentoi

Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen kuvailee vanhempiin liittyviä vaikeuksia ”kestoaiheeksi” opettajien ja järjestön keskuudessa.

OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen. Kuva:  JUKKA VUOKOLA

Lahtisen mukaan aihe näkyy myös opettajilta OAJ:lle tulevissa yhteydenotoissa.

– Se viesti opettajilta on tullut useammin, että vanhemmilta on vanhemmuus hukassa tai ettei heillä ole aikaa lapsille.

Opettajien tavoin myös OAJ korostaa sitä, että valtaosan vanhempien kanssa lasten asioista kommunikointi sujuu yhteisymmärryksessä. Mutta kun pieni osa vanhemmista voi aiempaa huonommin, voi paha olo purkautua ikävällä tavalla myös koulun ja opettajien suuntaan.

– Heillä, joilla ei mene hyvin, ei ole aina tahtotilaa tai jaksamista kodin ja koulun väliseen työhön. Siitä konfliktit tulevat. Vanhemmat eivät osaa asettua koulun asemaan, ymmärtää, että luokalla voi olla 25 muutakin tärkeää kullanmurua.

Lahtisen mukaan ongelman takana on myös se, että sosiaalisesta mediassa tuttu töykeä keskustelukulttuuri on siirtynyt koulumaailmaankin. Wilman kautta on helpompi töksäyttää asioita kuin kasvotusten.

– Sähköiset kanavat ovat madaltaneet yhteydenottokynnystä. Sitä kautta kaikki eivät myöskään osaa muotoilla samalla tavalla fiksusti, vaan tulee lähetettyä äkkipikaistuksissa kaikenlaisia purkauksia.

OAJ:lle tulevissa yhteydenotoissa opettajat kertovat uupumisesta ja väsymisestä.

– Heistä tuntuu, että tekivät he mitä tahansa, se ei käy huoltajalle, Lahtinen kertoo.

OAJ korostaa työnantajan vastuuta tapauksissa. Järjestö pyrkii huolehtimaan, ettei opettaja jäisi yksin raskaassa tilanteessa.

– Toivomme, että opettajan tukena yhteistyötä kodin kanssa tekee myös esimerkiksi rehtori.

– Jos huoltajalta tule epäasiallisia viestejä, voidaan hänelle ilmoittaa, ettei opettajan tarvitse niihin vastata, Lahtinen jatkaa.