Suurimmat oppositiopuolueet perussuomalaiset ja kokoomus julkistivat tällä viikolla omat vaihtoehtonsa sille, miten valtion ensi vuoden budjettia voisi justeerata. Samalla keskusteluun nostettiin jälleen, miten suurta yleisradioyhtiötä Suomen kokoisessa maassa on järkevä pyörittää. Perussuomalaiset olisivat valmiita leikkaamaan Ylen rahoista peräti neljänneksen eli 144 miljoonaa euroa.
Ylen rahoituksen leikkaamisella näyttäisi olevan suhteellisen vankka suomalaisten tuki. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi vastikään kyselytutkimuksen, kansalaiset saivat asettaa järjestykseen julkisen talouden kohteita, joista voisi etsiä säästöjä.
Peräti 22 prosenttia suomalaisista olisi valmis leikkaamaan Ylen rahoja paljon. 31 prosenttia leikkaisi Ylen budjetista jonkin verran ja vain 12 prosenttia on sitä mieltä, ettei budjettiin saisi koskea lainkaan.
Yleä suositumpia säästökohteita ovat vain puoluetuki, ministerit ja heidän avustajakatraansa, eduskunta, valtion virkamiehistö, presidentin kanslia ja kehitysyhteystyöhön käytettävät rahat.
Evan tutkimuksen mukaan hanakammin Ylen kukkarolla kävisivät juuri perussuomalaiset ja kokoomuslaiset ja hallituspuolueiden kannattajista keskustalaiset. Vasemmistopuolueiden ja vihreiden äänestäjät taas suhtautuvat mahdollisiin Yle-säästöihin maltillisemmin.
Tämä näkyy myös poliitikkojen reaktioissa opposition ehdotuksiin.
Kansanedustajista vihreiden Mari Holopainen kertoi Twitterissä pitävänsä käsittämättöminä esityksiä ”tasa-arvoisten ja laadukkaiden tiedonvälityspalveluiden leikkaamisesta aikana, jolloin Euroopassa riehuu sota”.
Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo näkee säästöajatuksessa kaikuja Unkarista, jossa ”omilla jaloillaan seisova media ajetaan ahtaalle ja laitetaan vallanpitäjän talutusnuoraan”.
Saman puolueen Mai Kivelä puolestaan kysyi, ovatko persut ikinä katsoneet verokorttiaan. Hänen mukaansa Ylestä säästäminen ei toisi säästöjä, koska Yleisradion toiminta rahoitetaan erillisessä Yle-verolla.
Yle-veroon on sisäänrakennettu automaatti, joka paisuttaa Ylen budjettia joka vuosi. Ensi vuonna rahoitus paisuu taas yli 19 miljoonalla eurolla yli 575 miljoonaan euroon.
Automaattisesti vuosittain kasvava budjetti on surkea lähtökohta verovaroin tuotetulle palvelulle. Sen ansiosta Ylen ei tarvitse etsiä keinoja tehostaa toimintaansa, säästää veronmaksajien rahoja ja ylipäänsä miettiä sitä, mitä julkisen palvelun pitää tuottaa ja ennen kaikkea: mitä ei.
Säästöpuheita hankaloittaa se, että Yle on hyvin haluton avaamaan sitä, mihin sadat miljoonat eurot oikein käytetään. Yle antaa rahankäytöstään vain hyvin suuripiirteisiä ylätason tietoja ja vastustaa kiivaasti kaikkea yrityksiä nykyistä laajempaan julkisuuteen. Kun Yle käy taistelua avoimuutta vastaan, se vetoaa milloin sopimussalaisuuksiin milloin toimittajien lähdesuojaan tai siihen että valtio omistaa vain 99,98 prosenttia Ylen osakkeista.
Yleisradion rahoitus ei voi olla pyhä lehmä samalla, kun Suomi velkaantuu rajusti, julkinen talous on kriisissä, säästökohteita joudutaan hakemaan täikammalla ja suomalaisten ostovoima laskee inflaation vuoksi.
Ylen rahankäytöstä tulisi tehdä täysin avointa, minkä jälkeen voidaan arvioida, miten paljon veronmaksajien rahoja on järkevä käyttää julkisen palvelun mediaan ja minkälaisia säästömahdollisuuksia yhtiön toiminnassa on.
