Pääkirjoitus | Keskustan kipuilulle ei näy loppua

Keskustaa vielä kuntavaaleissa äänestäneistä poikkeuksellisen monet ovat epävarmoja puoluekannastaan. Puolue on vastannut kannatusluisuun änkyröimällä, mistä saatiin esimerkki taas tiistaina.

Keskustassa puoluekokousten välillä ylintä valtaa käyttävä puoluevaltuusto kokoontui viime viikonloppuna Kuopiossa vakavissa tunnelmissa.

Puolueen kannatus on historiallisen matalalla, kun seuraaviin eduskuntavaaleihin on nelisen kuukautta. Viimeisimmässä HS-gallupissa (HS 16.11.) kannatus oli 10,1 prosenttia. Alamäki on ollut liukas, sillä puolue sai vielä vuoden 2015 vaaleissa Juha Sipilän johdolla 21,1 prosenttia äänistä ja pääministerin paikan.

Keskustalaisten tunnelmia synkistää vielä tieto siitä, että puoluetta viime kuntavaaleissa äänestäneistä poikkeuksellisen monet ovat epävarmoja puoluekannastaan tai jopa äänestämisestä. Osa keskustaa äänestäneistä pitää perussuomalaisia ja varsinkin kokoomusta parempana vaihtoehtona kuin keskustaa.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa keskusta joutuukin taistelemaan saadakseen katsomoon siirtyneitä taas taakseen. Se kuului puoluevaltuuston puheissa aluepolitiikan korostumisena ja kokoomuksen haastamisena.

Keskustalaisten hätäännys on näkynyt erityisesti viime aikoina myös hallitustyössä, kun keskusta on änkyröinyt milloin mistäkin todistaakseen ajavansa ”omiensa” asioita. Tuorein esimerkki siitä saatiin tiistaina ympäristövaliokunnan käsitellessä hallituksen esitystä luonnonsuojelulaiksi. Hallitus oli sopinut lakiehdotuksesta yksimielisesti, mutta valiokunnassa keskustan edustajat liittoutuivat opposition kanssa, ja se uhkaa vesittää lain.

Keskustan kipuilua on saatu seurata koko hallituskausi.

Puolue sai viime eduskuntavaaleissa 13,8 prosenttia äänistä, mitä puolueväki piti katastrofina. Keskusta meni silti pääministeri Antti Rinteen (sd) hallitukseen. Pääministeriksi vaihtui Sanna Marin (sd), kun keskusta veti tuen Rinteeltä Posti-sotkun myötä.

Keskustalla on ollut hallituksessa alusta asti kaksi isoa tuskan aihetta. Ensimmäinen liittyy puolueeseen itseensä. Keskustalaiset ajattelevat, että keskustalla on ”ison puolueen dna”. Keskusta on tottunut olemaan agendaa asettava pääministeripuolue tai ainakin selvä kakkospuolue, mutta nyt se ei ole edes sitä.

Toinen kipeä kohta liittyy hallituksen kokoonpanoon, joka on monen keskustalaisen makuun ollut liian vasemmistolainen. Maakunnissa peruskannattajat ovat valittaneet keskustan päätyneen vasemmistolaisen talouspolitiikan mahdollistajaksi. Hallitus onkin käyttänyt rahaa ja ottanut valtavasti velkaa. Isolta osin se selittyy hallituskautta leimanneilla poikkeuksellisilla kriiseillä, kuten koronaviruspandemialla ja Venäjän hyökkäyssodalla kaikkine seurauksineen, mutta hallituksella on ollut myös tapana ratkaista ongelmat ja sisäiset kiistat jakamalla velkarahaa.

Satunnaisista kovista puheista huolimatta rahanjako on keskustalle sopinut, kunhan puolue on saanut omille lempihankkeilleen rahaa ja tukea. Ja niin onkin käynyt. Hallituskausi on ollut keskustalle menestyksekäs – jos laskuista jätetään kannatusluisu ja kasvava maine epäluotettavana riidanhaastajana.

Osa keskustalaisista ajattelee, että Sipilän johdolla saadut luvut ovat edelleen saavutettavissa. He muistuttavat, että keskustalle on ennenkin luettu madonlukuja ja kirjoitettu ennenaikaisia muistokirjoituksia.

Nykyinen kannatustaso saattaa kuitenkin olla keskustalle uusi normaali, josta on vaikeaa ponnistaa paljon ylemmäs. Yhteiskunnan kehitys ja väen pakkautuminen mahdollisuuksien perässä eteläiseen Suomeen ei suosi keskustaa ainakaan valtakunnallisesti.

Jos puolueen johto niin haluaa, keskusta voi tulevaisuudessa mahtua kaikenlaisiin hallituksiin ajamaan kannattajiensa asioita. Sellainen puolue ei kuitenkaan voi livetä koko ajan siitä, mitä on yhdessä sovittu.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.