Suurimman hyödyn hallituksen riitelystä keräävät kokoomus ja perussuomalaiset.
Sanna Marinin ja Annika Saarikon yhteinen hallitustaival kohtaa yhä kovempia karikoita. Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva
Seppo Varjus
Aivan silkkaa sekoilua vai ovelaa peliä?
Vastustajien, siis hallituskumppaniensa, mielestä keskusta on aivan sekaisin. Tämän tulkinnan mukaan vaalitappion uhan säikäyttämät kansanedustajat eivät välitä mistään sovitusta. Puheenjohtaja Annika Saarikko voi vain selitellä.
Toisen tulkinnan mukaan käynnissä on kylmä peli. Tavoitteena on saada keskusta pois hallituksesta uhrin oloisena tai vaihtoehtoisesti häätää vihreät hallituksesta. Kummankin uskotaan lisäävän keskustan mahdollisuuksia kevään eduskuntavaaleissa.
Keskustaa ahdistetaan niissä kahdelta suunnalta. Kokoomuksen vankkurit vyöryvät ja keskustan äänestäjiä hyppää niihin. Maakunnissa perussuomalaiset nappaavat tyytymättömiä sieluja. Opposition paineessa keskusta ottaa eroa punavihreisiin hallituskumppaneihin.
Vielä vuoden 2015 vaaleissa keskusta oli suurin puolue, mutta kamppailee nyt mittauksissa kymmenen prosentin katastrofirajan yläpuolella. Ei ihme, jos kaikki konstit kaivetaan käyttöön.
Keskusta taistelee ydinkannattajistaan. Siksi sen nykyiset huolenaiheet eivät juuri aukene isoissa kaupungeissa. Saamelaiskäräjälain ongelmat ja luonnonsuojelulain pykälät eivät avaudu niiden asukkaille. Keskusta toivoo, että maakunnissa ne herättäisivät kiinnostusta.
Isoissa kaupungeissa maakuntien puolue kuulostaa oudolta änkyrältä. Kuitenkin keskustassa on puhuttu vuosia marssista kaupunkeihin maaseudun tyhjetessä. Nämä unelmat uhrataan nyt, jotta voitaisiin pitää kiinni vanhojen kannattajien rippeistä.
On esitetty keskustan luottavan siihen, että pääministeri Sanna Marin (sd) ei anna hallituksen hajota Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Sen seurauksena syntyneet energia- ja talousongelmat vaatisivat Suomessa enemmistöhallitusta.
Kun keskusta liittoutui opposition kanssa luonnonsuojelulain käsittelyssä Marin oli maapallon toisella puolella. Uudessa-Seelannissa pitämässään tiedotustilaisuudessa Marin pahoitteli, että ”mikäli Euroopan poliittinen tilanne olisi erilainen, minullakin olisi paljon enemmän liikkumatilaa suhteessa siihen, millä tavoin pääministerinä tarkastella hallituksen työskentelyä ja toimintakykyä”.
Loputtomiin Marinin kärsivällisyyden ei ehkä tarvitse riittää. Eduskunnassa vallitsee laaja yksimielisyys Venäjän sodan seurauksista. Vaaleja edeltävien kuukausien kriiseissä myös vähemmistöhallitus tai toimitusministeriö voisi saada tarvittavan tuen.
Marin ottaisi vaikeuksissa sisukkaan vastuunkantajan roolin, mikä ei ole huono imago vaalien lähestyessä. Muutkin kuin keskustalaiset osaavat politiikan pelejä.
Aivan uutta hallituksen hankala loppusuora ei ole. Sellainen on koettu myös kahden edellisen vaalikauden lopulla. Syynä ei välttämättä ole johtavien poliitikkojen huono osaaminen vaan pelikentän muutos. Vanhojen suurten puolueiden suosio on hiipunut. Ne eivät voi enää sanella päätöksiä hallituksessa ollessaan. Siitä syntyvät paineet tuppaavat purkautumaan vaalien lähestyessä.
Kaikkea nykyistä turbulenssia ei voi pistää keskusta piikkiin. Jo alkusyksystä osa vasemmistoliiton kansanedustajista äänesti potilasturvallisuuslakia vastaan. Keskustan toiminta luonnonsuojelulaissa on kuitenkin nähty muissa hallituspuolueissa suunnitelmallisempana ja kiivaampana. Puolueen niskurointi on jatkunut pitkään.
Hallituksen tilanteella on tietysti varmat hyötyjänsä oppositiossa: kokoomus ja perussuomalaiset.
”
Hyötyjät ovat oppositiossa.
