Fasismin kaiku kuului ja näkyi Kremlin saleissa perjantaina. ”Rossija, Rossija”-huudot kertoivat siitä, että diktaattori Vladimir Putinin lähipiiri seuraa harhaista johtajaansa kuin kansallissosialistit entistä korpraalia 1930-luvun Saksassa.
Kumpainenkin on osoittautunut kelvottomaksi – toinen historiassa ja toinen nykyisyydessä – valtionjohtajaksi ja vielä huonommaksi sodan johtajaksi.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kiteytti Iltalehdelle Putin valtarakennelman ytimen: ”Venäjä sanoo taistelevansa fasismia vastaan, mutta on itse se suurin fasisti.”
Tämä murheellinen tosiasia on sisäistetty demokraattisten valtioiden johdossa. Yhdysvallat, Britannia, Suomi, Viro ja monet muut eivät siksi aio antaa periksi Putinin kiristyksen edessä.
Demokratiat päinvastoin antavat Putinin maistaa omaa myrkkykeitostaan.
Yhdysvallat perustaa uuden keskuksen johtamaan miljardien dollareiden aseapua Ukrainalle. Suomi lähettää yhdeksännen aseapupakettinsa.
Näin on välttämätöntä reagoida. Jos Venäjää ei pysäytetä Ukrainassa, maan fasistinen hallinto todennäköisesti yrittää anastaa alueita muilta demokraattisilta naapurimailtaan.
Putin perusteli lavastettuja kansanäänestyksiä sillä, että kyseiset Ukrainan alueet olivat osa Venäjän keisarikuntaa Katariina Suuren valtakaudella (1762–1796).
Vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa Venäjä liitti itseensä Savonlinnan, Lappeenrannan ja Haminan. Rajamuutosta oli edeltänyt pikkuvihana tunnettu raaka venäläismiehitys.
Suomalaiset vihanhimoinen puhe vetää vakaviksi, mutta ennen kaikkea päättäväisiksi.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lähettää Kremliin ja kaikkialle maailmaan kuuluvat terveisensä. ”Historia ei toistu meidän kohdallamme alkuunkaan”, Niinistö painotti IL:lle perjantaina.
Niinistön sanoin on ”täysin selvää”, että Suomi pitää puolensa – tapahtui mitä hyvänsä.
Kun Venäjä on sotilaallisesti ahdingossa, diktaattori uhkailee Ukrainaa ja maata auttavia demokratioita ydinaseen käytöllä.
Puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen on oikeassa, kun hän kehottaa suhtautumaan vakavasti ydinaseuhkauksiin. ”Mutta on aina hyvä muistaa, että kynnys minkä tahansa tason ydinaseen käyttöön on erittäin korkea”, Kivinen tähdentää.
Venäläisten vastuuttomat ydinasepuheet eivät ole Euroopassa uusi ilmiö. Kun Neuvostoliitto koki olevansa kylmässä sodassa alakynnessä, se kiihdytti ydinasevarusteluaan – mikä johti maan sisäiseen rappioon.
Suomalaisten on luotettava, että Yhdysvallat estää Putinia aloittamasta ydinsotaa edes Ukrainassa. Presidentti Joe Bidenin hallinto on kertonut Putinille, että amerikkalaiset reagoisivat ydinaseen käyttämiseen konkreettisilla toimilla.
Yksi mahdollisuus olisi iskeä tavanomaisin asein Ukrainan alueella olevia miehitysjoukkoja vastaan. Putin voi olla itsetuhoinen, mutta venäläisten enemmistö sitä tuskin on.
Ukrainan ilmoitus Nato-jäsenyyden hakemisesta on osoitus siitä, että ukrainalaiset ja amerikkalaiset ovat alkaneet kamppailla venäläisiä vastaan näiden omilla metodeilla.
Kun alakynteen jäänyt fasistinen johtaja korottaa panoksia, demokratiat vastaavat. Ne eivät halua sotia, mutta alkavat piirtää punaisia viivoja.
Jos Kremlissä istuvissa venäläisissä on rahtustakaan rationalismia jäljellä, he ymmärtävät, että demokratiat eivät bluffaa. Läksyt on opittu. Rauha Putinin Venäjän kanssa vaikuttaa epätodennäköiseltä. Rauhaan on silti jaksettava uskoa. ”Jokainen sota loppuu aikanaan, mutta ketkä rauhasta neuvottelevat, se nähdään myöskin vasta sitten”, Niinistö pukee sanoiksi toden.
