Paikallaan polkenut spekulointi Suomen seuraavasta presidentistä sai perjantaina uutta henkeä, kun Maaseudun Tulevaisuus julkaisi mahdollisten ehdokkaiden suosiota mittaavan mielipidetutkimuksen.
Gallupin suurin uutinen oli, että erilaisia kyselyitä tähän saakka johtaneen keskustalaisen Olli Rehnin kannatus oli pudonnut 13,7 prosenttiin. Rehn on edelleen kakkosena vihreiden Pekka Haaviston jälkeen, mutta elokuisesta mittauksesta Suomen Pankin pääjohtajana työskentelevän Rehnin kannatus oli laskenut yli 6 prosenttiyksikköä.
Haaviston kannatus näyttää sen sijaan varsin vakaalta.
Presidentinvaalit ovat kaukana, vasta tammikuussa 2024. Varmoja ehdokkaita ei ole yhdelläkään puolueella, jos ei lasketa Liike Nytiä ja sen puheenjohtajaa ja ainoaa kansanedustajaa Hjallis Harkimoa.
Käytännössä esimerkiksi Rehn on kuitenkin aloittanut kampanjansa jo hyvissä ajoin. Tänä vuonna hän on ehtinyt jo julkistaa kirjan ja kiertää ympäri maata erilaisissa puhetilaisuuksissa.
Syitä Rehnin kannatukseen romahtamiseen voi vain arvailla. Ehkä Rehn vain aloitti kirinsä ja varjokampanjansa liian aikaisin tai sitten Euroopan keskuspankin koronnostolinja ei vain herätä innostusta inflaation ja energian hinnan kurittamassa kansassa. Toisaalta keskustan kannatus ylipäänsä on romahtanut ja keskuspankkiiri on aktiivisuudesta huolimatta varsin sivussa Venäjään liittyvästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta.
Rehnillä on toki myös oma kysymyksiä herättävä Venäjä-historiansa Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen liittyen. Venäjä-suhde pudotti jo aikaisemmin toisen keskustalaisen ehdokkaan Esko Ahon presidenttikisasta.
Ehkä juuri siksi yhtenä mahdollisena kokoomuksen ehdokkaana pidetty Alexander Stubb on innokkaasti pyörtänyt ja puhunut kauniiksi aiempia Venäjää myötäilleitä lausuntojaan.
Työläintä sopivan ehdokkaan löytäminen tuntuu kuitenkin olevan demareilla, etenkin kun kotimaassa ja kansainvälisesti supersuosittu pääministeri Sanna Marin on toistuvasti todennut, etteivät pressanhommat kiinnosta.
Todennäköisenä demariehdokkaana on pidetty komissaari Jutta Urpilaista, joka ei parin prosentin kannatuksellaan kuitenkaan sytytä sen enempää kansaa kuin demarikaaderiakaan.
IL:n tietojen mukaan erityisesti demareiden ay-väki yrittää nyt vedota Mariniin, jotta tämä pyörtäisi aiemmat puheensa, pelastaisi puolueen ja lähti ehdokkaaksi vaaleihin – edellyttäen tietysti, etteivät demarit pidä kevään eduskuntavaalien jälkeen pääministerin paikkaa.
Sauli Niinistö on mielipidekyselyissä huudettu jo Suomen historian ylivoimaisesti parhaaksi presidentiksi. Hänen runsaan vuoden päästä valittava seuraajansa on kuitenkin väistämättä vähintään yhtä merkittävässä roolissa.
Suomen seuraava presidentti johtaa Suomen toimintaa Natossa ja on linjaamassa, minkälaista Suomen ulkopolitiikka Naton jäsenenä oikein on.
Suomen ulkopolitiikkaa on aina määritellyt etupäässä suhde Venäjään ja sen mukana suomettuminen tai EU-aikana tietynlainen jälkisuomettuminen. Venäjä-suhde ja siihen liittyvä vanhojen virheiden läpikäyminen tulee väistämättä värittämään myös vaalikeskusteluja.
Tällä haavaa näyttää siltä, että ehdokkaiksi voi nousta koko joukko nuorempia kandidaatteja, joiden poliittinen ajattelu ei ole kypsynyt rähmällään olon aikana.
Se on Suomelle ehdottoman hyvä asia.
