Uudessa-Seelannissa ja Australiassa matkaava pääministeri Sanna Marin (sd) ottaa keskiviikkona myöhään illalla kantaa hallituskriisiin. Marinille on varattu tuolloin etätapaaminen suomalaistoimittajien kanssa.
Marinin johtaman hallituksen asiat seisovat tai keskusta vie kantojaan läpi opposition tukemana. Näin se teki luonnonsuojelulain osalta ja voi yrittää samaa taktiikkaa myös muiden eduskunnassa olevien lakiesitysten kohdalla.
Itse asiassa kriisiviikkoja on ollut useita, hallituksessa on taisteltu arvonnousuverosta, ennallistamisasetuksesta, kymmenistä lakiesityksistä varjoviisikossa, saamelaiskäräjälakiesityksestä ja niin edelleen.
Tilanne on hyvin eriskummallinen ja syö koko ajan myös pääministerin arvovaltaa.
Tämä lienee yksi keskustan tavoitteista, se pyristelee vaalien alla irti vihervasemmistolaisen hallituksen kakkospuolueen imagosta ja kyseenalaistaa Marinin johtajuutta.
Samalla keskusta provosoi vahvasti myös vihreitä. Hallituskumppanit ovat kertoneet keskustalle, että esimerkiksi uutta tukipakettia maataloudelle ei tule, ellei keskusta palaa hallituksen ruotuun, mutta tämän uhkauksen vaikutukset ovat vielä näkemättä.
Keskustassa ilmeisesti lasketaan sen varaan, ettei pääministeri Marin uskalla tässä kansainvälisessä tilanteessa osoittaa puolueelle ovea. Keskusta ei oma-aloitteisesti näytä olevan lähdössä minnekään, se sysää tässä pelissä hanttikorttia demareille ja vihreille.
Politiikassa on paljon myös näyteltyä kiukkua toisia puolueita vastaan, mutta tällä kertaa voi sanoa, että hallituksen sisällä kipunoi.
Keskiviikkona EK:n järjestämässä tentissä vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ja keskustan Annika Saarikko eivät enää mahtuneet samalle esiintymislavalle.
Vihreiden eduskuntaryhmä on nyt siinä asennossa, että mikään hallitusyhteistyö ei etene, ennen kuin viisikossa on sovittu, että keskusta lopettaa sooloilunsa. Myös vasemmistoliiton ryhmässä ei keskustalaisten päitä silitellä.
Mitä hävittävää keskustalla on? Ei juuri mitään. Keskustassa monet ajattelevat, että aina kun vihreiden Ohisalo, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson tai ”etelän media” kauhistelevat keskustan toimintaa, puolueen ydinkannattajat ajattelevat, että nyt meni keskustan kannalta oikein - riippumatta mistä asiasta on kyse.
Pääministeri Marin saa syyttää syntyneestä sopasta myös itseään. Hän runttasi saamelaiskäräjälakiesityksen läpi tavalla, joka antoi keskustalle oikeutuksen ryhtyä hallituksen sisäiseksi oppositioksi.
On ymmärrettävää, ettei pääministeri ehdi mukaan jokaiseen politikoinnin kiemuraan, mutta ei hänen myöskään pitäisi ulkoistaa keskeisintä rooliaan varjoviisikkoon tai erityisavustajien pöytiin: sitä, että pääministerin pitää sovitella riitoja ja sitä kautta johtaa hallitustaan.
Joka tapauksessa arvio ainakin tässä vaiheessa on, ettei hallitus ole tähän kaatumassa, ainakaan vielä. Ensi viikolla hallituksen johtoviisikko pui tilannetta perusteellisesti.
Keskustan valitseman taktiikan riski, jos se sitä aikoo monistaa, on että pääministeri Marinin ja SDP:n mitta tulee täyteen ja hallitusyhteistyö loppuu. Jos tähän ajaudutaan muutaman lakiesityksen muutaman pykälän takia tässä kansainvälisessä tilanteessa, niin voidaan kohtuudella sanoa, että olipa arvoton näytelmä.
