Pääkirjoitus: Repivää lakkokevättä ei kaipaa kukaan, mutta sellainen on taas edessä

Ilmoituksia uusista työtaistelutoimista tulee nyt tiuhaan.

Suomeen on näillä näkymin tulossa varsinainen lakkokevät, sillä ilmoituksia uusista työtaistelutoimista tulee lähes päivittäin.

Katseet kiinnittyvät edelleen ennen kaikkea SAK:laisen Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien väliseen työriitaan. Sitä yritetään ratkoa seuraavan kerran valtakunnansovittelijan toimistolla tämän viikon perjantaina.

Teollisuusliitto on kertaalleen hylännyt sovintoehdotuksen, joka olisi tuonut kahden sopimusvuoden aikana laskennallisesti 6,6 prosentin korotukset. Palkansaajapuoli on sitä mieltä, että korotus ei riitä, sillä inflaatio on yli 9 prosenttia, ja se syö joka tapauksessa merkittävästi palkansaajien ostovoimaa.

Teknologiateollisuuden sopimusta pidetään usein niin sanottuna päänavaajasopimuksena, jota muut odottavat.

Kun siinä ei päästä eteenpäin, myöskään SAK:laisten ammattiliittojen keväälle suunnittelema lakkosuma ei väisty.

Lisämausteensa keitokseen tuo se, että kunta-alalla luvattiin korottaa palkkoja sen verran kuin teknologia­teollisuudessa, kemianteollisuudessa ja kuorma-autoalalla keskimäärin – lisäksi 5,1 prosenttia viiden vuoden aikana tämän päälle.

Ilman kunta-alaakin keitoksessa riittää aineksia. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT aloitti ylityökiellon Suomen satamissa keskiviikkona aamulla kello 6, kun ahtausala siirtyi sopimuksettomaan tilaa. Jos lakkoon asti mennään, AKT pystyy pysyttämään Suomen ulkomaankaupan, koska lähes 90 prosenttia siitä tapahtuu meritse.

Kuluttajien arkeen taas vaikuttavat eniten mahdolliset kaupan alan lakot. Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Kaupan liitto neuvottelivat viimeksi keskiviikkona valtakunnansovittelijan toimistolla.

Lue lisää: PAMin puheenjohtaja: Jäsenmaksujen perimättä jättäminen on työntekijöiden kiusaamista

Lue lisää: Jättilakko uhkaa: Kaikki Prismat, Citymarketit ja Lidlit kiinni – katso koko lista

Keskitetyt työmarkkinaratkaisut on pysyvästi haudattu ja vaikuttaa siltä, että nykytilanteessa sovut syntyvät haparoiden. Molemmilla puolilla on tietty tarve kalistella näyttävästi sapeleita, jotta oma jäsenkunta pysyy tyytyväisenä. Ulospäin syntyy vaikutelma, että sopua ei edes yritetä löytää kovin pontevasti, sillä neuvottelut ovat voineet kestää jo kuukausia.

Nykytilanteessakin kyse on ennen kaikkea rahasta. Molemmilla puolilla pöytää katsellaan, millaisiin korotuksiin keskeisissä kilpailijamaissa on päädytty. Sitten väännetään siitä, millaisiin korotuksiin on varaa ilman, että Suomen kilpailukyky vaarantuu.

Näkemykset ovat – tietysti – kovin erilaisia.

Lakko-oikeus on tärkeä perusoikeus, eikä sitä tule rajata. Suomen kannalta olisi silti hyvä, että keskeisillä aloilla sopu ja yhteinen näkemys alkaisi vähitellen löytyä. Yhteiskunnassa on ollut riittävästi ongelmia viime aikoina. Lakkokevättä ei kaipaa kukaan.